26.2.2012

Välineurheilua

Mitä kotona siivoamiseen tulee niin.... Jooh, en ole yhtä ahkera kuin työmaasiivouksessa. Oon juuri sellainen, että kerään likaa en-kehtaa-edes-sanoa-kuinka-pitkän-aikaa-pisimmillään ja saan joku kaunis aamupäivä tai keskellä yötä siivousinspiksen ja siivoankin sitten koko kämpän lattiasta kattoon. En siis ole lainkaan sellainen, että siivoaisin joka tai joka toinen päivä puoli tuntia vaan pyhitän sille suorastaan paatokselliselle askareelle sitten viisi tuntia putkeen. :)

Siivoamisessa olen täysin välineurheilija. Ja myönnän olevani niin röyhkeä. että haistelen kaikki ostamani pesuaineet läpi ennen kuin teen ostopäätöksen.. Tuoksulla on nääs merkitystä! En nyt kyllä suljettuja pakkauksia tai aerosolpulloja ala availemaan, tiedän kyllä miltä Omo Color tuoksuu ilman, että revin pahvit auki. :) Forssassa asuin hippasen vajaa kolme vuotta ja käytin koko sen ajan samaa pyykinpesuainetta, huuhteluainetta ja saman tuoksuista Ajaxin käsitiskiainetta. Ja taisinpa käyttää jopa samaa lattianpesuainettakin... Nyt sentään jotain vaihtelua. Omo Colorista en tosin luovu, paitsi nyt on hiukan pakko kun sain edellisestä siivousduunista 6kg pyykinpesujauhetta - mallia tiiviste, eli mulla kestää tuo 6kg pönikkä varmaan about ikuisuuden.

Itselleni olisi kamala kohtalo, jos joutuisin käyttämään täysin hajusteettomia pesuaineita. Mikään ei ole ihanampaa, kuin omppuiselta huuhteluaineelta tuoksuvat puhtaat lakanat. Ja kyllä se tavan trikoopaitakin on kivempi kiskoa ylleen, kun saa tuoksutella samalla.

Melonilta tuoksuva käsitiskiaine on uutuus ja tuoksu on tosi hyvä! Ajaxiin muutenkin tosi tyytyväinen. Pandakarhun kuvalla varustettu tuote on puhdistusainetta... ööh... tolukakkosta. :D Ilmanraikastinspray on myös joku uutuuskukkaistuoksuinen. Vessan siivoamisessa luotan nyt ja iänkaikkisesti Harpiciin, aamen! Pyykin huuhteluaine on pysynyt hyvän tovin samana ja toivon todella, että tuon tuoksun valmistusta ei lopeteta ihan piakkoin. Pönttöön myös kukkaistuoksua, vaikkei se sieltä kiinni olevan kannen alta juuri tuoksukaan. Vanish on ihan ykkönen liotuspesuissa (esim. rintsikoiden pesussa). Työkaveri sai valkoisesta paidasta jopa mustikkatahran pois Vanishilla; puolet tavallista pyykinpesuainetta ja puolet Vanishia niin johan läx!


En oo muuten käyttänyt imuria asunnossani kuin kerran. Kun ei ole mattoja (kiitos neiti pisulin), niin oon todennut että paremmin saa kunnon teräväkärkisellä lastalla vedettyä pölykoirat ja roskat pois. Ensin lasta, sitten Viledan liuskamoppi, joka muuten on aivan ykkönen. Vielä kun keksin kokeilla sen moppiosan pesemistä pyykkikoneessa, niin moppien käyttöikä pitenee huomattavasti. Töissä on liuskamopit käytössä ja oletin, että ne pestään koneessa kun muutakaan mahdollisuutta niiden puhtaaksi saamiseen ei ole. Sinne vaan muiden moppien kanssa koneeseen ja asteet kuuteenkymppiin ja hyvä tuli. Mopin muoviosa vähän kolkutti pesurummussa, mutta ei mennyt miksikään. Saman homman kokeilin sitten kotonakin ja voi itku, miten puhdas mopista tuli. Liinat on mikrokuitua, muuhun en enää suostu koskemaankaan.. Okei, keittiön yleisrätti-Jantunen on sellainen sienimäinen, mutta tasot, ikkunat, lieden jne. pyyhin mikrokuidulla. Suurkiitokset hänelle, joka mikrokuidun keksi!

Oletteko te kuinka tarkkoja siivousvälineistä? Ratkaiseeko ostotilanteessa hinta, pakkauskoko, tuoksu, ulkonäkö, sisällön vaikuttavat aineet vai joku muu seikka?

25.2.2012

Äiti ja isä, isä ja äiti, äiti ja äiti, isä ja isä

Sain tällä viikolla tietää, että tuttu pariskunta odottaa ensi kesäksi vauvaa. Ensimmäinen reaktio oli aivan vilpitön ilo heidän puolestaan! :) Ehdin jo muistella, kuinka keräsin rohkeutta viime kesänä kysyäkseni heiltä, ovatko kenties aikeissa hankkia perheenlisäystä. Nielaisin kysymykseni viime tingassa kun se on kuitenkin todella henkilökohtainen asia maailmassa, jossa moni ei yrityksistä huolimatta tule raskaaksi.

Sitten aloin pohtimaan asiaa laajemmin. Tuttavapariskuntani kun "sisällyttää" rekisteröidyssä parisuhteessa olevat kaksi naista.

Minulla ei ennen heihin tutustumista ollut ennestään tuttuja lesboja tai homoja. Äitin kanssa joskus pohdittiin joukkuekaverini seksuaalista suuntautumista ja myös sukulaisemme "mieltymystä" (ai kun kalskahtaa rumasti korvassa)... Ensimmäisen henkilön kohdalla pohdinta juontui muutamista henkilön kertoneista lausahduksista ja ennen kaikkea siitä, mistä hän ei puhunut. Teinityttö, joka ei koskaan puhunut pojista halaistua sanaa, ja näin hän kääntyi meidän mielissämme lesboksi. Sukulaisemme kohdalla päättelimme hänen kenties olevan homo sen perusteella, että hän oli (ja on ehkä vieläkin) järjettömän kiinnostunut leipomisesta, ruoanlaitosta sekä viherkasvien hoidosta ja hänen käsialansa on siistimpi kuin yhdenkään tuntemani naisen käsiala. Niin, selkeä homo siis.

Pohdintamme tarkoitus ei ollut loukata ketään, eikä meillä kotona ole koskaan puhuttu ainuttakaan pahaa sanaa seksuaalisesta suuntautumisesta. Kunhan pohdimme asiaa naiivista näkökulmasta niillä eväillä, joita meillä silloin asiasta oli. Nyt ajateltuna, täysin viattomiahan olimme juttuinemme... Kun ei ole koskaan ollut kosketuspintaa johonkin asiaan, se ja siihen liittyvät tuntemukset täytyy kuvitella. Tämä kuvitelma elää niin kauan kunnes vastaan tulee joku, joka rikkoo kuvitelmat (tai vahvistaa niitä). Rekisteröidystä parisuhteesta en ole koskaan ollut mitään tiettyä mieltä, koska asia on ollut minulle niin kaukainen, poissa silmistä poissa mielestä. Jossain vaiheessa tuli 4D-dokumentteja lapsen adoptoivasta homopariskunnasta ja se tuntui kieltämättä vähän hassulta, että lapsella olisi kaksi isää. Ja jotenkin se tuntuu hassulta edelleen, vaikka maailmankuva onkin avartunut huomattavasti. En tiedä, johtuuko se siitä, että lapset yhdistetään aina niin vahvasti äiteihinsä. Yksinhuoltajat ovat yleensä naisia ja ainakin itse sorrun parien eroamistilanteissa ajattelemaan automaattisesti, että lapset jäävät äidilleen iästä riippumatta. Tämä siitäkin huolimatta, että omien vanhempieni erottua ollessani 4-vuotias minut määrättiin ensin isäni luokse... No, oma tilanteeni on kyllä sen verran erikoinen, ettei sitä oikein voi verrata "normaaliin" avioerotilanteeseen.

Jotenkin sitä on sitten vain jäänyt sellainen ajatusmaailma, että naiset ovat miehiä parempia opettajia, mitä elämään ja sen eväisiin tulee. Tämä on nyt räikeää yleistystä miehiä vastaan, tiedän sen. Kirjoitan ainoastaan omasta näkökulmastani. Joka tapauksessa, edelleen tuntuu hassulta, jos kaksi miestä haluaisi adoptoida lapsen kuin että kaksi naista saa lapsen. Onhan siinä toki sekin seikka, että miesten täytyy käyttää ulkopuolista tahoa, kun naisparista toinen (/molemmat) voivat tulla raskaaksi ja lapsi konkreettisesti syntyy pariskunnalle, vaikka sperman luovuttaja onkin ollut joku suhteen ulkopuolelta. Lietsooko sekin tuota varauksellisuutta mielessäni?

Asiaa ajatellaan usein nimenomaan lapsen kannalta. Mitä jos sitä kiusataan? Eikä edes "jos", vaan kun sitä kiusataan. Onko lapselle noloa tai hämmentävää, kun oma perhe onkin erilainen kuin muilla? Saako lesboparin lapsi miehen mallia mistään tai vastaavasti homoparin lapsi naisen mallia?

Itsekin pyörittelin mielessäni yllä mainittuja kysymyksiä, mutta juteltuani tuttavapariskunnan toisen osapuolen kanssa sain huomata noiden kysymysten olevan turhia. Olen itse avioeroperheestä, vanhempani erosivat kun olin neljän vanha. Asuin ensin isäni kanssa ja sitten äitini luona ja isäni on aikalailla peruskoulun alkuajoista asti ollut muisto vain; henkilö, josta joskus puhutaan, jota muistellaan ja jonka tiedän olleen olemassa. Eroaako tilanteeni oikeastaan mitenkään lesboparin lapsen tilanteesta? Ei minullakaan ole ollut miehen mallia vaan kaksi isosiskoa ja äiti, joka ei juurikaan ole suhteillut avioeron jälkeen.

Periaatteessa olen normaalista perheestä, vaikkakin avioerosellaisesta. Ja silti minua kiusattiin peruskoulussa. Haukuttiin vähävaraisuudesta, vaatteista, nimiteltiin läskiksi  jne. Tuolloin, 90-luvun alkupuolella, kiusaamisen syyksi riitti eronneet vanhemmat. Mutta, minun aikana ei kiusattu enää silmälaseista tai murteella puhumisesta, niin kuin isosiskoani kiusattiin kymmenen vuotta aiemmin. Minun aikana silmälasit ja hammasraudat oli niin yleistynyt juttu, ettei ollut paljon varaa kiusata niistä. Nykyään taas yksinhuoltajavanhemmat ja uusperheet ovat yleistyneet minun kouluajoista, joten taas on kiusaaminen mennyt pykälän ylöspäin. En tosin väitä, etteikö poikkeuksia ole. Totta kai niitä idiootteja löytyy yhä, joille kiusaamiseen riittää muka väärän väriset kengät ja pikkuvarpaan asento. Yritän vain kertoa sitä, että maailma globalisoituu ja ihmisten maailmankatsomukset avartuvat koko ajan. Siinä, missä homous oli rikos vielä 50-luvulla ja luokiteltiin virallisesti aina 80-luvun alkuun saakka sairautena, saavat homoparit tänä päivänä rekisteröidä parisuhteensa. Se on aika iso harppaus suhteellisen lyhyessä ajassa, joten mihin tässä vielä päädytäänkään kymmenessä vuodessa. Ja sillä kannalla olen myös, että homoparit tiedostavat kyllä itsekin sen seikan, että lasta saatetaan kiusata ja he osaavat opastaa lastaan ajoissa ottamaan aikuiseen yhteyttä jos kiusaamista tapahtuu ja näin ollen kiusaamiseen osataan puuttua tarpeeksi ajoissa.

Mielenkiinnolla kuuntelin ja tulen kuuntelemaan tuttavapariskunnan vaiheita ja mietteitä heidän raskauden edetessä. Itselleni tuli esimerkiksi ihan puun takaa, että pariskunnan toinen osapuoli joutuu adoptoimaan syntyvän lapsen, ennen kuin hänellä on lapseen mitään oikeuksia. Eli jos lapsen synnyttävä nainen kuolee synnytyksessä, ei hänen kumppanillaan ole mitään juridisia oikeuksia lapseen, eikä homopareilla ole mitään lapsen tunnustamista kuten heteroavopareilla. Tuttu kertoi, että heidän tutuillaan lapsen syntymän jälkeen kului 9kk ennen kuin adoptio oli selvä ja prosessi sentään aloitettiin heti lapsen synnyttyä. Tämä tuntuu todella hassulta. Yhteinen päätös lapsen hankkimisesta (kahdella naisella kun ei voi oikein vahinkoa sattua) ja yhteinen kasvaminen vanhemmuuteen ja silti toinen osapuoli ei ole lapselle pitkään aikaan käytännössä yhtään mitään (jos pelkkää lakia tutkailee). Silti tällä ei-synnyttävällä on ilmeisesti mahdollisuus Kelan tukemaan "isyyslomaan". Ihan nurinkurista... Niin ja sekin seikka vielä, että heteroparit jos kärsivät lapsettomuudesta ja jatkavat lapsettomuushoitoihin, he voivat käyttää julkista sektoria, kun taas lesboparit joutuvat käyttämään vain yksityisiä klinikoita...

Olen tietyiltä arvoiltani hyvinkin vanhanaikainen ja varauksellinen, mutta olen todella iloinen, helpottunut ja jollain hassulla tavalla ylpeä itsestäni, kun saatan olla vilpittömästi onnellinen tuttujeni puolesta. Ja lähinnä niin, että ilo heidän puolestaan oli se ensimmäinen reaktio, eikä asiaa tarvinnut pohtia eikä minun tarvitse heidän edessään esittää olevani jotain muuta kuin olen. Voin ainakin jossain asiassa sanoa olevani avarakatseinen. :)

Kirjoitukseni tarkoitus ei ole loukata ketään, kunhan vain vaihteeksi kirjoitin tällaisen analyyttisemman tekstin ajatuksistani. Välillä tekee mieli syventää blogiani ja kirjoittaa ihan oikeita ajatuksiani ylös.. Ajattelen kyllä muutakin kuin meikkejä ja laukkuja. ;D Tulin siihen tulokseen, että jos tämä teksti / mahdolliset tulevat tekstit loukkaavat jotakuta niin ehkä elämänarvomme törmäävät joka tapauksessa jossain kohtaa. Minun omatuntoni on ainakin puhdas.

Peace, Love & Understanding!

22.2.2012

Minna Parikka - Surreal Sigh Tote

Sain taasen loistavaa palvelua Minna Parikka Boutiquen henkilökunnalta, joka lähetti mulle tänne takahikiälle ihanaisen laukun Minna Parikan logolla. :) Ihanan naisellinen laukku osittain pikkutuhmallakin kuvioinnilla, kiiltonahkaisilla yksityiskohdilla ja helposti puhdistettavissa olevalla pinnalla.

Boobies! \o/ :D


Ja tämä vasta on vinkeän ihana yksityiskohta: vetoketjun molemmat päät saa magneettinepparilla taitettua kiinni laukun myötäisiksi. Tällaisia juttuja lisää muihinkin laukkuihin, kiitos!

Tykkään myös tästä Minna Parikan merkkitagista. Tuossa siis pieni ripaus laukun vuorta, joka on samaa kuviota kuin laukun ulkopuolikin.



Mitäs sitä sitten seuraavaksi laittais Minna Parikalta ostoskoriin? :)

21.2.2012

Crunch lunch

Harvoin jaksan kaupassa keskittyä maistiaiskojuihin, joissa esitellään milloin leipää, milloin wokkivihanneksia ja milloin mitäkin. Tulee sellainen olo, että on pakko ostaa jotain... Muutama päivä sitten kävin lähikaupassa ja siellä oli pari nuorta likkaa esittelemässä lounassalaattia ja paria erilaista leipää. Tiedä sitten, saiko likkojen viattomat katseet, luontevat hymyt vai iloiset tervehdykset mut hidastamaan askellustani kojun kohdalla ja lopulta jopa ottamaan pari pakitusaskelta, että pääsin kojun ääreen. Menin, maistoin, ostin - arvatenkin. :D





Sämpyläpussissa on kaurasämpylöitä, ja minä joka leipää syön hyvin kausittain, vetäisin tuon pussillisen parissa päivässä. Harmi, etten oo nähnyt noita enää kaupassa sen jälkeen kun se koju lähti. Ehkä ne vaan on jossain piilossa... Mulla käy nykyään kaupassa aika usein niin, että etsin jotain tiettyä juttua ja ravaan kaupan kirjaimellisesti kolme kertaa läpi sisäänmenoporteilta kassoille enkä silti löydä... Kunnes katse harhautuu neljännellä ravauskerralla jonnekin uuteen kohtaan ja siellähän se mun etsimä juttu nököttää..

Salaatti on caesar-katkarapusalaatti ja on ihan mielettömän hyvää. Salaatin ja katkarapujen lisäksi paketissa on kastikepussi, krutonkeja ja parmesanjuustoraastetta. Annos on riittävän kokoinen (lue: riittävän iso), kaikki "osaset" on pakattu erikseen tuoreuden varmistamiseksi (toki siitä tulee jätettä jonkin verran) ja mukana on vieläpä kunnollinen muovinen haarukka. Kunnollisella tarkoitan sellaista, että siitä saa pidettyä kiinni ja piikit on sen malliset, että haarukkaan jotain tarttuukin.




Hintaa tällä setillä on kaupasta hieman riippuen siinä 4,5 euron persiissä. Hintava salaatti, mutta jos miettii että ostaisiko lounaaksi tämän ja ehkä jonkun hedelmän tai jogurtin vai juustoaterian Hesessä niin sittenhän tämä jo kannattaa. Kannattaa jopa siinäkin tapauksessa, vaikka ostaisi jonkun salaatin Hesestä, silloin tämä tulee halvemmaksi.

Itse en kalorioista juurikaan ymmärrä, mutta niistä kiinnostuneille vielä lähiotos.


Pakko muuten purkautua kahdesta asiasta.

A) Seinäjoen Aleksi13 lopettaa tulevana lauantaina. :< Niillä on ollut loppuunmyynti nyt jo hyvän aikaa... Suututtaa ihan tosissaan, yks parhaista liikkeistä viedään pois. Seinäjoki on muka kasvava kaupunki, mutta palveluita sen kun supistetaan. Tai siis, kyllähän Seinäjoki kasvaa ja kehittyy. Koulutustarjonta on laajentunut, samoin teknillinen osaaminen ja pääkaupunkiseudulta on tullut tänne paljon it-alan yrityksiä. Samoin asuinalueet laajenee, koko ajan rakennetaan lisää kerrostaloja ja perheet rakentaa 400 neliön linnoja 1000 neliön tonteilleen. Mutta tää keskusta on kuitenkin aika suppea alue, eikä täällä oo kauppoja tai liikkeitä juurikaan. Gina Tricot on kuulemma etsinyt liiketilaa tosi kauan, mutta sellaista ei vain ole, eikä varmaan tulekaan, kun keskusta on jo aivan täynnä.

Eniten suututtaa se fakta, että Aleksi13 ei oo saanut uutta vuokrasopimusta sen takia kun H&M muuttaa tuohon liikekeskukseen, missä Aleksi13 tällä hetkellä on. Ainut vaan, että Seinäjoella on jo hönkäysmöykkä (HenkkaMaukka) ja se sijaitsee toisessa liikekeskuksessa... Joka laajennettiin ja peruskorjattiin muutamia vuosia sitten vain siksi, että H&M saa sieltä liiketilat. Perkele.

B) En enää koskaan sano lausetta "mulla ei oo pitkään aikaan ollut flunssaa". Sanoin tuon maagisen lauseen viime keskiviikkona klo 16:00 äitille ja siinä iltakasilta sitten rupes kurkkua kutittamaan ja aamuyöstä yövuorossa meni jo nenäkin tukkoon. Perjantaina nousi lämpö 37,5'c ja viikonloppu (pe ja la) krouvissa työvuoroissa oli vähintäänkin tukkoinen ja tukala. Luonto ei vaan antanut periksi hakea saikkua, kun oon ollut tuossa työpaikassa nyt kohta kolme vuotta, eikä mulla ole ainuttakaan saikkupäivää. Mutta niin, tulipahan todistettua, että puuhun koputtaminen jonkun lausahduksen jälkeen ei ole ollenkaan turha juttu. Mulla jäi koputtaminen välistä ja tässähän sitä sitten niistellään aivosoluja pihalle.

15.2.2012

"Isäni on Darth Vader ja äitini enkeli, joten minusta tuli..."

....tällainen. :D




Kuvapiilarit on jees, mutta vielä enemmän jees on se, että krouvin ravintolapäällikkö antoi mun laittaa moiset silmiin viime lauantaina työvuoroon... Kännikaloilla lähti yks promille humalasta pois pelkästä säikähdyksestä, kun ne katsoi mua silmiin. :D  Tuossa siis yhdistettynä kaksi eri paria. Tarkoitus oli ensin laittaa silmiin "vaan" pelkät Darth Vaderit (piilarien kuvan nimi, punaiset) ja sit totesin, että eipä taida olla pokkaa mennä ihmisten ilmoille. Sain silti jostain päähäni kokeilla toiseen silmään Angel Eyesia (sinisten nimi) ja yhtäkkiä look näyttikin tosi hyvältä.. Mulla on varmasti joku sisäinen halu aina räväyttää vähän siellä ja täällä, missä vain pystyn kun astetta räväkämpi sekoitus olikin itselle muka enemmän istuvampi vaihtoehto.

Asiakkaat tykkäs, sain paljon kommentteja ja mikä parasta, myin paljon viinaa. :)  Respaan en tietenkään voisi noita laittaa, enkä edes tanssiravintolaan, mutta onneksi krouvissa on lunkki raflapäällikkö.

14.2.2012

Jos tänään on Ystävänpäivä...

...niin onko huomenna sitten Ystävättömyyspäivä? :) Liisa Ihmemaassa -tarinan läpikäyneet tietävät, mistä puhun.


Oli ihanaa käydä sunnuntaina äitiä ja koiria moikkaamassa. Mäkin näin nyt uusimman tulokkaan, Lisbethin, ekaa kertaa sitten pitkääääään aikaan. Voi vitsit kun se oli kasvanu! Hassua ajatella, että äitillä on nyt kaks lyttynokkaista tuhisijaa kotona.. Mutta onneksi on, yksin asuva nainen omakotitalossa ei jää tarkkasilmäisiltä voroilta huomaamatta. Manta ainakin on sellainen, että jos joku sisälle pääsee niin ulos ei sitten enää olekaan mitään asiaa. :) Ja Manta varmaan koulii Lissusta hyvän vahtikoiran. Kyllä äitin kelpaa!


Itse en lähettänyt ainuttakaan postikorttia kenellekään... Jotensakin on koko Ystävänpäivä mennyt ihan ohi kiireiden keskellä. Niin, mähän olen nyt siis talvilomalla. Mukamas. Siivousduuni toki rullaa koko ajan, mutta lisäksi teen leipätyössä parhaillaan 8 tunnin iltavuoroa ja huomenna ensin 4 tuntia päivällä ja sit 9 tuntia yövuorossa... Niin ja perjantaina sekä lauantaina tarjoilen krouvissa kaljaa janoisille. Että kaiken kaikkiaan taas melkein 50-tuntinen työviikko, huhheijaa. :D Mut en mä siis valita, oon jo niin tottunut näihin lomien "palamiseen", että ihan tuttua kauraa. Hyvä vaan kun töitä piisaa. Lomailen sit kesällä paremmin ja kesälomia mä enemmän odotankin.


Muistattekos muuten, kun kerroin ihastuksestani tässä aika kauan sitten takaperin...? Pitäis taas varata aikaa hänen pakeilleen, enkä tiedä mitä siitäkin taas tulee... Noh, voin vain sanoa, että ihastus ei kaiketi ole laantunut minnekään, vaikka oon pitänyt tietoista "taukoa" melkein puoli vuotta. Toivottavasti hän olis löytänyt jonkun kivan tyttelin itelleen, niin siihen laantuis mun ihastukseni - tai ainakin terävin kärki siitä tunteesta.

Voi onnea teille, joilla mies (tai nainen) on jo kainalossa. En kestä enää ainuttakaan "sulla on vielä aikaa" -kommenttia... Niin, onhan tässä aikaa vaikka koko loppuelämä, mutta mukavampi olis löytää kumppani ennen kuin täyttää 30 kuin että ennen kuin täyttää 60. En tiedä ylipäätään, mistä nää pesänrakentamisvietit on taas nousseet ilmoille, mut ihme kai se olis jos mitään ei mielessä tapahtuis kun saman ikäiset tutut ja kaverit pariutuu, menee naimisiin, perustaa perheen. Lapsia en tosin halua edelleenkään, mutta jotain muuta sitten. Aina vaan ei saa sitä, mitä haluaa, mutta onneksi haaveilla saa juuri siitä mistä haluaa. :)


Muistakaahan sitten, että ystäviä ollaan 365 päivää vuodesta ja rakasta ihmistä voi muistaa muulloinkin kuin vaan 14.02., eikös juu? ;)

10.2.2012

What's up doc?

Mitä kuuluu? En ole ehtinyt päivitellä kuulumisia nyt hetkeen, kun oon mennyt kuin tuulispää paikasta toiseen ja nukkunut & levännyt liikenevän vapaa-ajan. Tuulispäänä vipeltämisen ohessa mulle on ehtinyt tapahtua kaiken näköistä tässä välissä. Oon mm.

- Hankkinut toisen duunipaikan. Korjaan, toisenkin. Se on ihan kevyttä siistimisduunia, pauttiarallaa 12,5 tuntia viikossa jakautuen siten, että kahtenä päivänä viis tuntia ja yhtenä päivänä 2,5 tuntia. Mä oon varmaan yks harvoista, joka tykkää siivousduunista. Mun mielestä on ihanaa siivota (jossain muualla kuin kotona), kun työn jäljen näkee heti, välineet on ammattimaiset, missään ei ole turhaa roinaa tai jos onkin niin ne saa kiertää. Jos siivousala olis yhtään arvostetumpi ja paremmin palkattu, voisin tehdä sitä ihan leipätyökseni. Nyt se menee harrastuksesta ja rentoutumismuodosta ja kerryttää mun säästötilin saldoa. On muuten jännä, kuinka katsotaan nenänvartta pitkin (tai no ei ihan noin, mutta selkeästi väheksyen), kun luullaan olevan vain siivooja, mutta appajee kun kerrot olevas päätoimisesti hotellissa töissä niin silmät kirkastuu ja nenän noukkakin laskee samalle tasolle mun nenän kanssa.

Kävelin tällä viikolla työpaikalta kotiin päin ja yhtäkkiä tuli sellainen hetki, sellainen onnellinen olotila. Hymyilytti vaan ja askel oli kevyempi kuin aikoihin. Viimeksi tuollainen "sulaminen" onnelliseen hetkeen on tapahtunut silloin, kun kävelin edellisestä siivousduunista kotia kohti... Eli voin ainakin sanoa, että tuo työ tekee onnelliseksi? :)

- Melkein hankkinut toisen koiran. Mulla oli siskon pentueesta yksi pentu hoidossa muutaman päivän ja meinasi jäädä sille tielleen, ellei siskon tuttu, joilla on mm. Rebekan isä, olisi ottanut pentua (ja ne tutut jahkas asiaa siihen malliin, että pentu ei ollu mun hyppysistä edes kovin kaukana). Pentue oli siis luovutusikäinen jo reilusti ennen joulua, mutta kaks pentua jäi siskolle käsiin... Kuulemma koirien ostaminen kokee joka vuosi joulun jälkeen inflaation.. Ja onhan se toki kivempi opettaa sisäsiistiksi huhtikuussa kuin tammikuussa -30 asteen pakkasissa. Eikä ne rahavarat oo monellakaan voimissaan joulun jälkeen... Noh, mun tarkoitus ei ollut ottaa toista bokseria, ja kun tuo meni nyt sivu suun niin rupeen kyseleen kasvattajilta pentutilannetta toisesta rodusta. :) Jos vaikka seuraavan kahden vuoden sisään olis jo Rebekalla kaveri. Voi olla jo ens kesänäkin, mutta eihän noista pentujutuista koskaan tiedä, saattaa mennä vuosiakin.


Onko hiukan suloinen?? Voih, ettei se sit muuttanutkaan meille.

Mutta arvatkaas mitä?? Äitipä otti sen toisen pennun! :D Ei siis tätä, joka mulle meinas tulla ja menikin Rebekan iskän kans samaan talouteen, mutta sit sen viimeisimmän onnettoman, jota kukaan ei huolinut (snif!). Noh, äitillä se oli pitkään hoidossa ja äiti siihen meni sitten rakastumaan ja tulevat kuulemma Mantan kanssa loistavasti toimeen. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja jokainen kakara on myyty - vihdoin! Kyllä se vaan on koirien kasvattaminen helppoa, sen kun tehtailee pentuja ja tienaa hyvät rahat. Niinpä niin...

- Olin siskon kanssa Tampereella tuhlaamassa hotellilahjakorttia. Kierrettiin kaupoissa ja illalla syötiin ja juotiin hyvin pitkän kaavan mukaan. :) Tai no juotiin sivistyneesti, mä oon nukahtanut jo illalla klo 22:00, eli mistään bilereissusta ei ollut kyse. Kiva oli viettää siskon kanssa kahden keskistä aikaa. Äitillä oli vuorokauden ajan kivat oltavat; sen luona oli 6 bokseria (2 pentua, 2 teiniä, 1 aikuinen ja 1 vanhus), 1 cavalier (teini) ja yksi ihmislapsi (esiteini). Hyvin vaan selvis, vaikka kuulemma iltapissatuksiin meni melkein kaksi tuntia. :D Äiti on maailman paras, ei uskoisi että se sanoi ennen Rapsua, ettei koskaan enää ota koiraa. :) Ja nyt sillä on jo kaksi ihan ikiomaa koiraa!

- Varsinainen ryyppyreissu tehtiin viikko Tampereen reissun jälkeen, olin työporukan kanssa viettämässä "pikkujouluja" Vaasassa. Työpaikka maksoi majoituksen, illallisen ja lähestulkoon kaikki juomatkin. Oltiin ruokaravintolan lisäksi kolmessa eri baarissa ja viimeisessä piti maksaa juomat itse; mikä ei tosin paljoa paiskinut, kun karpalosiideri oli 2€/tuoppi. Pyhä jysäys, mikä darra oli maanantaina (ravintolaväkihän ryyppää sunnuntaisin ;)), makasin koko illan sohvalla (Rebekka oli äitillä hoidossa) ja mietin vielä iltaseiskalta, että pitääköhän käydä laatoittamassa. Ei tarvinnut onneksi, kun nukahdin.. Heräsin yhdeltä yöllä ja onneksi olo olikin sit jo loistava! :D Mutta kun muistaa lystin, kestää tuskan; sanoo työkaverini ja totta se on. Yhtä hauskaa ei oo ollut varmaan koskaan, enkä muista koska olisin nauranut yhtä paljon vuorokauden aikana!


HooCee ja Vaasan paras kiinteistövälitystoimisto

- Suorittanut ostoksia, siihen on aina aikaa ja varsinkin kun paiskii 6 yövuoroa putkeen niin nettiputiikit tulee koluttua taas huolella läpi. Mistähän sais rahat kaikkiin niihin ihaniin juttuihin, mitä netistä lävähtää verkkokalvoille?

- Varasin huhtikuun puolivälin paikkeille Heltsingin Crowne Plazasta kahden hengen huoneen; lähdetään äitin kanssa tuhlaamaan töistä saamaa majoituslahjakorttia. Oi että mä odotan sitä huonetta... Ja aamupalaa.. Ja ihania petivaatteita ja hotellin lakanoita. Mikähän siinä on, että hotellissa (Suomessa) on niin hyvät sängyt ja niissä nukkuu niin hyvin? Koirillekin on koirahoitola varattu täysihoidolla pariksi vuorokaudeksi. Rebekan eka tarhakeikka, huuuiiih! Tuleekohan siitä ihan mettäpöyröö? :)

- Äänestänyt ensin miestä, joka ei päässyt toiselle kierrokselle ja sen jälkeen miestä, josta ei tullut presidenttiä. Noh, Saulikaan ei oo huono diili, koko juttu on mulle whatever oikeastaan.

Siinä nyt seikat, mitä ensimmäisenä tuli mieleen kuluneesta ajasta. Mut hei, mitäs teille??