22.6.2013

Mittumaari

Edellistä postausta selventäen... Hain 2. asteen ammatilliseen opinahjoon logistiikkaa opiskelemaan... Oon haaveillut ja unelmoinut raskaan kaluston kuljetuspuolesta ihan valehtelematta 23 vuotta ja nyt kun vihdoin olin valmis lopettamaan itselleni valehtelemisen, että muka haluaisin elämältäni jotain muuta ja hakeudun alan koulutukseen, käyn soveltuvuuskokeissa, maksan ajokorttitiedotteesta & lääkärintodistuksesta & itse soveltuvuuskokeesta ja saan pääsykoetulokset niin siellä lukee, että mulla on 34 pistettä ja alin, jolla on koulutukseen päässyt, on 26 pistettä. Ainut, mikä mut erottaa koulusta, on estokoodi E ja asiaa selvitettyä saan todeta, etten voi päästä kyseiseen kouluun, koska olen ylioppilas!!! Tosi ihanaa, varsinkin kun ennen kokeita soitan autopuolen johtavalle opettajalle kysyäkseni paria asiaa ja hän tiedustelee mitä oon elämässäni tehnyt ja mä kerron menneeni lukion jälkeen armeijaan ja lisäksi korkeakouluopinnoista. Eikö hänelle tullut siinä vaiheessa mieleen kysyä, olenko ylioppilas ja kertoa samalla, että by the way, ihan turha tulla pääsykokeisiin, kun en voi kouluun päästä.

Aikuiskoulutuskeskuksissa on kursseja yhdistelmäajoneuvonkuljettajiksi ja niitä on kahdenlaisia, joko työvoimapoliittinen koulutus, joka on ilmainen mutta en tiedä, pitääkö sitten olla työtön ja työkkärin listoilla... Sitten on omaehtoinen koulutus, joka maksaa 650€ + pitää olla C-ajolupa.

Hankalaa... :/ Vituttaa, surettaa, ärsyttää ihan megalomaanisesti...

Hain puoliksi läpällä myös 2. asteen koulutukseen liiketaloutta ja sinne pääsinkin (mulla oli pisteitä 29 ja alin, jolla oli päästy sisälle, oli 9). Lapuissa oli ohjeistuksena, että jos on peruskoulun jälkeisiä opintoja, pitää soittaa opolle... Mä sitten soitin ja tuon kuvan infosta poiketen oon nyt sit 2-vuotisessa koulutuksessa eli siirryin yo-pohjaisten kanssa samaan ryhmään. Koulu alkaa 2.9.. Nyt on pakko kuunnella vain itseä ja tehdä tulevaisuus vain itselle... Oon antanut liian kauan muiden vaikuttaa mielipiteisiini, nyt se pitää kerta kaikkiaan lopettaa, tai mä saan todeta kuuskymppisenä eläneeni elämääni vain muiden ehdoilla. Ja niin paljon kuin Seinäjoesta tykkään, pakko todeta että melko varmasti oma tieni vie mut muualle.


No joo, siinä tuli varmaan ihan riittävästi avautumista. Tässä viime aikoina näpsittyjä kuvia. :)

Seinäjoen uudessa Apila-kirjastossa on lastenpuolella ihana lukunurkka, jossa on vihreät pehmeät seinät ja ihania lamppuja ja pieniä koloja, joihin lapset voi mennä lukemaan.

Lakeuden ristin kirkko.

Armilla oli 15.06. synttärit, mamman kulta on nyt 1-vuotias!! :) Ja mulla ei oo enää pikkuvavvakoiraa, byäähh!


 
Kummitytön kanssa käytiin Tampereella ostoksilla.

Tampereen ostoksia... Pinnit on Glitteristä, avaimenperä pienestä sisustusliikkeestä, muut Tigerista.

Saapaskelejä on piisannut...


Juhannusviikolla torstai-iltana oli kylä jo näin autio. Cityjuhannus = ♥

Naapuritkin ovat olleet rauhallisia... ;)


Eilen perjantaina olin siskon luona grillaamassa ja viettämässä iltaa... Puol kakstoista illalla oli loistava ilma pyöräillä kotiin... Plus lisäksi se seikka, että 5 km matkan aikana vastaan tuli tasan yksi pyöräilijä ja sekin oli toisella puolella tietä.



Auringon värjäämä taivaanranta. ♥


Hyvää Keskikesän Juhlaa kaikille!!

14.6.2013

Suru puserossa

Kukaan ei ole kuollut, eikä sairastunut vakavasti... Mutta mun yli 20 vuotta kestänyt unelma huuhtoutui tänään viemäristä alas, enkä tiedä kuinka tätä asiaa mielessäni käsittelisin. Unelma tulevaisuudesta, ammatista, urasta - niitä ei enää ole.

12.6.2013

B-a-g-s

Eilisen tekstin loppuun vastaten; ei tarvinnut Anakonda -leffaa katsoa varttia pidemmälle, kun totesin etten lähde yhtään minnekään. Hyvä kun uskalsi laittaa jalat soffan päältä takaisin lattialle ja lähteä koirien kanssa superhyperextranopealle pissatuskäynnille. Siihen päälle Subin uusi American Horror Story, vai mikä sen nimi nyt onkaan, niittas mut kotisohvaan kiinni. Ei ollut kiire minnekään, joten päädyin pinaattilättyihin ja leipään. Hyvin ravitsi, kun elossa ollaan edelleen, eikä kuoltu nälkään. ;D

Edellisessä postauksessa vilahtanut valkoinen pussi mustalla tekstillä avaa suunsa nyt. Vaikka Brandoksella on kenkiä yhtä paljon kuin ilmaiskahvittelussa mummoja, minä ostin sieltä *rrrrrrumpujen pärinää* kaksi laukkua (oliko tämä jollekin yllätys??).


Pieces Ginger -laukku on se, miksi tilauksen tein. Ihastuin turkoosiin väriin ja tuohon kiristysnauhasuljentaan. Pitkästä olkahihnasta paljon plussaa, mä kun en nykyään paljon muuten laukkujani kanna kuin olan yli. Okei, jos saisin jostain käsiini Louis Vuitton Watercolor Speedy 35:n niin ihan varmasti jaksaisin kantaa sitä käsivarrellani. ;)

Villinä korttina tällä kertaa Iron Fist Distant Memory veska. Ihan heti kauempaa katsottuna ei ymmärrä, mitä kuvioita laukussa on, mutta lähempi tarkastelu selventää, että kyseessä on pääkallot. Enpä olisi uskonut, että tyttömäinen rusetti ja räyheät pääkallot sopii näin hyvin yhteen. :) Ja vaikka sitä ei näissä kuvissa näykään, laukussa on irrotettava olkahihna, kätsyä!

Läpässä on yksi magneettineppari, mutta onneksi laukun suulla on myös vetskari, niin läpän sulkemisen kanssa ei tarvi olla niin tarkka. Laukun takana on vetskaritasku, joten kännykkää tai avaimia ei tarvi kaivaa kovin syvältä.


 Oon mäkin toki nähnyt ennenkin eri yhteyksissä pääkalloja ja rusetteja yhdistettynä (jostain syystä mieleen tulee lähinnä tatuoinnit), mutta silti tää veska antaa aiheeseen tuoreen näkökulman. Cute and deadly saa aivan uuden merkityksen. ;)

Tää on kans huippuhieno yksityiskohta, niittirivistö kerrankin laukun päällä eikä läpässä niin kuin yleensä. Särmä idea!

Ja koska ei kahta ilman kolmatta, niin esittelen vielä Iron Fistiakin villimpänä korttina H&M:ltä ostamani laukun. Tää on malliltaan samanlainen, kuin taannoin hartaasti metsästämäni musta laukku. Mustaa laukkua ostaessani pohdiskelin tämän ja sen välillä, mutta koska musta kappale oli kutkutellut mielessä, tämä jäi kauppaan - vain toistaiseksi, kuten saamme huomata. ;D

Naulakkokin pääsi edustus- ja esittelyhommiin, hehee!


Tässäkin niittejä mun mielestä hienossa paikassa, kun vaan olkahihnassa. Muuten täysin "asiapitoinen" laukku, mutta olkahihnassa paljastuu rock'n'roll. \,,/


Kyllä kelpaa taas! :D Obsessed with bags, indeed.

11.6.2013

You scream, we scream, I(ce) cream!

Kesän eka pallojätski korkattu, tämä tapahtui tosin jo eilen. :) Armi oli virallinen valvoja, sijaintina Seinäjoen keskusta.

Kuumakin oli mamman vavvalla. :)


Sanoin jätskimyyjälle, että oon ostamassa kesän ekaa palloa, joten sen pitää olla jotain spessua. Myyjän suosituksesta ostin sitten uutta Fazerinan makuista suklaajätskiä. Hyvää oli, mutta tositosi makeaa! Pyysin pallon kuppiin, koska tuon tärpäntikkelin seurassa vohvelin päällä keikkuva pallo olis pian ollut maassa makaava pallo. Oli muuten hervottoman kokoinen annos, aika mestari jos myyjä osaa vohveliinkin tehdä yhtä ison pallon.

Hieno kuva Armista, yeah! :D Pussissa on jotain, mitä esittelen seuraavassa postauksessa...

 Utelias tyttölöinen. ♥

Postin ja jätskikiskan lisäksi käytiin Armin kanssa Musti & Mirrissä. Uudet kynsisakset oli hankintalistalla ja lisäksi otin Racinelin luun koirille pureskeltavaksi. Siinähän se sitten sujuvasti katosikin, koko luu, illan aikana.

Armi ei malttanut odottaa, että mamma saa kuvattua ostokset rauhassa. ;)

Älkääs muuten koiranomistajat tehkö samaa mokaa kuin minä ja sitkutelko liian pitkään samoilla kynsisaksilla. Mulla on ollut en-kehtaa-edes-sanoa-kuinka-kauan samat kynsisakset koirilla ja nyt kun Armin kynsien leikkaaminen on aina pieni operaatio, havahduin siihen että tarvin näppärät ja ennen kaikkea terävät sakset. Ei varmaan tylsät sakset tunnu kivalta, kun kynsiä napsii..

Hommasin sitten samanlaiset kun äitillä ja siskollakin on. Noi on tosi terävät! Kahvat on sopivan kokoiset, saa tukevan otteen, mutta ne ei mee kämmenen yli...

...kuten vanhoissa saksissa. Jos koira antaa kiltisti leikata kynnet, noilla ei varmaan ole väliä, mutta jos koira rimpuilee, tarvii kynsi leikata HETI kun sakset saa sopivaan kohtaan. Mulla meni monta kertaa aina niin, että sain Armin paikalleen, saksien terät oikeaan kohtaan mutta kun yritin "sulkea" saksia, oli Armin toinen jalka tms. noiden varsien välissä - ja siinä meni sitten se tilaisuus. Not nice! Nyt jaksaa leikellä kynsiäkin uudella tarmolla ja luulen, että Arminkin pyristely laantuu, kun homma tapahtuu nopeasti ja terävillä saksilla. :)

Mä tässä mietin, jaksaisiko lähteä hakemaan iltasapuskaa vielä jostain, vai lämmitänkö vaan pinaattilättyjä ja teen voileivät itelle... Luultavasti päädyn tuohon jääkaapin sisällön tarkistamiseen ja sieltä sapuskan loihtimiseen, mutta onhan mulla ollut kertoja kun oon lähtenyt yöllä 02 aikaan ABC:lle syömään. ;) Raportoin huomenna, kuinka kävi!

Trombin viemää

Hola! Kesäloman toinen viikko pyörähti käyntiin niin että humina vaan kävi. Vielä kaksi ja puoli viikkoa tätä tekemättömyyden iloa jäljellä, aaaahhh!

Viikonloppunakin oli normaalia enemmän säpinää. Katselin torstain ja perjantain välisenä yönä tori.fi -sivustoa pitkästä aikaa ja bongasin siellä kahden hengen nahkasohvan myynnissä (mun tähän asti kunnialla palvellut sohva rupes tulemaan tiensä päähän, sen istuinosan jouset oli ihan sököt). Ilmoitus oli jätetty torstaina iltayhdeltätoista ja hintaa oli kuvan perusteella erinomaisessa kunnossa olevalla sohvalla huimat 35€. Lähetin alavutelaiselle myyjälle viestiä, jossa kysyin vähän lisätietoja sohvasta ja rupesin nukkumaan. Myyjä yritti soittaa mulle perjantaina aamulla ja mä soitin sitten puolen päivän jälkeen takaisin... Valjastin siinä jossain välissä äitin miehen, että se (ja MB Vito) lähtis mun kans hakemaan sitä sohvaa, jos mä sen vaan saan. Sain kuin sainkin, ja klo 16:00 lähdettiin sitten Alavudelle. Siis tää sohva on aivan uskomattoman hyvässä kunnossa, tässä on hyvä istua ja tää on nahkaa - ihan mielettömän hyvä munkki kävi näissä kaupoissa! Mitä oon harvakseltaan ilmoituksia katsonut, tosi vähän myydään pelkkää kahden istuttavaa nahkasohvaa; yleensä on kahden sohvan ryhmä tai sit pelkkä kolmen istuttava. Ja käytetyissäkin nahkasohvissa hinnat on mitä on...


Kuva ei anna oikeutta tälle kaunokaiselle.. Ja vähänkö mä oon iloinen, että tää on muun värinen kuin ruskea - niinkin turhamaisesta syystä kuin että aina oli ärsyttävää kuvata koiria jos sohva oli taustalla kun koirat ja sohva oli saman väriset. :)

Perjantaina sit muuten vaan loikoilin uudella soffalla ja kattelin telkkua... Join uutta Golden Capin Lemon Soda -siideriä ja söin lämmitettyä kotijuustoa vadelmahillon kanssa.

Toi kotijuuston syöminen on kyllä jännä juttu. En oo nimittäin koskaan tykännyt siitä! Tai siis... Oon maistanut sitä, mutta mun mielestä se ei oo maistunut miltään niin miksi sitä sitten kannattaisi syödä. Nyt vaan yhtenä päivänä viime viikolla tuli mieliteko jostain ihan puun takaa, että kotijuustoa täytyy saada (ei, en ole raskaana, joten sillä ei selitä yhtäkkistä mielitekoa :D). En oo koskaan itse ostanut tuota kyseistä juustoa, joten en tiennyt yhtään, millainen määrä sitä kannattaisi ostaa. Ostin ja lämmitin sitten liikaa, vähempikin määrä olisi ehdottomasti riittänyt! Mutta ei nyt oo ehkä niin justiinsa... :P

Toi siideri on muuten ihan älyttömän hyvää ja raikkaan makuista, suosittelen!

Katselin Leslie Nielsenin tähdittämiä Alaston ase -leffoja. Mulle on tullut nyt hirvee hinku katsoa ja kerätä itelle näitä vanhoja poskettomia komedioita, kuten em. lisäksi Hei me lennetään!, Dracula - Verevä vainaja, Hot Shots... Nää vaan kestää aikaa ja katselukertoja lukemattomat ja taas lukemattomat kerrat.

Katselin muuten huvikseni työvuorolistoja, niin mulla on ollut edellisen kerran perjantai vapaa 10.08.2012, silloinkin olin kesälomalla. Nyt huhtikuussa olin talvilomallakin yhden päivän töissä ja kas kummaa, se oli perjantai. Sit jos ei lasketa sitä, että on ollut lomalla niin viime elokuuta edeltävä, työvuorolistan mukainen, perjantaivapaa on ollut vuosi sitten maaliskuussa. Mjoo, sellaista se on meitsin elämä, perjantaisin ollaan aina yöt töissä.

Lauantaina lähdettiin sitten Armin kanssa Tuuriin Miljoonakoira 2013 -näyttelyyn. Mentiin siskon kyydillä ja äiti tuli sitten nuoremman koiransa Lissun kanssa Jalasjärveltä suoraan sinne. Oli kyllä siskolle (kasvattajana) hyvä päivä: äitin koira sai SERTin, toinen siskon kasvateista oli kaikista boksuista paras eli ROP, Armi oli omassa luokassaan (eli JUNioriluokassa) paras ja sai SA:n ja lisäksi narttuboksuista neljän parhaan joukossa oli kolme siskon kasvattia (Armi, äitin Lissu ja Lissun sisko). Kaiken kukkuraksi näyttelyssä oli 11 eri rodun kasvattajaryhmää (joka ryhmässä on neljä kunkin kasvattajan kasvattamaa koiraa) ja siskon ryhmä sijoittui kolmanneksi!

Armin arvostelu sanoi seuraavaa: "1v. Hyvin feminiininen. Neliömäinen. Kokoon nähden sopiva pää ja luusto. Kuono-osa voisi olla hiukan leveämpi. Hyvät silmät. Kaunis kaula ja ylälinja. Hyvä rinnan muoto. Hieman lyhyt olkavarsi. Takaa hyvin kulmautunut. Liikkuu hyvin. Ystävällinen luonne."

En voisi olla tyytyväisempi mamman kurumullasta! ♥ Huima parannus oli myös Armin käyttäytymisessä. Siinä missä Vaasan näyttelyssä kehässä eteneminen oli yhtä pomppimista, nyt mentiin nättiä ravia ilman ainuttakaan pomppua. Kiltti tyttö!

Jos ootte lukenut lööpeistä trombista, joka iski Tuuriin niin täällä on yksi paikalla olleista. Huh, se oli kyllä aikamoinen kokemus, vaikka onneksi meidän telttakatos ei osunut trombin tielle. Koko juttu tuli ihan puskista... Juurikaan ei tuullut, oli tosi lämmintä ja ykskaks kauhee ryminä ku teltat, pöydät ja tavarat kaatuili trombin tiellä. Sitten se teki koukkauksen, kääntyi 90 astetta ja suuntasi suoraan Findogsin myyntikojua kohti ja hirrrrveellä ryminällä meni markiisit ja mainokset sen siliän tien. Sitten katottiin kun rojua lensi kyläkaupan katon yläpuolella. Sitten iski paniikki kun joku meidän porukasta tajusi, että siskon tyttö oli hetkeä ennemmin lähtenyt vessaan ja veskit sijaitsi aivan tuon Findogsin kojun vieressä! :O  Yksi tuttu lähti juoksemaan vessoja kohti ja onneksi tyttö oli kunnossa. Oli vieläpä urheasti auttanut pitämään yhtä telttaa maassa, mutta joutunut päästämään irti kun jalat oli meinannu irrota maasta.

Mut miettikää nyt, siinä Findogsin kojulla markiisin jokaisen pystypilarin päällä oli 40kg metallipaino ja siihen painon päälle meni sitten tämä yrittäjäperheen tytär seisomaan... Hoikka tyttö se Anna-Bella on, mutta painaa varmaan kuitenkin sen 50-60kg, joten siinä oli 100kg painoa ja niin vaan trombi lennätti kuin höyheniä. Tuo Anna-Bellahan oli ollut jo kolmessa metrissä kun sen äiti oli huutanut, että päästää irti ja oli sitten sieltä mätkähtänyt maahan. Hyi kamala!! Onneksi niissä teltoissa, jotka lähti lentoon, ei ollut koiria häkeissään... Jonkun pikkukoirankin olis lennättänyt kyläkaupan päälle niin se olis henki pois. :( Onneksi kuitenkin selvittiin säikähdyksellä, olipa vaan taas muistutus luonnonvoimista; kyllä täällä Suomessakin luonto määrää ja me häärätään.

Luonnonvoimat näytti mulle keskaria muutenkin... Paloin niin maan perkuleesti tuona päivänä, aurinkorasvasta huolimatta! Niska, joka on palanut rakoille nyt varmaan viisi kertaa eikä siis saisi enää palaa, niin mitä vielä, rakoilla taas. Jeejee. :/

 
Eikös oo kivat rusketusrajat? :D Ei nyt ihan sitä, mitä hain tälle kesälle mut mitäs pienistä, näillä mennään. Kaiken huippu on kuitenkin...

 

...että keskellä mun rintaa on valkoinen aukko kaulakorun jäljiltä!! :'D Meinasin kuolla nauruun, kun näin peilistä itseni! En olisi ikinä uskonut, että kaulakoru voi pysyä noin tiiviisti paikoillaan, että siihen tulee kunnon rusketusmerkki. Voi jukra!

 
Mites tää niska sitten.. Auauau!! :(
 
Ranteessakin on nyt kiva jälki. Tää ei tosin haittaa, kun mulla on aina samat rannekorut tässä kädessä, raja ei näy (ja juuri noiden paikallaan pysyvien korujen takia raja noin näkyvä onkin).

Välihuomautuksena pakko kertoa: oon etsinyt mun vasempaan ranteeseen sellaisia koruja, jotka olis kevyitä, mutta samalla näyttäviä ja niitä vois pitää kädessä asun kuin asun kanssa. Viikonloppuna mä ne löysin!


Hopeinen ketju oli jo olemassa ja sille piti löytää kavereita. H&M ei sitten pettänyt taaskaan! Kallokoru on nyörillä säädettävä ja kangaspohjainen niittikoru on lukolla kiinnitettävä. Ihan loistava parivaljakko ja oon jo aivan in lööv tähän näkymään! :) Sopivan ronskia, mutta tyttömäisellä tavalla.


Kun me oltiin trombista selvitty ja näyttelypalkinnot pokattu, lähdettiin Tuurista kotia kohti. Kävin kotona ja olin hetken aikaa, pakkasin kamppeet, käytin koissut ulkona, annoin ruokaa ja rakkautta ja lähdin polkemaan siskon luo iltaa istumaan.

Evääksi otin lempparivalkkaria (tää viini on ihan mielettömän hyvää blandattuna Spriteen) ja jopa Baileysille vertoja vetävää kermalikööriä. Nams!

Halloumia, tomaattia, paprikaa ja sipulia odottamassa grillaustaan. Possunpihvit ja kanaleikkeet oli jo kärtsäämässä tuossa vaiheessa.

Iloinen rillaaja. :)


Tarkkaa touhua. Ei ollu muuten kiva tunne, kun oli yläkropasta raakasti palanut ja grilli hohkas kuumana ku manala konsanaan. Mut siitäkin selvittiin ja hyvät oli pöperöt! :P

Sunnuntaista ei oo kyllä mitään sanottavaa, se meni täysin nukkuessa ja sit taisin katsoa ehkä noin kolme leffaa... Kunnon sunnuntaimeininki. :)

7.6.2013

Lahjavinkki - kustomoitu pullo

Joskus ei keksi viemisiksi muuta kuin viini/viinapullon tai purkin, johon on säilönyt hilloa, makeisia tai vaikkapa talviaikaan tuikkuja. En sano, etteikö purkki, jossa on tuikkuja sisällä ja ympärillä hieno nauha, ole hieno, mutta tässä yksi vinkki, jolla saa vielä vähän lisämaustetta lahjaan.

Varsinkin viinapullo on tosi ankean näköinen sellaisenaan... Muutamia vuosia sitten keksin, miten koristelen kaverille synttärilahjaksi antamani pullon (joka oli siis osa lahjaa). Nyt jaan tämän vinkin myös teille.

Tarvitset spraymaalia, liimaa (esim. Tiimarista saa sprayliimaa, jolloin paperia saa liimattua paljon tasaisemmin), paperia etiketiksi, joko piirustustaitoa tai Googlen & printterin. :D

Itse en ole lähtenyt repimään viinapullosta niiden omia etikettejä irti, koska en tiedä saako niitä koskaan täysin pois. Pienet rajat on kuitenkin melko pieni paha.


Tältä pullo näyttää valmiina ja omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että sopii myös koristeeksi. Tämän yksilön olen nimittäin aikoinaan tehnyt itselleni... Auringonvalo on haalistanut hieman tuota etikettiä, mutta hyvin pelittää edelleen. Arvaatteko muuten etiketin perusteella, mitä viinaa pullossa on? ;)


Jep, Leijonaa.


Takaetiketin voi myös tehdä halutessaan, mä oon yleensä sinne laittanut toivotukset, ei tarvi erillistä korttia ja jos lahjan saaja haluaa jättää pullon muistoksi itselleen, siinä on muisto miksi ja milloin se on saatu (ja keneltä).


Itse en sinetöidyn pullon spraymaalaamisesta huolehtisi, en todellakaan usko, että tuosta maalia voisi mennä viinaan asti. Puukorkkiset viinipullot on vähän asia erikseen, tosin niissäkin on yleensä jokin sinetti päällä.. En oo niihin kuitenkaan uskaltanut lähteä kokeilemaan.



Tähän ei mene aikaa älyttömästi: maali kuivuu suht nopeasti ja etikettien liimaamiseen nyt ei aikaa mene minuuttia enempää. Tälle lahjalle voin melkein antaa tykkäystakuun; lahjan saaja tykkää satavarmasti! :)

6.6.2013

Moon lomalla!

Viime lauantaina klo 07:00 alkoi ansaittu kesäloma. Ja mikä parasta; mulla on lomaa niin päätyöstäni kuin siivousduunistakin ja varsinkin jälkimmäisen skippaaminen 3,5 viikon ajan on jotain niin ihanaa, etten voi sanoin kuvailla! Päätyöstäni tykkään niin paljon, että en siitä kokenut edes tarvitsevani lomaa, varsinkin kun olin viime päivät "omalla paikallani" hotellin puolella, enkä anniskeluravintolassa. Noh, loman jälkeen arki alkaa neljällä yövuorolla, joten totuus ei todellakaan tule unohtumaan. :)

Perjantain yövuoro alkoi vielä hienosti pommiin nukkumisella. Ja voi kyllä, myös yövuorosta voi nukkua pommiin, ainakin tällainen hard core -nukkuja kuin minä. Tosin en ollut torstai-perstai -välisen yövuoron jälkeen nukkunut lainkaan ennen kuin illalla torkahdin pariksi tunniksi. Lauantaina en silloinkaan ehtinyt nukkumaan, vaan lähdin hakemaan äitiltä Jalasjärveltä autoa heti aamusta ja "kipaisin" päiväretken Klaukkalaan. Bongasin nimittäin keväällä nettihuutokaupassa yhden pystynaulakon, jollaisen samanlaisen olin viime syksyn puolella nähnyt myynnissä mutta eri myyjällä. Silloin kaupat meni kipeästi sivu suun sen vuoksi, että matkahuollon kautta naulakon rahti olisi maksanut yli 80€ ja kun itse naulakon hinta oli jotain 50€ niin ei vaan raaskinut. Silloin päätin, että jos koskaan sellainen tulee uudestaan myyntiin, teen kaikkeni, että saan sen itselleni. Nyt naulakon hintana oli 15€ (en käsitä, miten niin ihanan esineen voi myydä niin edullisesti!) ja kun laskin bensaan kuluvan rahamäärän, päädyin summaan, jonka voin kyseisestä naulakosta pulittaa.



Menomatka oli rankka, koska mulla oli aikataulu ja väsy painoi päälle. Hävettää raakasti, että minäkin ammattiautoilijan ammatista haaveilevana otan tietoisen riskin ja lähden käytännössä kaksi vuorokautta valvoneena auton rattiin. Älkää koskaan tehkö samaa!!!! Yksi läheltä piti -tilanne osui Ylöjärvellä kun en yhtään huomannut, että edessä ollut auto pysähtyi liikennevaloihin, eli käytännössä mulla oli jo silmät kiinni tai ainakaan en tajunnut mitä ympärillä tapahtuu. Hirveetä! Just ja just sain jarrut pohjaan ajoissa, ja auto pysähtyi ihan edessä olevan taakse. Etupenkillä olleet tavaratkin lensi kaikki jalkatilan perälle asti.. Tuosta sain tosin niin paljon adrenaliinia, että pärjäsin loppumatkan.. Perillä Klaukkalassa kävin myyjän luona käynnin lisäksi Citymarketissa ostamassa evästä... Nautiskelin eväät autossa parkkipaikalla ja sitten auton nokka kohti motaria ja Pohjoista. Tunti siellä päätepysäkillä sitten vierähti yhteensä. :)





Tullessa pysähdyin Ideaparkissa ja kiertelin rauhassa liikkeissä ja kävin Arnold'sissa syömässä veggietoastin (pestoa ja fetaa, nams!) ja hörppäämässä fruitiesmoothien. Oli muuten hauska siellä "kauppakadulla" kun kävelin niin läheisestä kojusta tuli mies suoraan mua kohti ja kysyi kovaan ääneen, mikä matkapuhelinliittymä mulla on. Katoin nopeasti miehen taakse, miltä kojulta se tuli ja vastasin Saunalahti, johon se totesi "oikein!". Ei muuten mitään, mulla on oikeastikin Saunalahti, mutta jos en olisi nähnyt sitä logoa ja nimeä miehen takana, en olisi varmaan koskaan saanut lafkan nimeä mieleeni kun aivot oli yhtä mössöä. :)

Kotimatkalla alkoi sitten taas väsyttää ja noin 30 km ennen Jalasjärveä oli pakko pysäyttää P-paikalle hengähtämään hetkeksi. Sitten helpotti kun pääsi Jalasjärvelle saakka ja viimeinen 30 km JVI-SJK -välillä meni ihan vanhasta muistista. Noin 650 km reilun 10 tunnin aikana yhden naulakon takia... Sanokaa, etten oo ihan hullu??! :D Nukahdinkin sitten illalla ennen kymmentä ja nukuin 15,5 tuntia putkeen. Arvata saattaa, että sitten juostiinkin koirien kanssa pihalle pissakäynnille. :D

Tyhjin käsin en lähtenyt Ideaparkistakaan, muutama pieni juttu löytyi..


EOS -huulirasva Kicksistä, kaksi pikkukukkaroa Accessorizesta, kaulakoru ja pinkki hihaton perustoppi Ginasta (toppia en ruvennut tähän kuvaamaan).


Kaulakoru on ihanan överi, kultaa ja hopeaa vieretysten ja aihekin vähän normaalista poikkeava. Loistava! :D Pikkukukkaro sopii hyvin sellaisille korteille, joita vähemmän tulee käytettyä arkielämässä.


Viiksikukkaro sopii tällaiselle harakalle ku nenä päähän, se kimaltaa! ♥__♥  Oon kuullut paljon hyvää EOS:n huulirasvoista, joten halusin ostaa ensimmäisen kokeiluun.. Tämän pitäis olla joku melonilta maistuva, mutta en kyllä maista juuri mitään.. Ihan kiva koostumukseltaan, ja purkki on kieltämättä viehättävä. Jaksanko seuraavalla kerralla maksaa huulirasvasta yli 10€...? Jää nähtäväksi.


Me annettiin töissä joku aika sitten yhdelle vakioasiakkaan koiralle Kong -merkkinen lelu (jonka minä kävin valitsemassa, koska oon hotlan puolella ainut, joka ymmärtää mitään koirista) ja mä paijasin tuota lelua ja haikailin, kun omillekin koirille olis jotain yhtä ihanaa. Asiakkaan koira on nuori mopsi ja lelu oli tietysti pikkukoiran kokoon suhteutettu ja sen suuhun sopiva ja mun koirille pitäis lelun tietty olla paljon isompi, enkä Seinäjoella liikkeessä nähnyt muita kuin niitä pieniä.. Mutta kappas, kun Ideaparkin lemmikkiliikkeessä (olisko ollut Fifi & Fido tjsp.) oli sama lelu mutta monta kertaa isompana ja näin ollen bokserin kestävänä! Hintakaan ei ollut paha, 15€ niin en paljoa miettiny, ostanko vai ei. :D Tosin, kuten arvata saattaa, likat rupes kotona tappelemaan siitä, kuinkas muutenkaan..



Armi tykkää ja suosittelee!


Tärähtänyt kuva, mutta ei tuosta elohiirestä paljon teräviä kuvia voikaan saada, kun likka ei juuri paikoillaan pysy.

Niin, haluatteko nähdä, minkä vuoksi ajelin koko päivän silmät ristissä ja aivot narikassa? Tässä tulee se narikka:

 
Käärmenaulakko! Vihreä! Koziol! Hurraa!
 



Noi käärmeet on niin veikeät, hyvä kun niihin malttaa mitään ripustaa. :D Ja vaikka niitä pystyy liikuttamaan tuolla tangolla siihen korkeuteen kun haluaa, on ne silti tosi tukevat ja kestää kunnon painon luisumatta yhtään.

Mun kaverikin kysyi multa, että kannattiko tuon naulakon takia ajella niin paljon? Kyllä kannatti!