20.11.2012

In the jungle, the mighty jungle, the lion sleeps tonight

Pakko esitellä mun ostama laukku tähän väliin, vaikka ajattelin, että seuraavat laukkuesittelyt tulisikin kokoelmaesittelyssä.

Vanhoissa laukuissa on se hyvä puoli, että niissä on jo valmiiksi se elämä, mikä uusiin laukkuihin tulee vasta käytön myötä. Ja tässä nahkalaukussa on kyllä elämää!


Oon (taas) aivan hullaantunut drawstring -laukkuihin, eli tuon tyylisiin, joissa laukku suljetaan kiristysnyörillä. Ruskea on sävyltään hyvä, sopii monen kanssa ja kuviointi tuo laukkuun lisävivahdetta.

Yksityiskohdat on tässä veskassa vertaansa vailla! Kultaiset eläinniitit, voiko olla suloisempia?

Hihnakin on tyylikäs, sitä voi säätää molemmin puolin
Laukunsuu on kuin kukkanen kiinni ollessaan, jotenkin se on tuollainen aaltoileva... Ei näytä yhtään rytyssä olevalta. Laukku on "tottunut" tiettyyn muottiin ja menee sulavasti kiinni, koska nahka taittuu samalla tavalla joka kerta.

Vuori on vaalea, joten laukusta löytyy helposti tavarat, vaikka malli onkin tuollainen pussukkamainen.

Lämpeettekö yhtä kovasti kuin minä, vai onko hirvitys?? :)

15.11.2012

Muista aina, liikenteessä, monta vaaraa onpi eessä

Itse kiroan syksyisin auton ratin takaa jalankulkijoita, joilla ei ole heijastimen heijastinta. Ja jos vielä bonuksena sataa vettä, ei auton valot näytä yhtään mitään; hyvä kun vastaantulevat autot näkee. Sitten aina jalankulkijan ohittaessa tajuaa, että kappas, siinähän oli joku kävelyllä.

Havahduin reilu viikko sitten pyöräillessäni siihen, että mulla ei ollut ainuttakaan heijastinta. Pyöräilin siivousduunista kotiin vilkasta tietä pitkin, jossa ei ole pyörätietä. Tummat vaatteet ja fillari, jossa ei ole lamppua, eikä edes kissansilmää! Olin varmasti vastaantulevien autoilijoiden mielessä, enkä millään mielellä positiivisesti.

Onneksi poissa on ne ajat, kun heijastimet oli kovamuovisia rumia Säästöpankin yksilöitä, jotka kiinnitettiin hakaneulalla. Muistan kun olin ala-asteella ja sain siskolta (kovamuovisen) kirkkaan pinkin dinosaurusheijastimen, se oli ihana ja taitaa olla edelleen jossain äitin luona tallessa. Äitillä on aina ollut tapana laittaa heijastin hakaneulalla kiinni takin taskun sisäpuolelle ja pitää heijastinta taskussa silloin kun sitä ei tarvi. Mä koen, että taskuun ei sitten voi laittaa mitään muuta, kun tavarat sotkeutuu narun kanssa. Onneksi nykyään on kauniita yksilöitä, jotka menee suorastaan asusteesta.

Hahaa, tuli muuten toinenkin tarina mieleen: olin autokoulun pimeänajossa ja siellä sitten ajo-opettaja keräsi meidät yhteen ja meni meistä jokaisen läpi, montako heijastinta kullakin on. Yleisin vastaus oli "ei ainuttakaan" ja sillä opettaja kysyikin, että sai vähän näpäyttää meitä. Sit tuli mun vuoro ja näytin, että heijastin löytyy laukusta, takista kahdesta eri kohtaa ja lisäksi pipossakin oli yksi pieni "tuikku". En muista enää tarkasti, mitä opettaja sanoi, mutta olin kuulemma aivan poikkeustapaus. :)

Noh, nyt päätin käydä heijastinkaupoilla ja löysinkin pari ihanaa kappaletta.


Suloisia WWF:n pandaheijastimia mulla on ennestäänkin pari kappaletta, mutta ne on jo laukuissa käytössä ja mä en tykkää vaihdella niiden paikkaa. Tassuheijastin on vänkä tapaus, siinä on vahva magneetti, joten sen saa laitettua sellaiseenkin kohtaan, jossa ei oo mitään lenkkiä klipsulle (vihaan edelleen hakaneulakiinnitteisiä).


Tässä vielä tassuheijastin toiselta puolelta. Saas nähdä, mihin tuon laittaa. :)

Ostin viime keväänä uuden pyöränkorin, jonka sitten kesällä tuunasin. Voin tehdä erillisen postauksen tuosta tuunauksesta, mutta tässä yksi kuvamaistiainen.



Mulla on haamut turvaamassa kulkua. :) Harmi vaan, että näin syksyllä tulee vähemmän otettua tuota koria mukaan, eli heijastimetkin jää kotiin. Siksi pitäis virittää itse fillariinkin parit heijastavat kamut.


Kuinkas teillä, onko kissansilmät paikallaan?
Muistakaa myös varustaa lapset ja lemmikit heijastimilla!

And that's who I am

Minäkin kun kaikki muut! Sivustona siis ...and that's who I am. josta itselle parhaiten sopivia kuvia noukitaan. Kivaa vaihtelua tällainen kaikenmaailman kyselyiden rinnalla. :) Ja kuvia on paljon! Oli pakko laittaa kollaaseiksi, muuten tästä olis tullut pisin postaus koskaan...

Pitemmittä puheitta.













Löytyikö samoja? :)

14.11.2012

Mustaa (ja vähän muunkin väristä) veskaa mä metsästän, tahdon saada suuren!

Voitteko uskoa, että mun laukkukokoelmassa on laukun mentävä aukko? En mäkään olisi uskonut, mutta siltä alkaa nyt tuntumaan...

Mä pyöräilen edelleen aktiivisesti, lunta kun ei onneksi vielä ole, niin käytän koko ajan reppua tai jotain sporttista Eastpakin olkalaukkua. Sit kuitenkin tulee tilanteita, kun reppu tai sporttilaukku tekee olosta täysin alipukeutuneen. Esimerkiksi reilu viikko sitten olin töissä siivoamassa, kun kaveri soitti ja pyysi lounaalle. Mentiin, syötiin ja sen jälkeen kierreltiin vielä kauppakeskuksen kaupoissa. Ja vaikka tunne oli aivan vaan mun korvien välissä, tunsin oloni kuoritakissani ja repussani aivan alipukeutuneeksi, tai ainakin ihan joksikin muuksi, kuin 26-vuotiaaksi aikuiseksi naiseksi. Olo oli kuin nuorella opiskelijalla, eikä sellainenkaan aina halua olla.

Värejä rakastavana mulla on paljon, siis todella paljon, värikkäitä laukkuja. Mustia tai beigejä ei montaakaan ja aitonahkaisia vielä vähemmän. Nyt mä metsästän siis mustaa ja/tai beigeä peruslaukkua, joka sopii sekä tuon sporttisemman kuoritakin kuin mustan talvitakinkin kanssa.

Tein kahteen nettikauppaan tilauksen pohjautuen tähän metsästykseen, mutta kuten arvata saattaa, ostoskoreihin lipsahti vähän jotain muutakin.

Ensin tilaus H&M:lle... Pitkästä aikaa!

Nää nahkalaukut on kiehtoneet mua tuossa puljussa jo pitkään ja nyt kun raaskin tilata yhden, en voinut olla tilaamatta kahta muutakin. Musta olkalaukku oli siis perimmäinen syy kaivaa kuvetta... Clutch näyttää muuten vaan tosi ihanalta. Valkoinen laukku aiheuttaa jo nauruntyrskähdyksiä, koska montako kertaa oon jo täällä blogissakin paljastanut ostaneeni valkoisen laukun ja vannonut käyttäväni sitä ja montako kertaa oon todennut hyvin pian oston jälkeen, ettei ole mun pala kakkua. Aika monta. Mut hakkaan reilusti päätäni seinään ja koitan onneani vielä kerran. Kaulakorua en osaa järjellä selittää, se nyt vaan oli kaunis ja edullinen. :D


Sitten, Nelly.com:

1. Vilan nahkainen  "kangaskassi" näyttää ihanan huolettomalta laukulta, sopis shoppailukaveriksi hyvin.
2. Friis & Companyn laukku on mokkaa, eli pienellä säävarauksella mentäisiin... Perusmusta laukku kauniin värisillä tehosteilla silti houkutteli tilaamaan kokeiluun. Ja mokkaakin voi olla monenlaista; jos tuo on sellaista ohutta löröä, niin nounou, palautukseen menee. Ehkä. :)
3. Selected Femmen laukku herättää kuvan perusteella ristiriitaisia tunteita. Malliltaan sopivan kokoinen & muotoinen ja tuplahihnat käytännölliset. Iso tasku etupuolella on iso plussa... Mut kuvassa tuo ei näytä nahkaiselta, vaan joltain jumppakassimateriaalilta. Koko laukku oikeastaan näyttää ihan joogakassilta tuon kuvan perusteella. Josko totuus olisi sitten kuvaa ihmeellisempi.

Sitten sitä "hups!" -osastoa.

 Oon uudelleenhurahtanut kookkaisiin korviksiin... Respassa ja siivoamassa ei voi juurikaan hullutella koruilla, koska ensin mainitussa määrittelee työasu aika paljon korutkin ja toiseksi mainitussa käytännöllisyys sanelee säännöt. Mutta ravintolat - niissä voi hullutella! Työasu on musta, joten korut voi olla mitä vaan. Ja nyt kun hiuksetkin on pitkät ja saa kiinni, ei isotkaan korvikset takerru hiuksiin ja ne näkyykin paremmin.

 Korviksiin jatkoa ihanan hempeillä sulkakorviksilla ja superpitkillä vihreäkivisillä korvakilluttimilla. Kaulakoru on tuollainen mukavan näköinen sekahöttö, joka saattaa sopia tarpeeksi simppelin asun kanssa myös arkeen.
1. Korallin väriset piikkiloaferit huusi mun nimeä kutsuvasti aleosastolla. Toivon todella, että ovat sopivat!
2. Vilan korkkarit on jotain aivan muuta kuin mitä normaalisti viihteellä tai kesäisin käytän, mutta eipä näillä alepuolella enää paljoa hintaa ollut. Ja ovat kuitenkin aitoa nahkaa.
3. Sen verran hurahtanut Twilightiin mäkin olen, että pakko kokeilla, miltä vampyyrisaagasta nimensä saanut huulikiilto maistuu. Jos joltain muulta, kuin vereltä, niin jesh! :)
4. Mungolife for Nelly -malliston huivi jäi multa ekasta erästä saamatta, mutta nyt yksi kappale on matkalla mun luoooooo!

Voin todellakin sanoa, että can't wait! :D

Arlan natura, herkullinen tuttu. Ei oo lisäaineita, se on uusi juttu!

Rrrrrrakastan Arla-lampaita, jotka päät pystyssä hoilaa itse keksimäänsä biisiä. :D Ja työkaverit arvostaa taas, kun hoilaan pari viikkoa jotain älyvapaata juttua koko työvuoron ajan.... Pitkäaikaisin juttu vähään aikaan on ollut Benny Benassin Satisfaction. Tuohon niillä meni aivan hermot. :)


Elämä rullaa omalla painollaan tällä hetkellä... En päässyt ammattikorkeaan edes pääsykokeisiin saakka, enkä halua edes aloittaa sitä paatosta, paljonko tää juttu mua harmitti! Keväällä haen uudelleen, katson nyt vielä haenko nuoriso -vai aikuislinjalle ja sit haen 2. asteen opinahjoon, linjakin on sieltä jo päätettynä. Kolme vuotta teinien keskuudessa voi heittää mielenterveyden ympäri, mutta se riski on otettava sen eteen, että saa opiskella ammattiin, johon haluaa. :)

Muuten, tuota koulujuttua lukuunottamatta, mulla on onnellinen kausi tällä hetkellä menossa. Oon oikeastaan onnellisempi nyt kuin pitkään aikaan, vuosiin! Tässä vähän aikaa sitten sattui eräs juttu, mikä nosti mun pohjamudissa olleen itsetuntoni suorastaan taivaisiin asti ja oikeesti mulla on nyt tosi hyvä olla. Okei, aina on jotain pientä nakerrettavaa, mutmut.. Khyl mä voisin sanoa olevani onnellinen nainen at the moment. :)

Perheessäkin meillä on mullistuksen aikaa, äiti jäi lomalle pari viikkoa sitten ja vuodenvaihteessa sitten virallisesti eläkkeelle. Jotenkin asia tuntuu olevan mulle vaikeampi kuin kauan tätä tapahtumaa odottaneelle äidille... Se on kuitenkin ollut töissä koko mun elinajan ja nyt kun työt loppuu niin jotenkin konkretisoituu se seikka, että äitistä on tulossa vanha... Ja jokainen tietää, mitä vanheneminen vääjäämättä tietää. Pitää nyt vaan olla opetella olemaan onnellinen äitin puolesta, se saa nyt naatiskella vapaista päivistä.

Ja mites karvahanurit?


Täällähän ne on, voivat hyvin ja paksusti. Armi on kasvanut hurjasti, taitaa painaa jonkun 15 kg tällä hetkellä... Rebekan kanssa ei oo mitään ongelmia, ovat kuin paita ja peppu, parhaat karerit. ♥

Perhepotretti ♥
Loppuun vielä tiukka kysymys: olisitteko kiinnostuneita laukkukokoelmapostauksesta? Oon tekemässä major inventaariota ja tarkoituksena on laittaa paljon itselle turhia laukkuja myyntiin (kaupat mainostaisivat lauseella "teemme tilaa uusillle" xD), siinä sitten samalla tulisi kuvattua kaikki yksilöt. Pitäis muutenkin päivittää tuo lukumäärätaulu.... Olisihan se ihan fantsua tietää, montako veskaa omistaa.