21.11.2015

Omg, I'm alive!

Hei kaikki! Minulla oli tässä toivotuksena, että ihanaa syksyä, mutta totesin pihalle vilkaistuani että se saattaisi mennä kettuilun puolelle... Ainakin täällä ulkona näyttää harmaalta, harmaalta ja harmaalta. 

Voisin aloittaa tekstini kuten edellisessäkin postauksessa: kylläpä aika rientää! Eletään jo marraskuuta ja vuosi 2015 on loppusuoralla.
 Edellisessä tekstissäni pohdin kesätyön mahdollista jatkoa, opettelin käyttämään uutta kameraa ja jännitin postissa odottavaa uutta tietokonettani. 

SAM_0025


Kesätyö jatkui osa-aikaisena ja olen suuresti nauttinut työnteosta sen porukan keskellä, työtehtävät ovat mielenkiintoisia ja riittävän haastavia. Asiakaspalvelua on mukavasti, mutta koko työ ei perustu siihen, sekin on kivaa. Kaiken kaikkiaan olisi aivan unelma, jos tuonne pääsisi joskus kokoaikatöihin... Harmi, että se ei ole minun, tai edes yksikkömme päällikön, päätettävissä. Nautin kuitenkin tästä ajasta, jonka saan siellä viettää - kerrytän työkokemusta ja olen tyytyväinen, että olen päässyt opiskelemaani alaa vastaaviin töihin. Tällä viikolla sain ikioman työpisteenkin ja voi että nautin siitä, kun saan laittaa oman työpöydän sellaiseksi kuin minä haluan. Järjesteleminen on ihanaa touhua ja jos työpöydän kanssa voidaan puhua sisustamisesta niin nyt saan sisustaa oman paikkani niin överisti kuin haluan. :D Toimistotarvikefriikki yhdistettynä järjestelyhirmuun niin kröhöm, saas nähdä miltä se oma paikka tulee loppupeleissä näyttämään.


Uusi kamera on ollut ihana kapistus! Sehän on siis malliltaan Samsung NX2000, minijärjestelmäkamera. Oikein hyvä tällaiselle, joka ei isosta järjestelmäkamerasta saa vielä läheskään kaikkea irti. Olen ollut tyytyväinen kuvien laatuun ja tuostakin kamerasta on varmasti vielä enempäänkin, jahka opin hyödyntämään kaikkia säätöjä, sekä kuvausolosuhteita. Hitaasti, mutta varmasti. Kamera on kompaktin kokoinen ja sitä on helppo kantaa mukana... Järeän kamerakaluston mukana kantaminen ei ole minulle lainkaan luontevaa ja jos minulla olisi iso kamera, se jäisi itseni tuntien melko usein kotiin, kun ei vaan jaksa rehata mukana. En väitä, etteikö myös pinkki väri olisi miellyttänyt, onhan tuo nyt kuin karkki. 


20150826_050544


20150826_050551


20150826_050724


20150826_050423


Kameraakin ihanampi on kuitenkin uusi tietokone. En tiedä, pystyykö tällaisena elektroniikan massakulutusaikana kukaan samaistumaan siihen tunteeseen, kun on ollut ilman omaa tietokonetta jo noin kaksi vuotta, ja sitten kun vihdoin ja viimein saa hommattua kunnon masiinan, se tunne on suorastaan euforinen. Miten paljon tietokone helpottaakaan arkea! Otin myös Office-paketin, se on melkein välttämätön tänä päivänä, että saan käytettyä Wordia ja Exceliä. Mutta tietokone - rakastanrakastanrakastan! :)


20150822_154113


Mitäs muuta... Tähän syksyyn mahtuu mm. kaksi palkintoreissua työporukan kanssa: toinen oli kaksipäiväinen (ryyppy)reissu Tampereelle ja toinen (ryyppy)reissu Helsinkiin Hartwall Areenalle katsomaan Jokereiden KHL-matsia. Ihania muistoja ihanien ihmisten kanssa vietetyistä hetkistä. Naurettu on molemmilla reissuilla niin paljon, ettei mitään järkeä! Kuvia lukematon määrä ja valitettavasti myös videomateriaalia... Oh boy, ravintolatyöntekijät kun lähtevät vapaalle niin se on rumarillumarei.

Lisäksi käytiin äitini kanssa reilu kuukausi sitten Kaskisissa silakkamarkkinoilla. Minä nyt en kalojen päälle niin ymmärrä, mutta se on mun ja äitini jokavuotinen perinne ja pakko oli saada kunnon voissa paistettuja muikkuja. Nam! 


SAM_0001 (3)

SAM_0004 (3)

SAM_0005 (3)

SAM_0007 (3)
Haluaisin ehdottomasti juuri tällaisen naulakon itsellenikin!

SAM_0002 (3)

Sitten olen käynyt siskon luona ihailemassa meidän perheen uusinta koiratulokasta. Siskon koira sai siis syyskuussa yhden pennun ja niin siinä sitten kävi, että nuo äiti ja tytär asuvat edelleen samassa osoitteessa, vaikka pentu onkin luovutusiän ylittänyt jo lähes kolme viikkoa sitten. Itselle ei ole kummempaa koirakuumetta iskenyt, koska olen niin superonnellinen siitä miten mun kaksikko tulee toimeen keskenään. Hämmennän soppaa ja koirakemioita sitten parin vuoden päästä, kun Armi on noin 5-vuotias ja Rebekka 7-vuotias. ;)

Virittäydyn aalloille seuraavaksi kosmetiikkapostauksella. Paljon on esiteltävää! :) Ihanaa olla täällä taas, nyt toivon mukaan sitten ihan oikeasti oikeasti aktiivisen postaustahdin kanssa varustettuna. Kamala hinku kirjoittaa ja nyt kun lähtölaukaus on ammuttu, tästä on hyvä jatkaa.