19.3.2017

No SE harja!

Mukavaa aurinkoista (ainakin täällä Seinäjoella paistelee) sunnuntaita!

Itse olen tällä hetkellä päivistä aivan sekaisin... Kävin perjantaina aamulla hammaslääkärissä ja kappas, kun siitä tulikin hampaanpoiston myötä sairaslomapäivä. Otin silloin päivällä kolmen tunnin päikkärit, illalla kävin leffassa katsomassa Beauty and the Beast:n (ah ja oih, se vaatii melkein ihan oman postauksensa!) ja eilen illalla kävin sitten katsomassa Kong - pääkallosaari -elokuvan. Melkoinen genremuutos vuorokaudessa, mutta tykkäsin kummastakin elokuvasta. Tämä päivä menee olla möllöttäessä ja ehkä myöhemmin teen hieman töitä...

Oon koko ensi viikon ylityövapailla ja samalla se on talvilomaviikkoni, kun varsinaista talvilomaa minulle ei ole vielä kertynyt. Ihanaa, vapaat tekee kyllä todella hyvää! Tarkoituksena on viettää aikaa koirien kanssa: leikkiä, lenkittää, paijata ja palvoa niitä. Lisäksi aion käydä kaapit läpi ja karsia käyttämättömät vaatteet ja muut tavarat pois/keräykseen. Ikkunat voisi myös pestä ja tehdä kotona kaiken kukkuraksi kunnon peruspesun. Can't wait!

20170227_092030

Se, miksi kuitenkin nyt olen kirjoittamassa postausta, koskee jotain aivan muuta kuin siivousta tai elokuvia. Haluan nimittäin puhua hiusharjasta.

Kaikki alkoi jokunen aika sitten kun Niko Saarinen puhui snäpissä Glitteristä ostamastaan hiusharjasta. Hänhän on siis kyseisessä firmassa töissä ja "promosi" snäpissään ostamaansa hiusharjaa sekä ylisti sen maailman parhaaksi. Tämän jälkeen hän julkaisi alekoodin Glitterin verkkokauppaan, jolla sai -30% tilauksen loppusummasta sekä ilmaiset postikulut. En vielä kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, mutta tuon mystoryn jälkeen hiusharjojen myynti suorastaan räjähti ja Niko sai jatkuvasti kehusnäppejä seuraajiltaan. Siinä kohtaa, kun kolmessa värissä valmistettavasta harjasta oli kaksi väriä myyty loppuun Glitterin verkkokaupassa, havahduin. Tilasin omani ja kaiken kaikkiaan alekoodin ansiosta harjalle tuli hintaa 7,00 euroa.

20170311_104155


Minulla on ollut viimeiset pari vuotta käytössä Tangle Teezer, joka on ollut kelpo harja. Vartta joskus kaipaa harjaan, varsinkin kun reuhka yltää lähes takapuoleen saakka, kuten allekirjoittaneella. Harja saapui ja kokeilin sitä mielenkiinnolla... Ja holy s*it, tämähän on hyvä! Aivan uskomattoman loistava kapine! Harja liukuu hiusten läpi vaivatta ja varsi on juuri passeli ja käteen sopiva.

20170311_104203


Piikit eivät raavi päänahkaa, niin kuin joissain harjoissa ja ne on juuri oikealla tavalla harvakseltaan, että harja selvittää hiukset, mutta ei "jumitu" hiuksiin kiinni.

20170311_104231
Älä välitä rispaantuneista kynsilakoista, ehe... :/

En ole kokeillut puhdistaa tätä vielä, joten siitä en osaa sanoa mitään. Tangle Teezer on siitä helppo, että sen voi pestä astianpesukoneessa ja kaikki smägmä on poissa ja harja taatusti puhdas. Tällaisen harjan puhdistaminen vaatii ehkä enemmän työtä, mutta katsotaan, eiköhän tuo shampoopesulla puhdistu ihan kunnialla. TT on myös kätevämpi matkoilla, kun varreton harja menee pienempään tilaan, mutta kyllä tämä Glitterin harja on kotioloissa syrjäyttänyt TT:n. Verkkokaupoista harja näytti olevan loppu, mutta jos satutte piipahtamaan kivijalkamyymälässä ja näette tämän, suosittelen lämpimästi!

11.3.2017

Attachment issues - luopumisen tuska

Onko ruudun sillä puolella ketään, joka kiintyy materiaan tai asioihin sellaisina, kuin ne on tällä hetkellä? Vaikka se kiintyminen olisi joskus huonompi juttu kuin muutos uuteen?

Minä olen aina ollut herkkä kiintymään tavaroihin ja esimerkiksi isot muutokset ovat ahdistaneet useaan otteeseen niin humoristisessa mielessä kuin ihan tosissaankin. Joskus itseä huvittaa se, ettei voi jotain rikkinäistä heittää pois, koska siihen asiaan on tullut muka joku tunneside, joka rikkoontuu mikäli heitän käyttökelvottoman esineen pois. Älytöntä!

Lapsuudestani muistan, kuinka kävimme äitini kanssa usein kävellen eräässä kaupassa täällä Seinäjoella, kaupan nimi oli Citymestari. Jossain vaiheessa kaupan nimi muutettiin (se liittyi muistaakseni silloin Keskoon, jonka jälkeen siitä tuli K-Market) ja minä reppana itkin äitilleni sitä, etten halua kaupan nimen muuttuvan. Miksi 5-vuotiaalle oli niin tärkeää, että kaupan nimi pysyy samana, sitä en tiedä. Tai jos asuinalueelle ruvettiin rakentamaan esimerkiksi uutta kerrostaloa, niin maiseman muuttuminen tuntui pelottavalta, kun "haluan sen vanhan maiseman takaisin". Hulluja juttuja, mutta itselleni ihan todellisia. :)

Jos mietimme asiaa siltä kantilta, että milloin muutoksen vastustamisesta voi olla haittaa, niin esimerkiksi, kun hotellialalla ollessani stressasin jatkuvasti työtuntien vähyydestä, sitä myöten totta kai myös tulojen pienuudesta ja kun lopulta tein asialle jotain, eli lähdin opiskelemaan ja sitä kautta pyrin toiselle alalle, olikin se muutos yhtäkkiä pelottava ja sitä viimeistä hyppäystä vanhalta alalta pois odotan edelleen. Olin kuitenkin niin työpaikkaorientoitunut, että sieltä lähteminen oli/on äärimmäisen vaikeaa, vaikka muutos toi minulle ainoastaan hyvää (päivätyön, vakipaikan, säännöllisen palkan jne).

Ihmismieli on kummallinen, sitä ei käy kiistäminen. Olen tainnut ennenkin sanoa, että minulle tulee pari kertaa vuodessa sellainen pyrähdys, että heitän kaiken käyttökelvottoman pois ja myyn itselleni tarpeettomia asioita oikein urakalla. Osaan kyllä hyödyntää tuon pyrähdyksen itsessäni... Harmi, ettei voi olla niin rationaalisesti ajatteleva ihan läpi vuoden. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että ihan kaikkea ei tarvitsekaan hävittää. Jos vanha konserttilippu tuo hyvän mielen muistotulvahduksen aina lippua katsellessa, niin miksi sitä ei voisi aarteenaan säilyttää. Jos lippuja alkaa olla nurkissa kymmeniä, niin onko se sitten enää aarteen vaalimista, vai jo ennemmin hamstraamista? Missä menee keräilyn ja hamstraamisen raja, vai onko se sama asia mutta vain termeillä leikkimistä? Itse myönnän olevani ainakin tuon häilyvän rajan välimaastossa monenkin artikkelin suhteen.

Kaverini oli jakanut Facebookissa linkin OCD-testiin, ja leikkimielellä tein sen. Ruudulle tuli aina kolme kuviota, joista yksi erosi kahdesta muusta jollain tavalla ja piti aina klikata sitä kuvaa, joka poikkesi muista. Ero saattoi olla värisävyssä, kuvion asennossa tms., mutta melko pienestä erosta oli joka kerta kyse. En ollut hirveän yllättynyt, että sain tuollaisessa testissä täydet pisteet, koska olen eroavaisuusasioissa ajoittain melkoinen pilkkunatsi. En tarkoita, että tuollaiset testit olisivat oikeasti todenperäisiä, tai että niiden perusteella nyt voisi itselle diagnoosia antaa. Minä kyllä tunnistin itseni kuvauksesta, joka testituloksessa luki. Pikkutarkka jopa ärsyttävyyteen saakka, tosin tämäkin valikoiduissa asioissa. Pystyn aivan hyvin elämään kahden koiran ja niiden tuottaman sotkun kanssa, mutta auta armias, mikäli astiakaapissa on mukissa korva väärään suuntaan. Mihin väärään suuntaan? No, eri suuntaan kuin muilla mukeilla. Töissä pystyn elämään asian kanssa, siellä lätkin mukit astiakaappiin miten päin vain, koska tiedostan, että jos lähden siihen kelkkaan, että asettelen astiat kaappiin, saan tehdä sitä aina ja ikuisesti.

Uskon, että tuolla pikkutarkkuudella on jotain tekemistä myös muutosvastarinnan kanssa. Tiedostan muutokset kenties muita helpommin ja noteeraan sellaisetkin asiat, joita muut eivät välttämättä huomaisi.

Yhtä kaikki, arvatkaas mistä tämä ajatusrumba sai alkunsa?

20170218_093144

Kengistä. Vanhoista, kuluneista ja erittäin likaisista kengistä. Kymmenen vuotta minua palvelleet talvikengät tulivat tänä talvena tiensä päähän. Viimeiset viisi vuotta aina kevään koittaessa olen ajatellut, että ensi syksynä täytyy sitten ostaa uudet talvikengät, mutta syksyn ja talven tullessa on tämä pari aina kaavittu kaapista esiin. Nyt totesin, että pohjat ovat niin ohuet, että kivet tuntuvat hyvinkin ilkeästi jalkapohjaan ja että nyt nämä lähtee. Sitten tulikin se tuttu tunne, että "en raaski luopua". Voi pyhä ihme, risa ja paskainen kenkäpari ja minä en voi heittää sitä roskiin. Pari viikkoa keräsin itseäni ja sitten kiikutin ne piharoskikseen ja sitten ovat jo lähteneet kaatopaikkaa kohti. Olin jopa niin törkeä, että tunsin ylpeyttä siitä, että sain luovuttua näistä. :D Outo minä!