26.7.2011

Clutchmaniac

Minuun on iskenyt pahimmanlaatuinen clutchkärpänen. Kauniin laukun nähdessäni mietin tilaisuuksia, joissa voisin laukkua käyttää ja asuja, joihin laukun voisin yhdistää. Ihan kuin koskaan ehtisin käydä missään tai vastaavasti jos käyn jossain, otan mukaani aina saman laukun - jonkun ikivanhan räiskäleen. Puhumattakaan, etten vielä vuosi sitten olisi clutch-mallisiin laukkuihin luonut silmäystäkään. Niin se maku muuttuu.

 Vihreä laukku River Island, musta/leopardikuvainen Ril's ja korallin värinen Marimekko (Marin uudet laukut).
 Ril's sisältä päin. Läpän alla on vielä tuollainen klipsujuttu. Laukun koko ei päätä huimaa, mutta alapäin pyöristyvä muoto mahdollistaa ottamaan mukaansa ihan normaalit iltalaukkutarvikkeet (puhelin, pankkikortti, henkkarit, huulikiilto, puuteri, avaimet).
 River Island ei pahemmin tavaraa sisäänsä ime, tai ei ainakaan yhtään ylimääräistä, mutta onneksi laukku on sen verran leveä, että peruskamppeet mahtuu.
 Marimekon laukku sitten taas on varsinainen tilaihme, sinne saa laitettua vaikka kuinka paljon tavaraa sisälle ja kun läpän alla on vielä kunnollinen vetoketjusuljenta, niin ei tarvitse pelätä tavaroiden hukkumista. Sitä vastoin pelkään ihan mielettömästi laukun likaantumista. Tuollainen kangasmatsku (kanvaasi?) imee kyllä likaa, että ihan basic baarireissulle tätä ei uskalla ottaa. Mutta kokonsa puolesta tämä menee vaikka ihan shoppailureissulle. :)

Lompakot on saanu mut valtaansa clutchien ohella ja kun Hello Kitty -lompakko alkoi pahasti rispaantumaan kulmistaan, päätin ostaa uuden ja tällä kertaa sen piti olla mieluiten nahkaa. Ostinkin uuden lompakon... Kertaa kolme.
 Keltainen Marimekko (nahkaa, Marin uudet laukut -mallistoa), korallinen värinen Diesel ja sininen velourmatskua oleva Juicy Couture.

Kuten huomaatte, korallin aika ei ole vieläkään ohitse. :)

25.7.2011

Sinnikkyys palkitaan

Oon varmaan täälläkin tuumannut että sinnikkyys ja kärsivällisyys usein palkitaan. Omalla kohdalla jos ajattelen ihan materialistisesti, niin kärsivällisyyteni on palkittu ainakin Guess Rhonda -laukkujen kohdalla (mitä kauemmin odotin eBayssa, etten laittanut huutoa, sitä alemmaksi hinta laski), Jimmy Choo for H&M -tuotteiden kohdalla (minähän kyttäsin tiettyjä asusteita netistä kuin pahimmanlaatuinen kyylä) ja onhan noita.

Kärsivällisyyteni on palkittu jälleen.




Vihdoinkin saan poistaa tuon vasemmassa reunassa olevan wanted -ilmoituksen, koska löysin haluamani - ja vielä edulliseen hintaan. Kiitos vain internet ja omaisuudestaan luopuvat ihmiset. Toisen hutiostos on toisen aarre, jälleen kerran. :)

22.7.2011

HooCee heart hearts

Kerroin tässä postauksessa siitä, miten haaveilin naulakosta erään kellon ja kyltin alapuolelle. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä Jalasjärven ABC:llä (sinne oli remontin ja laajennuksen myötä tullut vaikka mitä sisustusjuttuja), kun kohtasin kauniit sydämenmuotoiset naulakot. Koukut on isot ja tukevat ja naulakko tyyliltään juuri sitä mitä hainkin (eli samaa kategoriaa kyltin kanssa). Ostin kaksi kappaletta.



Kesäparveke

Mulla ei oo koskaan ollut mitään intressejä puutarhanhoitoon tai kukkiin noin nyt muutenkaan. Forssassa asuessa mun parveke oli 8m * 1,5m, eli sanomattakin selvää että koko höskä oli ihan perseestä. Rapsulle se oli hyvä leikkipaikka, siellä se ravas pallon perässä parveketta päästä päähän ja sai hyvän lenkin. :)

Nyt kun muutin nykyiseen kotiini, parveke on paljon fiksumman näköinen ja sisäinen viherpiiperö nosti hiukan päälakeaan. Parveke aivan kutsui kukkia, joten pari laitosta piti hankkia... Meinasi vain mennä viime tippaan, kun äitin kanssa piti mennä kukkaostoksille ja sen piti mulle ne istuttaa (ai miten niin poropeukalo?), mutta kun sen leikkauksesta toipuminen venyi niin samalla venähti operaatio "HooCee haistaa kukkasen".


Mä oon aina inhonnut muovisia (parveke)kukkalaatikoita, ne on ihan sieluttomia... Jos kukkalaatikosta voi niin sanoa. :) Ilmajoen Tokmannilta löytyi punottu kukkaloota, jossa on muovitettu sisäosa ja sehän oli se, joka katseeni kiinnitti. Oranssit... öööö.... mitäs kukkia noi nyt taas olikaan... No siis, ne sopii tuohon laatikkoon tosi ihanasti ja laatikko taas sopii tuolle hyllykölle täydellisesti. Kukkien sijaan mä oon aina ollut hulluna patsaisiin ja tuolla mun parvekkeellakin niitä on neljä kappaletta. :D Kuvassa näkyvien pupun ja oravan lisäksi siellä on lehmä ja bokseri (surprise).


Ja heti kun näin teekuppia muistuttavan punotun ruukun, näin sieluni silmin, kuinka siinä on joku tuollainen roikkuva kasvi ja murattihan siihen tarkoitukseen sopii mainiosti. Mielestäni kuppi on noin paljon hienompi, kuin jos siitä tönöttäis pari hassua horsmaa taivasta kohti kurkottaen. Ruukku sopii pikkupöydälle mukavasti, tilaa jää vielä mukille tai...


...radiolle. :)

21.7.2011

Voi herramanreera!

Kuvittelin nähneeni aikalailla kaikennäköistä tässä hotellityössä. Koettu on kännisekoilut, poliisien soittamiset, vaimonhakkaamiset, pettämistapaukset, huorat, minun kosiskelemiset ja jopa käteen tarttumiset, että menisin jonkun huoneeseen kun olen ollut saattamassa huoneeseen.

Vaan ei, viime lauantaina klo 7.00 sattui jotain, mikä ei ole koskaan käynyt pienessä mielessäkään. Mies, varmaan pauttiarallaa saman ikäinen kuin minä, soitti ja kyseli huoneistamme; mitä maksaa, mitä hintaan sisältyy, onko jotain parempaa huonetta jne. Halusi kuulemma vaimon yllättää hotelliyöllä. Tiedusteli, että eikö sellainen olisi vaimolle mieluinen ylläri. Myötäilin, että kyllä jokainen nainen tykkäisi sellaisesta ylläristä.

Yhtäkkiä mies tokaisee: "voi että kun sulla on kaunis ääni" ja sen jälkeen kuulin huohotuksen ja sen kuinka miehen "käsi kävi" samaan aikaan. Runkkasi siinä samalla mun jutellessa mukavia ja pääsi vielä kliimaksiinkin. Voi luoja. Mulla meni pasmat aivan sekaisin, tokaisin vain "kiitos hei" ja läimäisin luurin kiinni. Ja voin sanoa, että mulla ei todellakaan mene helposti pasmat sekaisin enkä jää sanattomaksi. Vapaa-ajalla ehkä, mutta en töissä. Jumalauta! Nyt jo vähän naurattaa, mutta tuo on kyllä jotain niin yököttävää, että teki aivan pahaa mennä yövuoron jälkeen nukkumaan kun korvissa soi vaan se fucking lutkutus. Oikein hotellityön helmiä.

*huokaus*

Oon ihastunut. Peruuttamattomasti ja palavasti. Ja kyllä, nyt puhun vastakkaisen sukupuolen edustajasta, enkä mistään laukusta tai muusta esineestä. :)

Tiedättekö tunteen, kun jonkun kanssa vain synkkaa? Aika hänen kanssaan kuluu kuin siivillä, löydätte koko ajan yhteisiä puheenaiheita ja jatkuvasti paljastuu "mä tykkään asiasta x" "ai jaa, no niin minäkin!" -seikkoja.

Ollaan saman ikäisiä (itse asiassa mä olen 8 päivää vanhempi), meillä on aikalailla samanlainen elämäntilanne ja oon aika varma, että hänkin on sinkku kun ei koskaan puhu yhdestäkään naisesta. Pidetään hänen kanssaan samoista koiraroduista, automerkeistä, meille on sattunut paljon samankaltaisia kommelluksia, puhutaan inttijuttuja ihan noin vain ja onhan noita esimerkkejä vaikka kuinka paljon. Huumorintaju vaan natsaa yks yhteen. Se ei ole sen tyyppinen, joka kiinnittäisi mun huomion esimerkiksi baarissa. Hyvännäköinen, toki, ja erittäin urheilullinen, pukeutuukin hyvin (ja itse asiassa aika saman tyylisesti kuin minä), mutta hän kuuluu mun silmissä kategoriaan "saavuttamaton". You know, mä en kiinnittäisi siihen baarissa huomiota, koska mulla ei mielestäni koskaan olisi tsäänssejä siihen. Noh, nää on sitten näitä mun itsetuntojuttuja... Mutta siis, tiedättekö tunteen?

Mä olen huono tällaisissa asioissa, mutta voisin vaikka vannoa, että sähköä on ilmassa molemmin puolin. En voi varmaksi tietää, mutta jotenkin... ääh... en tiedä.


Välissämme on kaksi asiaa, toinen on pienempi ja toinen suurempi. Pieni juttu on se, että meillä on asiakassuhde (ja ei siis mitään likaista, you dirtyminded! :)) mutta iso juttu onkin se, että se on paha koira-allergikko. *KOSH* ja sinne valui mitkään toiveet/haaveet viemäristä alas. Koirat ei ole mulle harrastus tai mitään lapsenkorvikkeita.. Koirat on mulle elämäntapa ja se elämäntapa on vallinnut 25 elinvuodestani 25 vuotta, joten siitä luopuminen ei tule kyseeseen. Voisin ajatella, EHKÄ, siten, että jos mulla olisi vanha koira niin sitten kun siitä aika jättää niin voisin olla hetken ilman koiraa - miehen tähden.. Mutta kun kakara täytti juuri yhden vuoden, ei mitkään tuollaiset ajatukset pääse itämään lainkaan.



Tää on just niin mun tuuria. Mulla on tasan kolme vaihtoehtoa: joko mä kärsin ja ylläpidän asiakassuhdettamme, lopetan asiakassuhteen ja unohdan ajan kuluessa tai tapaan jonkun toisen miehen. Keskimmäinen vaihtoehto ei ainakaan tällä hetkellä tule kyseeseen ja viimeistä seikkaa ei tule tapahtumaan, joten ei auta; kärsin ja olen turpa rullalla.

*huoh*

17.7.2011

Onko minulla ongelma?

Oon töissä. Taas. Työpaikalla (toisessa niistä) mua tituleerataan työnarkomaaniksi, hulluksi ja ihan jokainen ihmettelee sitä, miten jaksan. Äiti ihmettelee samaa, samoin sisko.
Teen töitä taasen tässä kuukauden sisään sellaiset 250 tuntia. Se jaettuna neljällä tekee 62,5 tuntia, joka taas jaettuna viidellä (työpäivällä) tekee 12,5 tuntia (jaettuna kuudella 10,4 h ja seitsemällä 8.9 h). Oon tässä viime aikoina pohtinut paljonkin sitä, kuinka paljon ihminen voi jaksaa. Missä menee raja?

Esimerkiksi tämä viikko:
maanantai - noin 7 tuntia siivousduunia välillä 06-13
tiistai - noin 7 tuntia siivousduunia välillä 05-12
keskiviikko - noin 6,5 tuntia siivousduunia välillä 06-12.30
torstai - noin 6 tuntia siivousduunia välillä 05-11 + respassa töissä 8 tuntia välillä 15-23 + tanssiravintolassa baarimikkona 4 tuntia välillä 23-03
perjantai - siivousduunia ensin tunti 04-05 (menin siis baarihommista melkein suoraan siivoamaan), sitten tunti 07-08 ja lopuksi 1,5 tuntia 09-10.30 + respassa töissä 13 tuntia välillä 18-07
lauantai - respassa töissä 13 tuntia välillä 18-07
sunnuntai - respassa töissä 9 tuntia välillä 14-23

(ja maanantaina jatkan siivousduunia 05 ja 06 välillä).

Tämän viikon työtuntisaldoksi tulee näin ollen 77 tuntia (11 h/7 pvää).

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä nukuin hyvät ja pitkät yöunet, heräsin torstaina klo 4.30. Sen ja lauantaiaamun välillä nukuin yhteensä 2,5 tuntia ja senkin kahdessa pätkässä. Ja taas on mennyt yli vuorokausikin etten ole syönyt mitään. Miten mä siis jaksan?? En tiedä itsekään. Olo tuntuu kuitenkin kohtuullisen hyvältä ja normaalilta. Tykkään töistäni ja teen niitä mielelläni, mutta väkisin itsellekin tulee mieleen että mihinkähän helvettiin sitä oikein ollaan menossa.

Olo on sen vuoksi epätodellinen, että onko minulla vakava ongelma (työnarkomania tai vastaavasti mun on mahdotonta sanoa ei kun töihin pyydetään), jota en vain huomaa. Oon vuosia seurannut siskoani, joka on selkeästi alkoholisti, mutta ei itse tiedosta/myönnä asiaa niin sen vuoksi pohdin, että olenko mäkin ongelmatapaus, joka ei vain tajua asiaa. Naureskelen vain ihmisten kommenteille ja jankkaan äitilleni, että kyllä minä jaksan ja kiukustun siihen tivaamiseen, että pitää levätäkin välillä.

Sitten mietin sitäkin, että oonko vain yksinkertaisesti niin ahne ihminen, että haluan olla mahdollisimman paljon töissä, että saan mahdollisimman paljon rahaa, että voin tuhlata mahdollisimman paljon. Tykkään tavaroista ja kauniista, omaa silmääni miellyttävistä, asioista enkä sitä kiellä mitenkään (ja paha on kieltääkään kun täällä on kuvien kanssa aika paljon todistusaineistoa). En pidä itseäni kuitenkaan niin ahneena, ettenkö pärjäisi vähemmälläkin ja keväällä olinkin hyvän tovin ostelematta mitään. Osaan nauttia pienistä ja ilmaisista asioista, kuten Rebekan kanssa tehdyistä kävelylenkeistä, äitin soitosta ja sen kanssa juttelusta, kivasta kommentista facebookissa, onnistuneesta koulutustilanteesta Rebekan kanssa, puhtaista lakanoista, ihanista kolmen tunnin päiväunista ja niin edelleen.

Toisaalta mulla on vähän sitä vikaa, että kun oon kotona niin sitten oon ihan vain siellä kotona tai liikun yksin/Rebekan kanssa. Töissä näkee ihmisiä ja saan jutella työkavereiden kanssa, jotka on mulle myös läheisiä kavereita. Ehkä mäkin olen loppujen lopuksi laumaihminen ja mun lauma vain sattuu olemaan työpaikalla?

Niin, mutta se raja. Mulla sitä ei ole vielä ainakaan näkynyt, mitä tulee töiden tekemiseen, nukkumattomuuteen tai syömättömyyteen. Selviääköhän oma raja koskaan? Toivottavasti ennen kuin on liian myöhäistä.

1-VUOTIAS REBEKKA!!


Rebekalla oli perjantaina synttärit, neitonen täytti 1 vuoden. :) Voi, miten on voinutkaan vuosi rientää. Ja jotenkin vielä uskomattomammalta tuntuu, että Manta on vuosi sitten synnyttänyt (tai siis, että sille on tehty sectio).



Rebekka sai lahjaksi uuden Hurtan pannan, mintunvihreän hihnan (jota mamma on käynyt kuolaamassa Faunattaressa jo pitkän tovin), ison luun, herkkutikkuja... Ja ison säkin Royal Canin maxi junior -ruokaa. :D

PS. Voisin kai tähän väliin mainita, että itsekin oon taas vuoden vanhempi. Mun synttärit oli tosin jo 4. heinäkuuta... Nyt sitä ollaan sitten yhtä kuin 25-vuotias. Hassua olla "kaksvitonen". Aina jos kysytään joltain, että "minkähän ikäinen se x oli" niin vastaus on yleensä jotain "kaksvitonen", "kolmekymppinen" etc. Nyt mäkin siis kuulun tuohon klubiin, hah! :)

9.7.2011

Tankomarkkinoiden parasta antia

Lähtötilanne: minä olen baaritiskin takana myymässä ja asiakas tietysti tiskin toisella puolella.


Minä: Hei, mitäs ottaisit?
Asiakas: Haluan Otson.
M: Ihanko napsuna (näytän snapsilasia)?
A: Eiku haluan Otsopaukun.
M: Mitäs sitten laitettaisiin sinne Otson joukkoon?
A: (katsoo minua kummastuneena) Haluan Otson.
M: Nii'in, napsuna vai paukkuna?
A: (puhuu jo välillä kossustakin ja katsoo minua todella alentuvasti ja mumisee jotain Otsopaukusta) Miten tämä nyt voi olla näin vaikeaa, pyydä tuo toinen baarimikko paikalle.

Mjoo... Kumpikohan nyt ei ymmärtänyt ja ketä?

Lisäksi hotellimme tanssiravintolassa eräs pariskunta syytti ravintolahenkilökuntaa puolillaan olevien lasiensa viemisestä. Eivätkä tietenkään voineet käsittää, kun selitin että henkilökunta ei vie sellaisia laseja pois, joissa on vielä jotain. Ja sellainenhan ei tietenkään ole mahdollista, että joku muu yli kolmestasadasta asiakkaasta olisi voinut lasin erehdyksissään tai tahallaan viedä. Eikä sekään mennyt jakeluun, kun kerroin, että ihan omalla vastuullaan asiakkaat lasinsa jättää milloin minnekin lähtiessään tupakalle/tanssimaan/minne lie. Vaikka se lasi olisi tiskillä, ei baarimikolla ole aikaa vahtia niitä. Mutta kun ei, tahallaan vaan kiusaavat viattomia asiakkaita ja vievät lasit, että asiakkaat joutuisivat ostamaan lisää. Näin juuri.

Eräs hotelliasiakas meinasi polttaa keskiviikkona päreensä soittaessaan hotelliin (oli tulossa perjantaina majoittumaan) ja kuullessaan, ettei hotelli voi taata pysäköintipaikkaa omalta parkkipaikaltaan. "Mitä vittua se sellainen on, että maksetaan huoneesta aivan törkeä hinta ja sitten ei saa edes parkkipaikkaa kuin 10 kilometrin päästä?".
Niin.
Kun meillä on täällä tällainen tapahtuma kuin Tangomarkkinat; yksi Suomen suurimmista kesätapahtumista ja kaupungin väkiluku tuplaantuu yhden viikonlopun ajaksi niin onko ihmekään jos paitsi hotellin parkkipaikka on täynnä niin lisäksi koko kaupunki on täynnä autoja? Tulkaa junalla tai vielä parempaa: pysykää kotona! Ja mitä tulee tähän hintaan, niin en itsekään ikinä maksaisi hotellista 180 euroa per vuorokausi jossain Seinäjoella. Miettikään nyt hyvät ihmiset, sillä hinnalla pääsee viikoksi ulkomaille mitä te laitatte näihin kekkereihin.

Varmaan kuultaa läpi, että oon aivan kypsä näihin bileisiin. Ja siis kaikkiin bileisiin Seinäjoella. Joka viikonloppu on jotain ja kesän aikana vakiona kolme isompaa massatapahtumaa (Provinssi, Tangomarkkinat ja Vauhtiajot) niin siinä on jo aivan liikaa. Seinäjoen huonojen puolien ehdoton ykkönen. Onneksi nää paskimmat ja kamalimmat kekkerit loppuu huomenna.