28.3.2013

Home is calling my name

Täällä me Rebekan kanssa ollaan hotellin aulassa ja odotellaan vielä noin tunnin verran, että kyyti Seinäjoelle lähtee. Koska olin idiootti ja unohdin pääsiäisruuhkan, jäin rannalle ruikuttamaan junalippujen kanssa... Lemmikkipaikat kun ovat kortilla ja menevät nopeasti. Mennään nyt siis linja-autolla. Tuli itse asiassa halvemmaksikin, mutta matkaan vaan menee enemmän aikaa.. Ei sen väliä, pääasia että päästään jollain Seinäjoelle.

Ihana reissu ollut ja taatusti erilainen kuin koskaan ennen! Armia on kamala ikävä, se on pistänyt äitin luona paikat sekaisin (vertauskuvallisesti) ja äiti sanoo sitä tärpäntikkeliksi, joka kuvaakin neitiä täydellisesti vaikken ihan täysin kyseisen termin "suomennosta" tiedäkään. Tärpäntikkeli on vaan sanana ihan huippu. Kuulemma Armi on ihan uskomaton tohotes ja pölhöpää. Sellainen se totisesti onkin... ;) Ikävästä huolimatta on ollut ihanaa, siis ihan mielettömän ihanaa, pyhittää aikaa Rebekalle ja lelliä se aivan piloille näiden kolmen päivän aikana. Kirjoitan tarkemman matkapostauksen huomenissa ja laitan kuvamateriaalia myös. :) Mukavaa mennä kotiin... Tosin saan lähteä tunnin päästä töihin siitä kun päästään kotiovelle, mutta onneksi huomenna saa nukkua pitkään.

Matkapostausta odotellessa saatte naureskella hauskalle koirahuumorille.


Tää nauratti niin makeasti! Jopa enemmän kuin Neumann -vitsi. Oletteko kuulleet sitä (en muista, oonko tänne kertonut sitä)?

Miksi Neumann söi keikkabussissa kaikki suolakeksit?
- Sille tuli levoton tuchimo.

AAAahhahhaAHHaaa! :'DD

24.3.2013

Sunnuntaiaamupäivä w/ HooCee (+ pari karvahanuria)

Heräsin tänään siinä puoli kahdeksan aikaan aamulla ja päätin napsia joitain kuvia meidän rennosta sunnuntaista. Kuvia tulikin sitten jo aamupäivän aikana niin monta, että eetteriin tuleekin vain aamupäivä meidän kanssa. :D

Mun oli tarkoitus kuvata mun hienot pökät, jotka jalassa kirmasin koirien kanssa ulos... Armi vaan on niin kuvauksellinen, että halus tunkea nenänsä kuvaan mukaan.

Sitten se rupes jahtaamaan mun pöksyjen nauhoja. Hullu koira! :D


 Aamupalaa. Vannon, että tuon kiisselipurkin tuhottuani en hetkeen syö kiisseliä. :)

 Mun piti ottaa kuva peilistä, jonka ääressä meikkasin, mutta Rebekka oli sitä mieltä että rumat odotelkoot vuoroaan, kauneimmat laittautuu ensin! Yksi kelvollinen meikkauspeili ja kolme naista taloudessa = ongelma.

Tässä välissä käytiin Armin kanssa helvetillinen taistelu siitä leikkaanko sen kynnet vai en. Armi oli sitä mieltä, että tykkää pitkistä kynsistä ja minä mammana sanoin, että tuollaiset korpinkynnet saa luvan lähteä NYT. Väännettiin ja painittiin olkkarin lattialla hyvä tovi ja mikä onni ettei tavaroita särkynyt ympärillä, siksi kamerakin oli turvallisesti kotelossaan pöydällä.

 Viaton neitikoira operaation jälkeen. Niin herttainen - mukamas!

 Seuraavaksi putsasin Rebekan korvat. Se ei yhtään tykkää siitä, mutta on jo alistunut kohtaloonsa. Muistakaas tarkistaa koirienne korvat aika ajoin! Vaikka korviin ei yleensä kovin äkkiä töhnää tulisikaan, niin yhtäkkiä voi pieni tulehduksen poikanen laittaakin korvat pahan näköisiksi. Ja muistakaa pestä kädet kun ootte putsannut koiran korvat ja myös siinä välissä kun vaihdatte putsaamaan toisen koiran korvia.

Tässä välissä meitsi sitten pääsi peilin ääreen laittamaan vähän väriä nassuun.

Pakko muuten tähän väliin mainita, että tuo Wet'n'Wildin näppyjenpeittopaletti on todella kätevän monipuolinen, kaikki kulkee mukana yhden kannen alla... Siihen asti kunnes käytät jonkun/jotkut kohdat loppuun. Mitäs sitten kun peiteväri on loppu? Niin, joudut ostamaan uuden peitevärin tai uuden paletin ja heittämään vajaan pois.. Koska jos en ole vihreää kohtaa saanut käytettyä samaan tahtiin beigen kanssa niin tuskin saan käytettyä kahta vihreää kohtaa samassa ajassa beigen kanssa. Not good. Parempi ostaa tuotteet vaan yksinään tai pyhittää tällainen paletti matkakäyttöön kun kaikkia kohtia käyttää vähemmän.


 Olin hämmästynyt kun mustat silmänaluset oli kadonnut (jo siis ennen meikin laittamista, heh!). Onhan tässä toki nukuttu pitkät yöunet, mutta kyllä mä muutenkin nukun paljon... Päivisin tosin. Voiko olla niin suuri vaikutus, nukkuuko 8 tuntia yöllä vai päivällä. Näköjään voi.

 Tästä tuli epätarkka suttukuva, mutta kouraa joka on täynnä makupaloja, ei vaan voi pitää kuin nanosekunnin auki ennen kuin eräs loppasuu kahmaisee kaikki makupalat. Meillä oli siis Armin kanssa koulutushetki menossa. Maahan menoa, makuulta istumaan ja päivää - varsinkin jälkimmäisin on äärimmäisen tärkeä taito osata! ;)

 Tarkkaavaisena, katse kohti makupaloja.

 Sitten leikkiä pössötettiin lelulla, johon saa piilottaa nameja. Armi hyvin hiffas, että sitä kierittämällä ja pompottamalla lelusta tippuu nappuloita... Sitten tuli Rebekka, omi lelun itselleen, käänsi sen siten että pohja on alaspäin ja nosti lelua jolloin nappulat tippuvat. Rebekka syö pudonneet nappulat ja nostaa taas lelua... Siinä meni hoksaaminen jo vähän turhan pitkälle, kun leikkiminen oli tarkoitus. :D

Loppuun vielä hauska tilannekuva, kun molemmat jahtaa pudonneita nappuloita. Perberit pystyssä vieretysten. :D


Nyt istun kirjastossa nopean langattoman netin ääressä... Oon istunut jo hyvän tovin ja katsellut Ruutu.fi:stä Criminal Mindsin viimeisimmän jakson, Youtubesta hauskoja videoita jne. Kaikkea, mikä mokkulan kanssa on hankalaa... Lisäksi näkee ihmisiä ja onhan tää Seinäjoen uusi kirjasto ilo silmällekin. Tästä lähdettyäni varmaan haen kaupasta salaattivärkit ja meen molempien koirien kanssa kävelylle. Kamala muuten, miten äkkiä voimat lähtee! Tänne kirjastoon käveleminenkin tuntui ihan hirveän rankalta vaikka matkaa on vaan muutama sata metriä... Noh, kyllä ne voimat siitä palautuu, viimeistään Helsingissä kun juoksen kaupasta toiseen.

Mites muiden sunnuntaipäivä, onko yhtä koirapainotteinen kuin mulla? :)

23.3.2013

Oh s*it!

Taas on viikko melkein hurahtanut ohi... Mihin nää viikot oikein kuluu? Ajan etenemistä ei huomaa ainakaan ilmaston lämpenemisessä.. Pakkasta on edelleen öisin toistakymmentä astetta ja lumitilanne täällä niinkin arktisella alueella kuin Seinäjoella näyttää tältä:



Torstaina sitten jysähti oikein kunnolla, olin siivousduunissa kun yhtäkkiä tuli maha ihan mielettömän kipeäksi, mutta SSS -tyyppinä (Sairaan Sitkee Sissi) tein työt loppuun ja suoritin päivän muutkin suunnitellut menot. Iltapäivällä olo oli jo tosi tukala, mutta menin nukkumaan ennen iltatöihin menoa. Heräsin klo 20, olo oli vieläkin vähän tukala mutta parempi, joten lähdin töihin. Pääsin työpaikalle ja hetken mielijohteesta mittasin siellä kuumeen. Tittididii, 38,3'c ja pomo passitti mut kotiin. Kotona lukema nousi jo yli 39 asteeseen ja lisäksi sain rampata vessassa ihan alvariinsa. Perjantaina aamulla työterveyteen ja saikkuahan sieltä pamahti se torstai-ilta ja lisäksi eilinen ja tämä päivä. Ei ihan sellainen vapaa viikonloppu, josta oon haaveillut. Enkä tiedä, kumpi vituttaa enemmän: sairastaminen vai se, että piti ekaa kertaa tuolla työpaikalla ollessani (jossa tuli maaliskuun alussa 4 vuotta täyteen) hakea saikkua. Vaikka niinhän se on, eipä niitä ihmisiä koskaan millään tavalla palkita, jotka ei koskaan sairasta (tai jotka tulee töihin vaikka aihetta saikulle olisikin), eikä mulla yleisesti ole sairaslomia vastaan mitään. Kynnys vaan omalla kohdalla kasvanut suureksi...

Eilinen oli aivan kauhea päivä, päivällä ei ollut kuumetta mutta mikään ei pysynyt sisällä.. Illalla rupesin aivan uupuneena nukkumaan klo 20 ja heräsin 21:30 siihen, että mulla on ihan jumalattoman kylmä pitkistä kalsareista, villasukista, topista ja ohuesta neulepuserosta huolimatta (niin ja peitto oli tietysti kans). Jep, kuume oli nousuvaiheessa taas ja oli sillä hetkellä 38 asteessa. En uskaltanut ottaa särkylääkettä ärsyttämään vatsaa niin ei muuta kuin villasäärystimet käsivarsiin ja Rebekka vattan päälle koisimaan. On muuten paras lämpöpeitto, mitä on koskaan keksitty! Ja taas yksi syy, miksi iso koira on parempi kuin pieni koira: lämmittävää pinta-alaa on enemmän. ;) Toki tuollainen 27 kg painaa jonkun verran mutta kyllä sen kestää, pieni hinta lämmöstä.

No, ei sairastamisesta enempää, onneksi tänään on parempi päivä. Pakko päästä kauppaan hakemaan jotain mehukeittoa ja mehua, koska voitte arvata että tuollaisen yhtäkkisen paastoamisen jälkeen on N-Ä-L-K-Ä! Painokin putosi 2kg reilussa vuorokaudessa. :D

En oo päässyt lenkille nyt pariin päivään ja voitte arvata, ketkä meinaa hyppiä seinille vielä muakin enemmän? :D Tässä kuvituksena taannoisen lenkin kuvia, leikitään että ne on otettu vaikkapa eilen... 0:)

Seinäjoki, siis tuo märkä kaistale lumen keskellä on joki nimeltä Seinäjoki.




"Mamma, mennään jo!"

Aurinkoista viikonloppua, menkää ulos ja ottakaa arskaa... Nimim. kaksi luettua kirjaa parissa päivässä. :)

PS. Kolme yötä, niin päästään Rebekan kans Helsinkiin! Yritin sille selittää, että se pääsee junaan mut ei se oikein hiffannut.

18.3.2013

Mennyt viikko

Viime viikko oli jotenkin tosi raskas... Nukuin vähän, heräsin aikaisin ja illalla töihin mennessä sitten tietysti väsytti. Lisäksi ketutus tiistain lumimyrskystä oli mittasuhteiltaan suunnaton ja kesti koko loppuviikon. Tänne tosiaan tuli "pieni" matalapaine, ja lunta satoi tiistaiaamusta keskiviikkoaamuun, yhteensä ainakin puoli metriä. Lisäksi tuuli aiheutti sen, että lumesta tuli korkeita kinoksia joka paikkaan, eikä se vain satanut suoraan alas. Maanantaina oli aivan kirkas sää ja tienpenkat vetäytyneet sen verran, että oikeesti kevätti ja uskoin jo että pian pääsee pyöräilemään ja sitten tuli tuo myrsky.... Dammit! :(

Näin meillä, Rebekka syö luuta ja Armi istuu Rebekan päällä. :D



Olin tiistaina töissä 20-01 ja kun olin lähdössä työkaverin kanssa samaan aikaan niin sanoin, että voin tulla katsomaan, että hän pääsee autolla lähtemään. Päästiin parkkipaikalle ja kaveri avasi auton oven, niin oven alareuna tyrjäsi lunta tieltään pois... Ja kysehän ei ollut mistään matalasta urheiluautosta vaan farmarimallin Mersusta. Takavetoinen todella painava auto, lunta helkkaristi, huonot talvirenkaat... Niillä eväillä mä työnsin yli puoli tuntia sitä hiton autoa siinä parkkiksella ja olin jo aivan hilkulla saada sen liikkeelle, mutta jotenkin se luiskahti uuteen lumikuoppaan.. Parkkista oli auraamassa huoltomies niin viittoilin sen meidän luo ja saatiin kuin saatiinkin se perhanan auto liikkeelle. Taas yksi hyvä syy olla ostamatta koskaan Mersua. ;) Sen jälkeen mun piti kävellä kotiin ja siihen noin 500 metrin matkaan meni aikaa noin 25 minuuttia. Olin toki auton työntämisestä aivan poikki mutta lisäksi koko mun kotimatkan lunta oli melkein polviin asti, joten eteneminen oli melkoinen koitos. Pääsin kotiin noin 02 ja hyvä kun jaksoin raahautua suihkuun... Vaatteet oli hiestä läpimärät ja olin aivan poikki.

Tuosta työntöoperaatiosta johtuen mun käsien ojentajalihakset oli loppuviikon niiiiiin kipeenä ettei mitään tolkkua, hyvä kun sain kuppia pidettyä käsissä, saati että siivoaminen tai baarihommat olis ollu mitään herkkua.

Jompikumpi oli asettanut rotatkin syömään luuta.


Perjantaina äiti haki mut ja Rebekan ja mentiin erääseen eläinkauppaan kuonokoppaostoksille. Totesin, että haluan mieluummin katsoa kuin katua ja hommata Rebekalle kuonokopan Helsingin reissulle... Lähinnä siis asemalle ja junaan siirtymisen ajaksi. Rebekka on tosi kiltti tyttö mutta kuitenkin arempi koira, mihin oon tottunut enkä mä välttämättä ymmärrä, että se kokee jonkun tilanteen uhkaavana tai stressaavana. Lisäksi me ei olla koskaan ennen menty julkisella liikennevälineellä, niin en voi mitenkään ennakoida neidin käyttäytymistä. Tähän kun ottaa mukaan sen faktan, että koira on bokseri ja näyttää keskivertotallaajan mielestä varmasti pelottavammalta kuin kultainennoutaja. Jos jonkun muorin chihuahua käy kiinni mun koiraan ja siitä seuraa tappelu, jossa chihuahualle tulee naarmu niin arvaatteko kumpi joutuu maksajaksi siitä huolimatta, kumpi tappelun aloitti? Ja kenen puolelle silminnäkijät asettuvat? Jos mun koiralla on koppa, se todistaa, ettei mun koira voinut päästä puremaan. Saattaa kuulostaa naurettavan hysteeriseltä ajattelumallilta, mutta vaikka bokseri ei oo (mun mielestäni, siis) lainkaan pelottavimmasta päästä mitä molossien ulkonäköön tulee niin kyllä näitäkin vain kaihdetaan. Koskaan ei voi olla liian varovainen. Junassa sitten koppa pois ja Helsingin päässä takaisin siksi ajaksi että päästään aseman ruuhkasta pois.

Meinasin vaan kuolla nauruun siellä eläinkaupassa. Koppa, jonka ostin, on nylonista valmistettu ja siinä on verkkoa alaosa, eli ei oo hiostava. Haluaisin mieluiten nahkaisen kopan, mutta sen ehtii hommata myöhemminkin, tämä nyloninen ajaa kyllä asiansa tällä reissulla. Piti ottaa kokoa XL, että se mahtui koko kuonon ympärille... Paketissa sanotaan XL-koon esimerkkiroduksi tanskandoggin.. Niillähän on ihan järjettömän kokoinen kuono! :D Nooo, isoin nauruntyrskähdys tuli kuitenkin kun Rebekka sai kopan ylleen. Se näyttää ihan ankalta, koska kopan alta ei näy kuono lainkaan. Miten niin lyttykuono? :'D Voi pientä!

Rebekalla koppa ja Armi tutkailee tilannetta vierestä.


Eilen oli ihana vapaapäivä. Nukuin pitkään ja könysin kotoa klo 16 maissa kauppareissulle, päätin lähteä tuohon 1,5 km päähän Cittariin. Siellä vierähti vajaa tunti, ja kävin kotimatkalla vielä Anttilassakin.


Tämän näköinen ökkömönkiäinen lähti kauppaan... Uskalsin laittaa jopa rakkaan Raiskin kevättakin päälle, eikä ollut yhtään kylmä! Huivi on Piecesin ja arskat Dolce&Gabbanan.

 

Ihana aurinko, sulata kaikki lumet ja ÄKKIÄ!


 Kotona mua oli odottamassa kaksi reipasta kokin apulaista, jotka halus välttämättä osallistua ruoanlaittoon... Ruokana kun oli seuraavaa:


Tortilloja, joissa täytteenä salsakastiketta, jauhelihaa (paistettuna punasipulin kanssa ja sekoitettuna cheddarin kanssa niin, että juusto sulaa jauhelihan joukkoon), salaattia, tomaattia, kurkkua ja tarkoituksena oli paistaa sekaan myös pekonia mutta siinä vaiheessa kun paistoin jauhelihan ja olin kaatamassa sitä säilytysrasiaan, tippui pannulta jokin, joka näytti pieneltä kipinältä, hellan levylle ja levyn päälle syttyi pieni liekki. Mulla oli painava paistinpannu käsissä siinä vaiheessa ja ennen kuin sain laskettua sen johonkin ja kaivettua kattilankantta esille, että olisin tukahduttanut liekin, se oli jo sammunut. Jäi sitten pekoni paistamatta.... En ymmärrä, mikä ihmeen kipinä se oli, koska mun paistinpannu ei oo mikään vanha, josta olettais irtoavan mitään. Noh, katotaan kuinka kauan menee ennen kuin seuraavan kerran paistan mitään. :D

Armi sai maistaa keskikokoisen palan punasipulia ja söikin sen hyvällä ruokahalulla. Muuten koirien ateria oli merkkiä:



Nyt mun pitäis jaksaa laittautua ja lähteä siivousduunipaikalle. Lorvikatarri on melkoinen, eikä millään huvittais... Vielä kun sinne pitää kävellä, ääärrhhh! Loppuillaksi ei oo mitään suunnitelmia, ehkä koirien kanssa lenkille ja sitten ysiltä soffalle kattomaan herra Bondia.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! :)

13.3.2013

Kuontalon evoluutio

Tuossa edellisessä haastepostauksessa on liuta meikäläisen kuvia... Näytän niissä aivan erilaiselta kuin tänä päivänä, koska mun hiukset on nykyään noin 25-30 cm pidemmät. :)

Mun hiuskuontalon evoluutio etenee lapsuudesta tähän päivään suunnilleen siten, että mun ollessa noin 5-vuotias parturi leikkas mun hiukset lyhyiksi ja esimerkiksi katsastuskonttorilla isää odottaessa eräs mies luuli mua pojaksi. Siitä jäi koko lapsuuden ajan kestävät traumat siinä mielessä, että äiti kun olisi halunnut mulle lyhyemmät hiukset (on meinaan meidän perheessä nää kuontalot vähän normaalia paksumpaa ja tuuheampaa kaliiberia) että olisi ollut helpompi pestä ja kammata ne niin mäpäs en antanutkaan leikata. Seurauksena se, että yläasteen 8. luokkaan mennessä mun hiukset ylsi takapuoleen saakka. Silloin en osannut laittaa hiuksia yhtään millään tavalla, eikä mulla ollut niissä mitään leikkausta, vaan kaikki hiukset oli tasan saman mittaiset, olin siis kasvattanut otsatukankin pitkäksi. Tähän kun lisäsi ringeten pelaamisen (eli tahtoo mainita kypärän tässä yhteydessä), niin mun hiukset oli siis a-i-n-a ponnarilla. Ja se paino... Voi luoja ne painoi paljon! Ja oli hiostavat kesällä. Ja talvella. Ja ihan aina muutenkin.

Ysiluokalla sain jostain idean, että leikkaan hiukset lapaluumittaan. Lukion ekalla hiukset lyheni olkapäille saakka, tokalla taas vähän lisää ja abivuonna mulla olikin ihan lyhyet hiukset.

Jou vm. 2005
Lukion jälkeen menin armeijaan, jossa pidin totta kai hiukset lyhyinä, koska siellä täytyy naisilla olla joko lyhyt hiusmalli tai sitten niin pitkät hiukset, että ne saa letille (eli yhdelle palmikolle) tai tiukalle nutturalle. Yhden kerran eräs vänrikki mua velmusti puhutteli, että eikö mua häiritse kun hiukset on silmillä ja kun vastasin, että ei niin se tokaisi että kyllä häntä vaan häiritsis. :D Fakta vaan on se, että siinä missä meidän perheen kuontalot on paksut niin ne myös kasvaa hurjaa vauhtia. Ja joka kerta kun kävin parturissa ja pyysin ottamaan esim. niskasta reilusti, kun hiukset kasvaa niin äkkiä niin joka helkkarin parturi sanoi saman lauseen: "Niin, kyllähän se siltä aina tuntuu, kun hiusmalli on lyhyt.". Niin, mutta kun nämä mun karvat kasvaa oikeesti äkkiä, joten leikkaa nyt perkele se niska lyhyeksi niin kuin olis jo!

Noin 7 vuotta mä jaksoin lyhyitä hiuksia katsella mutta pari vuotta sitten tuli sellainen fiilis, että haluan kasvattaa pitkät hiukset, ihan vaan kokeilumielessä että vieläkö ne kasvaa ja vieläkö ne on yhtä paksut kuin ennenkin. Kasvoihan ne ja onhan ne. :D

Tässä vähän kuvamateriaalia kasvatusoperaation eri vaiheista:


Elokuu 2011.


 Tammikuu 2012.

 Maaliskuu 2012.

 Lokakuu 2012.



Ja tähän on tultu, ystävät hyvät - maaliskuu 2013:

Hyvin on tuossa alhaalla vasemmalla peilissä olevat perhostarrat peittämässä mun pärstän. :)


On ne vaan jo aika pitkät... Leikkailin latvoja itekseni tuossa muutama päivä sitten, jos tulis taas uutta puhtia kasvuun. :)

11.3.2013

Haastevastaus

Olin iloisesti yllättynyt, kun Elämää lakeuksilla -blogin Iina haastoi minut tuossa helmikuun loppupuolella... Kysymysjuttuihin ja haasteisiin on aina kiva vastata... Vähän sama kuin lapsena täytettiin toisten ystävävihkoja, rakastin niitäkin. :)

Pitemmittä puheitta, haaste käyntiin!

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa. 1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa. 5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 6. Ei takaisin haastamista.




Kohta 1, faktat HooCeesta.

1. Vihaan kävelemistä, tai lähinnä siis kävelyä paikasta A paikkaan B. Se on liian hidas etenemismuoto.. Juoksisin jos jaksaisin, mutta mieluiten kuljen pyörällä tai autolla. Mulla on isältä peritty todella lyhyt ja matala askellus, niin kävelyni on auttamatta hidasta (silloinkin kun mielestäni kävelen lujaa)... Kävellessä haluan mieluiten mennä mutkikasta reittiä, koska jos näen kilometrin päähän niin mun mieli kulkee sen kilometrin jalkoja edellä ja sitten siitä kilometristä tulee tooooosi pitkä (ymmärsiköhän kukaan, mitä tarkoitan??). Koirien kanssa tulee totta kai lenkkeiltyä (käyn mä suihkussakin, vaikka se onkin ärsyttävää touhua, hah! :D), mutta mutkittelevia reittejä... Ja odotan tosi paljon kevättä ja kesää, että saan lenkittää koirat pyöräilemällä ja/tai koirapuistossa.

2. Mulla tuli 06.03. 4 vuotta osa-aikaista anniskelutyötä täyteen, joten *tattadadaa* sain vastaavan pätevyydet! Nyt voin olla vaikka yksin anniskeluravintolassa töissä. Fantsua! :)




3. Oon viimeksi viime viikolla ajatellut sitä, kuinka teininä haaveilin omistavani joskus vielä kaksi koiraa. Uskomatonta, että noita kalsarikoiria tuhisee nyt kaksi kappaletta tuossa vieressä. Rakastan noita hauvoja yli kaiken.

4. Kiinnitän huomiota kaikkiin turhiin pikkuseikkoihin... Niin kuin esim. siihen, että Cheek ei Vain elämää -sarjassa halunnut millään koskea haravaan, saati tehdä muita mökin kökkähommia ja sitten se omassa musiikkivideossaan (siinä jossa on myös Jonne Aaron) muka lapioi täyttä häkää. Siinä on pieni ristiriita! :D Toinen mieltä painava seikka on kaikkien vihaama Zalando -mainos. Mua ärsyttää, kun se mies sanoo: "älä koskaan päästä vaimoa, tyttöystävää tai Ziskoa osoitteeseen Salando.fi"... Pilkunnusnus ja silleen.

5. Jos joku päivä ostan/rakennan talon ja saan päättää asuinpaikan niin haluaisin ehdottomasti asua Kurikassa. Juuret on puoliksi sieltä ja siellä jos missä eteläpohjalaisuus kukoistaa...

Minä ja minä, välissä noin 22 vuotta.


6. Hain viime viikolla opiskelemaan... Amikseen (karsee kaiku sanalla amis, varsinkin kun ikää on kohta se 27 vuotta!), kauppikseen ja ammattikorkeaan. Amikseen hakua varten piti olla peruskoulun päättötodistus, joka mun piti hakea vanhalta yläasteelta (hain siis todistuksen kopion). Onneksi siellä oli oppitunnit just silloin menossa, niin teinit ei syöny mua elävältä. :D

7. Mulla on vieläkin jouluvalot parvekkeella. :D Sammutin ne kyllä tuossa kuukausi sitten (vasta, hahaa!) mutta en oo saanut aikaiseksi keriä piuhaa parvekkeen kaiteelta rullalle ja jouluvalokassiin. Jos sitä tässä kevään aikana saisi aikaiseksi...

8. Maito ja meetvursti. Jos niillä eläis, en söisi ikinä mitään muuta. :) Paitsi ehkä hattaraa vappuna. Ja Cokista töissä yövuoroissa.

Rapsulta ei juurikaan heru lempee. :'D


9. Poets of the Fallin eka levy Signs of Life on paras koskaan kenenkään tekemä albumi. Voisin kuunnella pelkästään sitä elämäni loppuun saakka.

10. Vituttaa jo valmiiksi tuleva jokakeväinen koirankakkakeskustelu. Täytyy tästäkin mainita lisää jossain koirapainotteisessa postauksessa!

11. Tosielämässä taidan olla aika kova... Tai mua saatetaan pitää kovana, kun lauon mielipiteitäni ja oon muutenkin kielelliseltä ilmaisultani aikas... Räikeä. Mutta appajee kun pistetään telkku päälle ja draamasarjaa kehiin niin itken ikään kuin haluaisin tuottaa kotiin Niilin. Leffoista mun akilleen kantapääni on ehdottomasti Kotia Kohti (Jalo tippuu kuoppaan), Karhu (äitikarhu kuolee), Gladiaattori (Maximus Meridius jotainjotain palaa kotiin ja löytää perheensä tapettuna), Marley & Me (no kun siinä on se koira ja se vanhenee) ja oikeastaan kaikki muutkin, missä tapahtuu jotain surkeaa... Eikä haittaa, vaikka olis piirretty, niillekin voi itkeä. Sitten kun mulla on ihme taipumus, et jos itken niin heti kun silmät vettyy, mun kasvoille tulee valkoisia ja punaisia läiskiä ja mitä kauemmin itken, sitä kirjavammalta kasvot näyttää, niin onko ihme jos en koskaan katso leffoja muuten kuin yksin? :)

"Tuota noin. Saisinko taxin tänne Silja Europan 8. kannen tolppapaikalle, kitoosh!"


Kohta 2, Iinan kysymykset.

1. Kaikkien aikojen lempibiisi?
- Se täytyy olla Poets of the Fallin 3AM tai Shallow. Noista kahdesta en osaa päättää parempaa..

2. Lempiruokasi?
- Pastavuoka. Keitetty pasta ja paistettu jauheliha vuokaan, päälle purkillinen ruokakermaa, paloiteltuja kirsikkatomaatteja, fetaa, ketsuppia ja juustoraastetta ja uuniin. Nams! Ohje on muuten bongattu Tara Banxxin blogista jokunen vuosi sitten.

"Nainen on onnellisimmillaan aina kun sillä on jotain valkoista huulien välissä." Kaverin quote siis tuo. :D


3. Toinen nimesi?
- Sirkka (äitini tädin mukaan). Minulla on kolmaskin nimi, Micaela (isä ja äiti tappeli, tuleeko c:llä vai k:lla. Iskä voitti. :D)

4. Tulevaisuuden haaveesi?
- Kouluun pääsy, vakityöpaikka joka tuntuu itselle sopivalta.. Parisuhde.... Ja pari kolme uutta laukkua. ;)

Forssassa opiskelijatapahtuma Tursajaiset ja vuosihan oli 2008.


5. Hulluin asia mitä olet elämäsi aikana tehnyt?
- Oltiin äitin kanssa kahdestaan Kreikassa kun mä olin 13-14 -vuotias ja lähdin Aurinkomatkojen opastetulle laitesukellusretkelle ypöyksin. Äitikään ei siis tullut mukaan kun se ei osaa kunnolla uida ja veneessä se tulee merisairaaksi. En ollut siis koskaan ennen sukeltanut laitteiden kanssa ja koulutus oli englanniksi. Toki mukana oli Aurinkomatkojen opas, mutta eipä hän paljoa kiinnittänyt huomiota yksin olevaan hiljaiseen teiniin. En tainnut jutella kenenkään kanssa koko reissun aikana, mutta niin vaan sukelsin vähän yli 10 metriin! Se oli upeaa, vesi oli kirkasta ja kalat kirjavia. Voi kun olis ollut vedenkestävä kamera mukana.

6. Top-3 tämän hetkiset lemppari vaatteet?
- Karhuoluen sponssaamat miesten pitkät kalsarit, joita käytän kotona hela tiden. Näissä on siis munatasku ja edessä on asiaan kuuluva "reikä", takana toisen persposken kohdalla on tasku ja siinä keltainen Karhun logo. Ihan parhaat pökät! :D Toka lempparivaate on mustat suorat housut ja kolmantena Raiskin violetti jokasääntakkini jota rupeen käyttämään heti kun mittari kipuaa pari astetta plussan puolelle. Ai miksi en ole muotibloggaaja ja postaa asukuvia??



7. Mistä olet kotoisin & oletko muuttanut?
- Tämä kotoisin -kysymys tuntuu aina mun kohdalla olevan vähän kinkkinen.... Syntymäpaikka on Jalasjärvi, sieltä muutettu Seinäjoelle, koulun aloitin Ilmajoella ja kesken 4. luokan muutin Seinäjoelle ja täällä kävin koulut ylioppilaaksi asti. Suurimman osan elämästäni oon asunut kuitenkin Seinäjoella, joten kai mä oon täältä kotoisin. Ja edellä kävi jo ilmi, että muutettu on.. Elämän aikana noin 14 kertaa. Em. paikkojen lisäksi oon asunut Oulussa ja Forssassa. Ja ellei oteta uusimpia asuinalueita ja kuntaliitoksia huomioon, niin Seinäjoella ei ole montaakaan kaupunginosaa, jossa en olisi asunut.

8. Jos voittaisit lotossa mikä olisi ensimmäinen asia mitä tekisit?
- Jos oletetaan, että voittaisin päävoiton (eli useamman miljoonan), maksaisin ihan ekana äitin kaikki lainat pois ja huolehtisin, että sen ei tarttisi ikäpäivänä enää huolehtia rahasta tai sen riittävyydestä.

"Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat, polvet, varpaat". Tempo noin miljoona ja promilleja pauttiarallaa saman verran.


9. Salattujen elämien lempihahmosi? (:D)
- Katon aniharvoin Salkkareita, enkä oo päässyt ainakaan näiden nykyisten teinien sielunmaailmaan käsiksi... Nykyisistä henkilöistä tykkään eniten Joonatanista, mutta Saku on mun all time favourite.



10. Lempi vuodenaikasi (+ perustelut)?
- Kevät ja nimenomaan se aika keväästä kun kaikki lumi on jo sulanut joka paikasta. Keväisin on ihanan kirkasta, aurinko lämmittää aivan eri tavalla, lintujen lauluun kiinnittää huomiota, pyörällä pääsee joka paikkaan (ja kovaa!), ei oo liian kuuma, lehmät pääsee laitumelle, torikahvilat on auki, eka pallojätski, kuivat kangaskengät kaduilla tallaamisen jälkeen... Onhan noita syitä lukemattomia, miksi kevät on ihanaa aikaa!

11. Sana joka kuvaa sinua?
- Hassunhauska.

*kjeh-kjeh-kjeh!!*


Kohta 3, mun kysymykset sinulle?

1. Kun polvistut, kumpi polvi sinulla laskee maahan ensin?
2. Montako serkkua sinulla on?
3. Haluatko joskus lemmikin/lisää lemmikkejä? Jos, niin minkä?
4. Muisteletko menneisyyttäsi kaihoten, surren vai huvittuneena?
5. Millainen oli lapsuutesi lempilelu?
6. Paras paikka paikkakunnallasi? Miksi juuri se?
7. Jos/kun teet salaatin, mitä laitat siihen?
8. Luottoasusteesi? Voit nimetä useammankin.
9. Lempidrinkkisi?
10. Kuvittele elämää 10 vuotta eteenpäin. Missä meet, mitä teet?
11. Paheesi?

Kohta 4 & 5, haastan sinut!

Daphnion, Meri, Nora Janette, Anne, ritu, Jenna, Tiina,

Haastan lisää jos keksin lisää haastettavia... :)


Kuvissa siis minä vuosien 2005 ja 2009 välissä. Kaikissa koirakuvissa nyt jo edesmennyt herrasmieskoirani Rapsu.

5.3.2013

Mitä tänne jää kun mä lähden täältä?

Otsikkoon vastaten: pirusti roinaa. :D

Hokasin tuossa, etten missään vaiheessa alennusmyyntien loppumisen jälkeen paljastanut, mitä mun haaviin jäi kaupoilta. Nyt on siis "Shop 'til you drop" -postauksen vuoro... Jutut on siis ostettu välillä marras-helmikuu ja oon kuvannut jutut ripotellen ja ennen tätä postauksen kirjoittamista ajattelinkin, että säästyin aikas hyvin alekaupoilta... Mutta kollinkellit, onhan tuota krääsää taas kertynyt. Jos siis kestätte materiaalionnellisuuden hehkuttamista, jatkakaa ihmeessä lukemista.

Helyjä ostin aika huoletta esim. Seppälän ja H&M:n aleista. Ennemminkin taisin mainita, että syksyllä mulle tuli vahva fiilis siitä, että töihin on kiva laittautua enemmän ja laittaa hiuskoristetta tai isompia korviksia tai kaulakorua (tällä laittautumisella tosin on ollut kääntöpuolensa; kerron siitä myöhemmin lisää tällä viikolla).

Alkuvuodesta kun sairastuin, meikkaaminen jäi silmien rääppäämisen vuoksi aika pieneen (tai mun "pienimeikki" on varmasti jollekin vahva meikki).. Lisäksi, kun tää mun nukkuminen on tässä muutaman kuukauden aikana ikään kuin räjähtänyt käsiin, ei oo juurikaan ollut aikaa laittautua ennen töihin menoa. Toivottavasti nyt keväällä tulee muutos tähän, koska mulla on ripakopallinen kivoja koruja käytettävänä. :)


Lindexiltä löytyi ihana, tosi yksinkertainen kaulakoru. Metallinen puolikaari ja nahkainen "nyöri", tosi simppeliä mutta silti näyttävää. Korallin värinen sulkahiuskoriste suorastaan paniikkikirkui mun nimeä, etten kävelisi ohi... Sitä kun leyhyttää ilmassa ja höyhenet heiluu ilmavirran mukana, voi melkein kuvitella itsensä 1920 -luvun juhliin, jossa naisilla on hiuksissaan valtavat sulkakoristeiset hiuslaitteet. :)

Holly & Whyte -rannekorun ostin ihan arkikäyttöä varten, mutta pelkään vähän, että päivän aikana nepparikiinnitys aukeaa ja koru tippuu. Lisäksi mulla on pieni kammo nahkaisia rannekkeita kohtaan, kun mulla oli nahkarannekkeinen kello päivittäisessä käytössä niin ajan mittaan sen ranneke alkoi haista aivan karmaisevalle... Ihon rasva, lika, hajusteet jne. kerrostui rannekkeeseen ja haju oli sen mukainen. Siksi en tätäkään rannekorua käytä "liikaa".



Koruista kosmetiikkaan. Meikkivoide oli tarpeellinen ostos edellisen loppuessa. 2012 oli sikäli merkityksellinen vuosi kosmetiikan saralla, että aloin käyttämään nestemäistä meikkivoidetta ekaa kertaa elämäni aikana. Okei, teininä suoritettiin omat kokeilut, melko huonoin tuloksin... Sen jälkeen oon käyttänyt vaahtomaista tai puikossa olevaa meikkivoidetta tai sitten meikkipuuteria.
 
En halunnut ekaan (neste)meikkivoiteeseen satsata älyttömästi rahaa, koska en ollut varma, kuinka kauan jaksan käyttää sitä. Ostin siis Rimmeliltä tuotteen, jonka nimeä en tähän hätään muista.. Tosi kelpo tuote ja sävykin osui ihan nappiin. Pakkaus oli hieno lasinen pullo ja annostelu oli helppoa pumpun kanssa. Ongelma tulikin vastaan loppumetreillä kun pumpun teho ei enää riittänyt ja lasipullosta ei saanut mitenkään siistein keinoin pullon reunoilla olevaa meikkivoidetta pois. Totesin, että rutistettava ja tarpeen vaatiessa leikattava pakkaus on parempi kuin esteettisesti hienompi lasinen pakkaus. Halusin myös kokeilla muuta merkkiä ja valitsin Lumenen, koska mitä oon blogeja seurannut, moni vannoo Lumenen nimeen juuri meikkivoiteen kohdalla.

 
Koin Lumenen mieltymyksen erikoisiin sävynimiin vähän ongelmalliseksi meikkivoiteen kohdalla. Siinä missä muilla merkeillä on tottunut ivoryyn, light beigeen jne. ja tietää suunnilleen, mitä on hakemassa, oli Lumenen sävyt todella hakuammuntaa. Erikoiset nimet on kivoja huulipunissa, kynsilakoissa ja luomiväreissä, mutta come on, minkä väristä on hunajamaito?? Onneksi tämä ei nyt ihan susi ollut... Ja laatukin on tosi kelpo!

IsaDoran tuotteissa oli "osta 3, maksa 2" -kamppis. Kevätsävyt oli just tulleet Anttilaan, joten tuo luomivärinelikko (49 Gelato, sävyistä tuleekin ihan jätski mieleen :D) oli ehdoton törsäyskohde. Näiden kausinelikkojen ostaminen on jo perinteeksi tullut tapa. Lisäksi poskipuna (05 Pinky Peach) tuli tarpeeseen sen jälkeen kun heitin mun edellisen poskipunan lavuaarin kautta lattialle ja se hajos tuhannen peen päreiksi. Luomiväritrio (78 Spring Garden) oli sit villi kortti, jota oon käännellyt käsissäni ennenkin mutta en oo malttanut ostaa.

Vähän lisää meikkileikkejä. Nämä on viime vuoden puolelta... Esittelemättä yhtä kaikki, joten sopii hyvin tähän postaukseen. :)  Tässä muuten näette, miten hankalaa on kuvata, kun eräs, jolla on kuonossa valkoista, haluaa olla mamman kuvausassarina. :D

Tästä kuvasta ei muuten saa juurikaan irti, mutta tässä näkyy tuon IsaDoran luomivärinelikon sävyt aikalailla sellaisena, kuin ne oikeasti on. Ja noh, onhan tuo Armin nekka aikas suloinen. :3

58 Snow Fairy ylempänä ja 53 Blooming Spring alempana.


67 Northern Lights, ihanaihanaihana nelikko! Oikealla Seppälästä ostettu Wet'n'Wild E335 Silent Treament luomivärikolmikko. Wettiksellä on ihania meikkejä, joissa hinta ja laatu todellakin kohtaa... Luomivärien kanssa vaan saa olla aika tarkka, kun ovat aivan superpigmenttisiä mutta samalla myös aika "jauhoisia", hajoavat siis melko helposti.

Ehdittekö jo kuvitella, että en oo sortunut laukkuihin? Well, you were wrong!

H&M:n  Premium Quality -sarjan musta aitonahkainen laukku. Tosi tilava ja keväällä varmasti ihan huippu arkilaukku. Talvella vaan hippasen epäkäytännöllinen, kun hihnat ei mee olkapäälle ja pitkää hihnaa ei ole...

 Samasta H&M:n sarjasta valkoinen nahkalaukku. Juuri tämä, josta ennemmin maanittelin, että saas nähdä kuinka akan käy valkoisen kanssa. Suihkutin tähän varmaan neljän millin kerroksen nahansuoja-ainetta, joten kumma on jos heti kaikki törky tähän tarttuu.

Edelleen samaa sarjaa, nahkainen clutch. Aivan mielettömän ihana ja iso kuin taivas! Pinkki pohja ja vetoketju (ja ovat muuten sit aivan neonpinkit) tuo kivaa särmää mustavalkoisuuteen.

Tämäkin on H&M:ltä mutta ihan kivijalkakaupasta. Aitoa nahkaa tämäkin ja monikäyttöinen kun on lyhyet kantokahvat ja pitkä olkahihna. Väriltään monipuolisen punaruskea.


Tämä Piecesin nahkalaukku on Zalandolta. Siskolla on tämä sama, mutta konjakin värisenä ja ihastuin malliin sekä nahan pehmeyteen niin, että omaksi oli saatava samanlainen mut eri värisenä. En tiedä, mikä itsellä tökkii konjakin värisiä asusteita kohtaan... Ruskean pitää mielestäni näyttää ruskealta, eikä miltään pikkupennun ripulipaskan väriltä..

Tämäkin H&M:ltä, ostin samaan aikaan ruskean box-mallisen laukun kanssa. Neonkeltaiset ja siniset kohdat on keinonahkaa, mutta beiget osat on aitoa mokkanahkaa. Tulevan kesän ehdoton ykkösveska.. Voin jo niin nähdä tän fillarin korissa!


Sitten mun ihan ehdoton ykkösostos piiiiiiitkään aikaan! Oon himoinnut puhtaan sinistä nahkalaukkua jo hyvän tovin ja täältä Seinäjoeltahan se sitten löytyi Laukkutalo -nimisestä liikkeestä. Tämä mulla on siis tällä hetkellä käytössä... Tänäänkin viiletin kylillä menemään sinisessä laukussa, punaisissa Reebokin tennareissa ja keltaisessa pipossa. Aaah, värit on pop!

Vaatteita en pahemmin ostanut ja nekin vähät täydellä hinnalla. Talvisin ei koskaan huvita ostaa vaatteita kun sovittaminen on niin hikistä touhua ja lisäksi saatavilla tuntuu olevan vaan jotain tosi paksuja neuleita, jotka tällaiselle kuumaveriselle on täyttä myrkkyä. Nimim. housujen alla ei kertaakaan kalsareita/legginsejä/sukkahousuja tänä talvena (tai vähintään kolmena edellisenäkään talvena). Keväällä sit innostuu enemmän kuteista kun tulee kevätuutta myymälöihin.