28.2.2011

Iittala Satumetsä

Kuten oon jo muutamaan kertaan todennut, olen niitä ihmisiä, jotka kiinnostuvat asioista viime tipassa. En tiedä, onko se juuri se, että "nyt on viimeinen mahdollisuus saada jokin" vai mikä mulle tekee tämän tunteen lähes asiassa kuin asiassa. Iittalan Satumetsä -astioiden kanssa kävi taas vanhanaikaiset. Kiinnostuin astioista 2010 vuoden loppupuolella ja humps, sitten tulikin uutinen että sarjan valmistus lopetetaan. Woot? Ei kun kiireellä selaamaan saitteja ja kiertämään kauppoja. No, en mä totta puhuen suhtautunut asiaan mitenkään maanisesti mutta sivusilmällä haikailin kuppeja ja kulhoja ja harmittelin, että just mun tuurilla käy, taas, näin.

Kunnes näin huuto.netissä myynti-ilmoituksen: 6 kappaletta mukeja, kulhoja ja keskikokoisia lautasia ja lisäksi iso tarjoilukulho. Saakeli, ne on pakko saada, maksoi mitä maksoi! Voitin huudon ja maksoihan ne... Mutta kappalehinta per astiaa kohden on kuitenkin pienempi, mitä kaupassa koskaan saisi edes alehintaan.

Ja tässä ne ovat:



Myyjä oli supernopea postituksen kanssa ja astiat oli pakattu erittäin huolella. Ne olivat aivan kuin uusia (kulhojen pohjassa oli vielä tarratkin) ja nyt oon sitten aivan onnessa lusikoinut jogurttia satumetsämaisemaisesta (voi lääh mikä sanahirviö) kulhosta. Voin kertoa, että nää on I-H-A-N-I-A!!

Keräättekö/oletteko keränneet jotain astiasarjaa ja jos, niin mitä??

27.2.2011

Kattolampun erikoisuus

Makkarin kattolamppu ei kaikkia sykähdytä ensisilmäyksellä, mutta päällä ollessaan se miellyttää varmasti enemmistöä. Ainakin jos tykkää heijastuksista. :)



Lamppu on mun mielestä ihanan persoonallinen ja sen viehätystä lisää se, ettei siitä heti hoksaa millaisen "hohteen" se saa päällä ollessaan aikaan. :)

Muuttamisen ihanuus. Not.

HooCee muuttolaatikoiden keskeltä tervehdys. Samaan hengenvetoon voisin todeta, etten muuta enää koskaan. Ikunakikunaevernever (yeah right). Makkari on jokseenkin siedettävä jos ajattelee verhoja ja kattolamppua... Muuta sisustuksellista sieläkään en oo saanut aikaiseksi.

Oon ollut koko viikon saikulla flunssan ja huimauksen vuoksi. Kävin tiistaina lääkärissä ja saikun lisäksi sain 10 kerran lähetteen fysikaaliseen (niskahartiaseudun lihakset niin jumissa, että siksi huimaa) ja painavan kehotuksen ruveta käymään kuntosalilla vahvistamassa yläselän lihaksia. Ryhti on kuulemma valumassa. Täytyy siis orientoitua kuntosalitreenaamiseen jahka tästä räkätaudista toivutaan. En oo siis ottanut minkäänlaista, en pienintäkään, stressiä siitä, että tavarat on ihan levällään. Joku aika sitten radio Voicessa aamujuontaja kertoi muuttaneensa miehensä kanssa ja olivat sitten rykäisseet viikonlopun aikana kaikki tavarat paikoilleen. Joo, not gonna happen. Kun 2/3 tavaroista on ollut kolme vuotta pahvilaatikoissa autotallissa niin ahaaelämyksien lisäksi pyykkiä ja tiskiä on vähän eri tavalla kun jokainen juttu pitää käydä läpi. Lisäksi, Forssasta aikoinaan pois muuttaessa en ehtinyt käydä pakollista tavaranperkuuta läpi, niin teen sen sitten nyt.

Retromakkari alkaa hahmottua. Verhot sain kolmen vuoden tauon jälkeen taas ikkunaan, oon niin happyhappy. :) Ja lamppu on toissajouluinen lahja siskolta, sekin roikkuu ekaa kertaa katossa. Yöpöytä on sekainen, kun nenäliinapaketit, vesipullot ja kaikki muu on sikin sokin. :)
Jääkaapin oven sain sentään heti järkättyä mieleiseksi. Inhoan askeettisia, tyhjiä, jääkaapin ovia. Jääkaapin ovi on mulle yhtä kuin tyhjä paperi, johon voi askarrella ihanan ja omannäköisen kollaasin. Ja tää on juurikin mun näköinen.
Muu kämppä näyttääkin sitten tältä.... Vallilan verhokin siinä ihanasti odottamassa aikoja väljempiä. :D
Mites tää mun meikkipöytä? :D Ei nyt ihan järjestyksessä...


Rebekka tuli kotiin tiistaina ja hyvin on kotiutunut. Mitä nyt kusi kaks kertaa mun sänkyyn. *pyörittelee silmiään* Liekö jotain reviirin merkkaamista tai jotain, mene ja tiedä. Kahden kerran jälkeen se sai porttarin sänkyyn kokonaan. Porttari voimassa toistaiseksi. :)

13.2.2011

Kiirettä, kiirettä

Vitsit, miten päivät hujahtaa ohitse, kun on niin paljon tehtävää!

- Tarkoitukseni ei ollut muuttaa Seinäjoelle, ennen kuin ehkä aikaisintaan maaliskuussa.
- Menin työpaikan varmistuttua käymään Seinäjoen vuokra-asuntojen toimistolla.
- Sain heti yhdet avaimet, jotta pääsin katsomaan yhtä asuntoa.
- Ihastuin.
- Rakastuin.
- Otin sen.
- Muutin eilen (virallisesti olen ollut kirjoilla Seinäjoella 9.2. lähtien ja vuokrasopparin tein 2. tai 3. päivä, mutta eilen vasta vietiin tavarat).

Nopeaa toimintaa! Mutta nyt mulla on ihana oma asunto, jota saan laittaa mieleni ja makuni mukaan. Jahka tämä hyppääminen ja asioiden hoitelu selviää vähän ja pääsen uudessa työssä tekemisen makuun ja nettiyhteyden uuteen kotiini, niin pystyn jopa taas postaamaan. :) Nyt nautin siitä, että olen jälleen omillani.


Kuva

2.2.2011

An adventure called life

Taukoa on jälleen pidellyt... Ette arvaakaan, millaista härdelliä tämä HooCeen elämä on viimeisen puolentoista viikon aikana ollut.

Tammikuussa hajos läppäri. :( Tai siis, se on reilun kuukauden verran herjannut ajoittain, ettei kone ole verkkovirrassa vaikka pistoke on ollut seinässä kiinni. Rebekan pienen käsittelyn jäljiltä laturin johto oli toki vähän heikossa hapessa, mutta joka kerta kone kuitenkin tokeni tuosta herjauksesta. Sitten 13. päivä olin torkuilla ja sillä aikaa kone oli sammunut, eikä ruvennut lataamaan enää lainkaan, eikä mennyt myöskään päälle. Koneella tietysti kaikki kuvat, tiedostot ja musiikki, eikä ulkoista kovalevyä. Onneksi olin muutamaa päivää aiemmin kopioinut kaikki Rapen kuvat muistitikulle - ne on tärkeimmät asiat koko koneella, kaikkea muuta (musaa, Rebekan kuvia, ryyppäysmateriaalia jne.) saa aina lisää.

Vein koneen huoltoon ja sieltä soittivat nyt reilu viikko sitten, että kovalevyssä ei ollut mitään vikaa, mutta saattoi vaan olla pahasti ylikuumentunut kun tuuletin oli aivan (se mies oikein painotti) täynnä pölyä ja karvaa. Wonder why, neljä vuotta vanha kone eikä koskaan putsattu sisältä. Ups. Lisäksi tilasivat siihen uuden laturin johdon. Kone odottaa edelleen noutajaansa, kun en oo kerinnyt hakemaan sitä. Kaikkein ihaninta silti, että jokainen mun tallentama tiedosto on tallessa. Seuraava palkkapäivä kun koittaa, niin meen ostamaan ulkoisen kovalevyn. Pelästytti ihan riittävän tehokkaasti!

Sitten mut soitettiin 20. päivä yövuoroon töihin ja sit oli vielä viikonloppuna työvoimalle tarvetta (tein 24 tunnin aikana 20,5 h töitä) ja humps, kaks työkaveria sairastui samaan aikaan. Molemmilla olis ollut viikolla 4 (24.-30.1.) kuusi työvuoroa, eli HooCee sai vähän urakoida. Muutinkin työmaalle neljäksi päiväksi, ettei tarvinnut kulkea tuota työmatkaa. :D Niin, että kolmen viikon nollalistasta tulikin 85 tunnin lista. Näkyypähän tilipäivänä.

Ja sitten. Big news. Sain työpaikan. Uuden työpaikan. Vakityöpaikan. Ilman yövuoroja ja vapailla viikonlopuilla. Uujea! Ala vaihtuu, mutta ajattelin tehdä täällä vanhassakin paikassa aina vuoron silloin ja vuoron tällöin... Jos pomo suostuu. Tänään olisi sitten ohjelmassa mennä Sevakselle kyselemään kaupungin vuokrakämppiä.. Ette uskokaan, miten ihanaa on ajatella pian lähestyvää muuttoa. Me päästään Rebekan kanssa, vihdoin ja viimein, tekemään omaa kotia! :)


Sunnuntaista mulla on vähän lenkkikuvamateriaalia. Käveltiin Rebekan kanssa pitkä lenkki kirkkaassa säässä, ja voin vaikka vannoa haistaneeni kevään. :)

Oliko muuten ihan hiukan ihanaa kävellä koiran kans, joka kulki nätisti. Ei ollut remmissä kiinni, ei temponut kuin pari pennulle "sallittavaa" kertaa ja oli muutenkin kuin pieni enkeli. Kuten voitte kuvasta huomata. :)
Rebekka teki varmaan lenkin *3, kun se juoksi lumivalleja ylös ja alas ihan koko ajan.
Ihana sää ja kiiltävät/hehkuvat lumivallit näytti todella kauniilta. Vielä kun ne oli puhtaan valkoiset, ah.
"Äiskä, tuutko sä?!"
Sit me harjoiteltiin portaissa kulkemista.


"Ja taas sua saa odottaa, tuu jo!"


Nyt jännään töissä... Pitäisi pian sanoa tuosta uudesta työpaikasta, ja jostain syystä asiasta kertominen aiheuttaa vatsassa kihelmöintiä. Huuuuuhhh... Sit odottelen puoli yhdeksään asti, että toi Sevas (=Seinäjoen vuokra-asunnot) aukeaa ja sit pitäis kaupungilta ettiä äitin siskolle synttärilahja ja vielä postittaakin se. Auta armias kun pääsen kotiin, niin laitan kalsongit jalkaan enkä poistu vuorokauteen muualle kuin käyttämään Rebekan ulkona.


Pitäkää peukkuja mulle, etten sekoa sanoissani kovin pahasti kun pomo tulee töihin!