23.12.2011

What's in my bag :)

Videopostausta joulun kunniaksi. Video on kuvattu jo vähän aikaa sitten, mutta "pienien" latausongelmien ja ajanpuutteen vuoksi video on täällä vasta nyt. Väliäkös sillä, laukkupostauksia on (mun mielestä ainakin) kiva katsoa, vaikka ne vähän vanhempia olisikin. :)

22.12.2011

Living Security System

Askartelin asunnon oveen koirasta varoittavan kyltin... Mulla on kyllä "täällä vartioin minä" -kyltti, joka oli Forssassa asuessa asunnon ovessa, mutta kaks muuttoa on tehnyt tehtävänsä: ei mitään hajua, missä kyseinen kyltti luuraa. Tästä tuli kyllä asteen verran päheempi! :D

18.12.2011

Jouluvaloihminen

En pidä itseäni niinkään jouluihmisenä. Tykkään toki jouluruoasta, katsella hömppäleffoja kalsarit jalassa suolaista ja makeaa vuoron perään syöden sekä antaa (ja saada) lahjoja, kirjoittaa joulukortteja ja niin edelleen. Mutta se ei ole sellaista, mitä hartaasti odottaisin elokuusta lähtien. Sen sijaan elokuusta lähtien odotan sitä, että saan sytyttää valoja vähän joka paikkaan. Eikä mitä tahansa kattospotteja vaan jouluvaloja.

Tämä joulu on mulle täynnä uutta ja ihmeellistä, koska oon ekaa kertaa ns. omillani. Opiskeluaikana laitoin jotain valoja ikkunalle, mutta en sen paremmin tehnyt joulujuttuja kotiini, koska vietin joulunpyhät äitini luona. Nyt kun piti ruveta miettimään, mitä pitää jouluksi hommata, niin sain alleviivata sanan kaikki, eihän mulla ole mitään valmiina. Iät ja ajat on menty samoilla ikivanhoilla joulukoristeilla, mutta ne on äidin koristeita, ei mun. Ja jumatsuigeli, että jouluun palaa rahaa! Joulukuusen jalka, latvatähti, joulukuusen koristeet ihan aasta alkaen, joululiinat (nämä sain kyllä äidiltä, ovat äidinäitini perintöä), joulukoristeita jne. Ihan hirveästi kaikkea! Ja ne jouluvalot... Noh... Parit jutut mulla oli valmiina, mutta jos mun 38 neliön kaksiossa on yhteensä kuusi ikkunaruutua ja valoja on parvekkeen valot mukaan lukien yhdeksät niin kertonee jotain mun jouluvalomaniasta? :D Jopa vessan ikkunalle piti saada oma tuikkunsa.


Vessan ikkunalla on rottinkisydän, jonka ympärille oon kieputtanut valoja. Onneksi tässä ei näy, miten hasardisti tuo johto menee mun vessan seiniä pitkin. Ikkuna vessan perällä, pistorasia ihan toisessa päässä veskiä. :)

Retrolampun pallokupujen kamuksi pääsi punainen pallero.Mun mielestä istuu kuvaan hyvin, ja koska valo ei oo ikkunalla, ei tuu bordellifiilistä.

Keittiön pikkuikkunalla on mun jouluikkuna, tää on ollut mulla jo muutaman vuoden. Nyt piti ostaa yks uus lamppu, kun oli vissiin muuttotohinoissa mennyt rikki. Sopii tuohon pieneen ruutuun kuin isä äitiin.

Monta vuotta himoitsemani kynttiläketju on tämän vuoden hankinta, kiikkuu nyt parvekkeen ovella. Ihanan ajaton!

Parvekkeen kaiteelle kieputin ihan tavallisia värittömiä led-valoja.

Makkarin ikkuna on kaksiosainen, enkä olisi saanut mielenrauhaa jos olisin laittanut valon vaan toiseen. Joku balanssi pitää sentään olla. Keksiosa taas on niin paksu, ettei mitään valoa voi laittaa keskelle. Pakko siis laittaa molempiin jotain ja rottinkiset tähdet on mun mielestä nappiostos. Eikä ollu pahan hintaisetkaan, 4,5 €/kpl Halpa-Hallista. Hyvä hinta noin kauniista valoista.



Keittiön ison ikkunan valoja oli hieman haastava kuvata. Kuitenkin, keltaista, punaista, vihreää ja sinistä näyttävät pastellin sävyiset valot on tosi kiva lisä muuten värittömien valojen joukkoon. En olisi halunnutkaan mitään räikeitä, mutta pieni värijuttu on ikkunalla kiva. Nää on just ihanat ja näkyy somasti ulos.

Julkisivu tielle päin sisältä päin kuvattuna. Me loves! :)

15.12.2011

Joulukortittaa

Muistakaahan, että tänään torstaina on klo 24 asti laittaa "se" punainen kuori postiin, joka vie kortit perille jouluun mennessä halvoilla merkeillä!

Itse innostuin vielä tilaamaan Ifolorilta viime tipassa (aikaa oli nimittäin keskiviikkoon 24 asti ja tein tilauksen klo 23:20) Rebekan kuvalla joulukortteja. Mustaa maata vasten tai vesisateessa ei oo oikein ollut inspistä kuvata koiraa tarkoituksenaan saada niin hyvä kuva, että sen kelpuuttaisi lähettämään tutuille ja sukulaisille (lauserakenne meni nyt aivan metikköön, mutta en jaksa nyt piitata)...

Keksin päivällä mielestäni hyvän idean ja muistin pitkästä aikaa, että kamerallahan saa myös mustavalkoisia kuvia. :) Otin ensin parvekkeella kuvia siinä kun Rebekka tiiraili kadulla kulkevia ihmisiä.. Sitten jalostin ideaa vielä lisää ja päädyin pienen itsekeskeisen väittelyn jälkeen laittamaan joulukorttiin kuvan, jossa Rebekka on selkä kameraan päin. Väittely tuli siitä, että toinen puoli minusta oli sitä mieltä, ettei persekuvia voi lähettää sukulaisille ja että kuva on tylsä kun siinä koira kuvattuna takaapäin, mutta onneksi toinen puoleni voitti, koska loppujen lopuksi kortista tuli (mielestäni) todella hauska.

Valitsin yllä olevan kuvan, jossa Rebekka katsoo parvekkeen ovesta ulos; sijoitin sen kauniiseen pohjaan ja kirjoitin tekstin: "Koska joulupukki tulee?" ikään kuin se olisi Rebekan sanomana ja alle "Iloista Joulua toivottaa M**** & Rebekka". Laitan kuvaa sitten, kun valmiit kortit saapuu. Ja kun tuosta tuli noin hyvä, ei haittaa yhtään, etten ehdi lähettää niitä halvoilla merkeillä. Hyvää kannattaa odottaa! Ja odottakaahan vaan sukulaiset ja kylän miehet, täältä tulee tänä vuonna hauska joulukortti silkan koiran pärstäkuvan sijaan.

En ikinä saisi Rebekkaa pysymään paikallaan missään sommitelmassa, enkä kyllä osaisi mitään kaunista sommitelmaa tehdäkään. Nyt otin kuvan vain siitä tapahtumasta, mitä Rebekka tekee muutenkin 6 tuntia päivässä. :)

Nyt haisee omakehu tosi vahvasti, mutta ei haittaa yhtään! :D

Drool! :P'

Tässä yövuoron hiljaisina tunteina on aikaa surffata esmes (siis, esimerkiksi) nettikaupoissa ja katsella erilaisia laukkuja ja asusteita. Vaatteitakin pitäisi katsoa, kun rupee käyttövaatteet olemaan aikas minimissä ja nekin vähät huonokuntoisia... Mutta kun vaatteet ei vaan kiinnosta, laukut vain. :D

Seuraavaksi kuolaavan HooCeen "mähaluun" -laukut. Varoituksen sana: näitä on sitten rutosti!!

Net-A-Porter


Alexander Wang (700 €). Oijoijoi, leopardikuvainen ja hauskan mallinen laukku, ihana!
EDIT// Shopbopilla tää maksaa 614 €. Wou, mikä hintaero.



Chloé (1600 €). Rumankaunis and that's all I have to say.



Chloè (300 €). Mintunvihreää!

Diane von Furstenberg (580 €). Tää on todella kauniin mallinen ja värit sointuu erittäin hyvin yhteen. Ja hapsukoriste on niin söpis... Hmmm...

Marc by Marc Jacobs (485 €). No mutku se on neonkeltainen... :)

Miu Miu (1100 €). Jos tämän vuoden työkuviot onnistuu siten, kuin suunnittelen, tämä on erittäin vahva ehdokas uudeksi design -laukuksi. Esteenä onkin sitten se, oonko valmis satsaamaan yli tonnin laukkuun.

Proenza Schouler (1610 €). Tämän puolesta voisin melkein myydä vaikka äitini.
Äidin onneksi vain melkein. :)


Marc by Marc Jacobs (155,88 €). Tää on niin mun tuleva lompakko! Jos näitä siis saa vielä, kun mun massitilanne helpottuu. :)

Cambridge Satchel (122 €). Näitä oon kuolannut myös Asoksella. Vanhanaikainen koululaukku modernisoituna neonväreillä, got to luv it!

Marc by Marc Jacobs (116 €). Ma tahto snorkla snorkla!

Juicy Couture (195 €). Tähän mä rakastuin samalla nopeudella kuin Proenza Schoulerin yksilöön. Tästä hyvästä voisin myydä... Noh, en ihan äitiäni, mutta vaikkapa Rebekan. Halavalla lähtis. :D

Asos

ASOS (100,88 €). Erikoiset väri-ihanteet part. miljoona. Tää on vaan niin erikoisen kaunis.

Cambridge Satchel (188,30 €). Ja jotta mentäis aivan ääripäästä toiseen, niin ai caramba miten ihana nude!

Cambridge Satchel (161,40 €). Metallinhohtopinkki ei voi mennä mönkään. Mulla taitaa muuten olla joku "the thing" näitä sätseleitä kohtaan, vai mitäpä luulet? :)


Zatchels (164 €). Doddih, tästä hyvästä myynkin sitten kaiken mitä jää äitin ja Rebekan jälkeen jäljelle. :D

Suzy Smith (106 € - alessa 44,39 €). Ai vitsit, tää on tosi kaunis. Harmi vaan kun ei ole aitoa nahkaa... Tiedä sit, tuntuuko kuinka kovalta keinonahalta. Tämän voisin ihan oikeastikin ostaa.


ASOS (60,53 € - alessa 24,21 €). Pakko oli ottaa tuo naikkonen kuvaan mukaan, että clutchin koko välittyy kaikelle kansalle. IHANA! Pirteän värinen, kainaloon sopiva, syö kaiken ja on halapa. Mitä sitä muuta voisi laukultaan toivoa?

Että jos mulla nyt olis ylimääräistä pätäkkää sellaiset... *laskee, ynnää, numeroi* vajaat 8000 euroa, niin ostaisin kaikki nää. :D Paree olis nyt tulla joulukalenteriarvasta päävoitto tai edes se viis tonttua, joka on vaan parin kuusen päässä.

Mut jos rehellisiä ollaan, niin kaksi alimmaista voisin ostaa tällä hetkellä ja sitten kausituotteista tuon Juicyn repun ja Marcin lompakon. Miu Miun klassikon tuun varmasti omistamaan jossain vaiheessa, mut siihen voi mennä vuosia jos tulevaisuuden työkuviot jumittaa... Harmi, kun en tiedä Alexander Wangista oikein mitään, niin en tiedä onko tuo leopardikuvainen laukku joku kausimalli vai pitkään tuotannossa pysyvä. On meinaan todella käytännöllisen näköinen, sen ostaisin varmaan näistä ihan ekana...

Muutenhan nuo sätselit on vaan kauniita, mut ei oikein mun tyylisiä. Kukaan ei varmasti jaksa katsella yhtä paljon laukkujen kuvia, kuin mitä minä jaksan, mutta onpahan tässä nyt sitten kuvasarja, mitä tulla katselemaan kun kaamosmasennus (tai ärrrrrsytys) puskee pintaan. Ihanaa, kun laukkujen värit on nykyään muutakin kuin musta ja ruskean eri sävyt. :)

Löytyikö lempparia?


13.12.2011

Ärrrrrrrsyttää!

Menkat meni, mutta ärripurri jäi. :(

- Tulorajat paukkui - TAAS! Veroa menee 42% ja hypähdys siihen 11%:sta on valtava. Tässä on nyt kituutettu aika mestarillisesti viimeiset kaks viikkoa.
- Miksi nuo tulorajat paukkuu aina mun kohdalla ja miksi mä en osaa tulkita veropapereita oikein ja kunnolla??
- Miksi Rebekka yhä ja aina vaan päästää sisälle yksin ollessaan? Vaikka oon puoli tuntia poissa ja käyttänyt neidin ulkona ennen lähtöä, tekee se tarpeensa sisälle. Mielenosoitusta, I know, mutta perkeleellisen ärsyttävää toimintaa 1,5 -vuotiaalta koiralta.
- Miksi Youtube -videon lataamisessa menee kolme tuntia ja kun lataus on suoritettu, Youtube tilttaa ja pitää aloittaa alusta?
- Mitä sitä tekis elämällään?
- Miksi joka helvetin elokuvassa on rakastunut pariskunta ja miksi joka saatanan naisella on mies, mutta mä se vaan porskutan yksinäni?
- Miksi mä vänisen jostain miehen puutteesta, kun en kuitenkaan saisi koskaan parisuhdetta toimimaan?
- Kuka ylipäätään kaipaa/tarvitsee miehiä?
- Miksi on joulukuu, mulla ei ole yhtään joulufiilistä.
- Mä VIHAAN ostaa lahjoja, jos sovitaan joku budjetti. Kyllä mä saatana saan ostaa vaikka tonnin lahjan jollekulle jos haluan. Kun sovitaan joku summa, esmes 20€, löydän ja keksin vaan viidenkympin lahjoja ja kun yritän kartoittaa halvempaa, bongaan 11€ maksavan lahjan ja sehän EI KÄY koska pitää maksaa 20€. Vittu!
- Miksi ruoka on niin kallista?
- Miksi ihmiset vänisee siitä, että viina on kallista? Ilman sitä voi elää, mutta ruokaa on pakko ostaa.
- Mitä ostaa 10vee kekaroille, joilla on ihan kaikkea ja enemmänkin?
- Miksi on niin voimaton olo siivota ja järjestellä? Kämppä on kuin kaaos (and I'm not kidding!) ja mä en vaan JAKSA eikä mua HUVITA eikä voisi vähempää KIINNOSTAA!

Mrrrr.........!!

8.12.2011

Dress of my dream

Linnan juhlia en jaksanut niinkään intensiivisesti seurata ala-arvoisen huonon selostuksen vuoksi. Katsoin myös jonkun aikaa FST:ltä, mutta kun ruotsi nyt vaan kuulostaa (mielestäni) niin rumalta, niin anti olla sitten. Katselin tärppikohtia sieltä täältä ja päätin, että näkeehän sitä pukuloistoa koko viikon lehdistä ja netistä.

Sen hetken, mitä juhlia katselin, mietiskelin samalla, että millaisen puvun itselleni haluaisin. Ylioppilaspukuni on todella hieno korsettimaisen yläosan, hulmuavan helmansa, juhlavan materiaalin ja värinsä kanssa ja se kävisi koska tahansa noihin kekkereihin... Paitsi, että se on kokoa, johon tuskin tuun enää koskaan mahtumaan. :) Huuh, löysin jopa kuvan puvusta Facebookin syövereistä. Ai että kun mä oon pikkulikka vielä tuossa... :)


Työmatkan varrella on morsiuspukuliike ja näyteikkunalla on myös iltapukuja. Ensin iskin silmäni yhteen ja sitten sen pirulaisen viereen tuli toinen aivan älyttömän kaunis puku. Ja toisen niistä olisin valinnut, jos olisin saanut kutsun Tarjaa moikkaamaan. Otin tässä joku yö kotimatkalla kuvia, joten laatu on mitä on..

Ekaksi puku, jonka huomasin vasta tokana... Ja oikeastaan vain tuon värin vuoksi, persikkainen kausi kun ei ole vieläkään poistunut elämästäni. :) Mallikin kyllä on kaunis, mutta ei ehkä mun kropalle paras mahdollinen.




Mutta sitten puku, joka on mun mielestä vaan todella kaunis kaikessa överimäisyydessään. Tuossa on toisaalta liikaa kaikkea; kultaista kimalletta, mustaa ja fuksiaa ja fuksiassa vieläpä printtiä, mutta silti tässä jokin vetoaa. Ja jos koskaan menisin naimisiin (tuskin menen, ainakaan tässä elämässä), niin tämän mallisen häämekon haluaisin... Riittävän leveä helma, ja tuo levenee juuri eikä melkein oikeasta kohdasta, eli ei korostaisi päärynävartalon lanteita yhtään. Sydämen muotoinen yläosa on myös kaunis ja ajaton.




Kauniita vai kauheita? Ja mitäs te piditte Linnan juhlien selostajista?

3.12.2011

Roosan värinen nauha

Harmittaa, kun en oo tänä syksynä kannattanut Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanjaa niin monella eurolla kuin olisin halunnut. Vaaleanpunaisesta tykkäävänä ja siivousta inhoavana ostin kuitenkin omaa toimintaa (siis sitä siivoamista) kannustamaan vaaleanpunaisia siivoustarvikkeita tiskiharjan ja mikrokuituliinan verran. Sinin tiskiharjat on tätä nykyä parhaita, kun saa vaihtoharjaksia ja vaaleanpunainen varsi jää elämään niin pitkäksi aikaa kuin vaan muovi kestää ja sehän kestää ikuisuuden. :)


Halusin mä mainita senkin asian, että naiset; käykää oikeasti tarkistuttamassa ne rintavarustuksenne aika ajoin, ja käpälöikää tissejänne itsekin. Joku voi kokea asian nolona, mutta siinä vaiheessa kun patti löytyy ja odotellaan testituloksia, käy varmasti mielessä sekin, miksei rintoja kopeloinut jo aiemmin. Eli jos tutkit oikeaa rintaa niin nosta oikea käsivarsi ylös ja painele reippaasti rinta joka puolelta läpi. Voimaa saa käyttää, kyhmyt ja kumpareet voi olla syvälläkin.

Äitini on röntgenhoitaja ja ovat nyt muutaman vuoden tehneet viisikymmentä täyttäneiden naisten rintaseulontoja ja joka ikinen viikko tulee noin viisi tapausta, jotka tutkitaan tarkemmin, ja joka kerta vähintään yhdellä todetaan pahanlaatuinen kasvain. Yleensä tuohon viiden joukkoon mahtuu kaksi tai kolme naista.

Suututtaa yleinen asenne, että rintasyöpä on "vain" rintasyöpä, siitähän paranee kaikki. En tiedä, ovatko muut törmänneet vastaavaan ajatusmaailmaan, mutta itse ainakin oon saanut suu auki toljottaa toista, kun se päästää em. kommenttia suustaan. Uskomatonta! Syövän kokeneelle mikään syöpä ei ole "vain" syöpä. Se herättää, havahduttaa, pelottaa, iskostuu luihin ja ytimiin ja kalvaa aivan koko ajan aivan kaikkialta. Tekisi mieli sanoa näille viisaille kommentoijille, että "herätkää pahvit, joka vuosi rintasyöpään kuolee ihmisiä ja rintasyöpädiagnoosin saa vuosittain yli 4000 naista". Ei mikään leikin asia siis... Ja kun kuulen, kuinka naiset reagoivat uutiseen, se ei ole yhdellekään ollut "vain" syöpä. Jokunen on osannut odottaa uutista, koska äiti ja/tai sisarus on kuollut samaiseen tautiin, mutta eivät hekään pilke silmäkulmassa vastaanotolta poistu.

Niin, ja muistattehan että rintasyöpä ei ole vain naisten tauti. Miehiä kuolee samaan syöpään ja sehän ei tule vain niille miehille, joilla on nk. manboobsit vaan ihan timmissä kunnossa oleville miehille myös.

Postauksen tarkoituksena ei ollut pelotella. Ainoastaan herättää sinne aivonystyröihin ajatus siitä, koska olet viimeksi koskenut rintoihisi? Tai jos et koskaan, olisiko aika aloittaa? Tänään. 

1.12.2011

Bailey's

Työpaikan tanssiravintolassa tilasi yks asiakas joku aika sitten kermaliköörin jäillä ja siitä jäi hinku kermalikööriin. Siis rupes tekemään hillittömästi Bailey'sia mieli. :P Ja mieliteoistahan ei tunnetusti pääse eroon kuin... No, tiedätte kyllä. Niinpä sitten poikkesin yks kauppareissu Alkossa ja ostin pienemmän pullon tuota eliksiiriä. Tuli vielä hyvä mieli kaupan päälle, kun myyjä kysyi henkkareita. :D Onhan mullakin tuosta 18 vuoden maagisesta rajasta jo yli seitsemän vuotta.


Mulla on pari tuollaista Kartion snapsilasia (ei taideta valmistaa enää?) ja nehän sopi kuin nenä päähän pieneen sievään siemailuun. Ja mä en oo normaalisti todellakaan sellainen, että kotona tissuttelisin tai että ottaisin viikolla drinksun tai toisen. Bailey's ei toisaalta oo yhtään alkoholin tuntuista, vaan ennemminkin kuin maitoa pienellä sivumaulla höystettynä... Vai kuinka? 0:D

Yksi kermalikööri jäillä, kiitos!

25.11.2011

Onko musiikkivideoissa enää mitään rääpyä?

Mä en oo todellakaan mikään herkkis, mutta oonko ainut jonka mielestä viime aikaiset musiikkivideot on jotenkin aivan älyttömiä? Juu juu, onhan noita älyttömiä videoita ollut aina, mut mut... Silti tää nykymaailma sallii jotenkin ihan kaiken, mitä tuutista vaan kehdataan ulos laittaa. Varsinkin tuo ekana oleva LMFAO - Sexy And I Know It -video on vaan ihan räävitön kaikessa värikkäässä ulosannissaan.

Bruno Marsin vetoa The Lazy Songin kohdalla en vaan ymmärrä... Bruno Marsin Just The Way You Are on todella kaunis ja Grenadessakin on kaunista "sanomaa" niin sitten tämä, että se tanssii jossain motellissa apinahahmojen keskellä... Ei oikein jummarra.

Jummartaako joku muu?






Vagabond -korkkarit

Vähän hullua hehkuttaa marraskuussa kesäkenkiä, mutta eihän me sellaisesta faktasta välitetä, eihän?

Bongasin joitain aikoja sitten huuto.netissä suloisimmat korkkarit ever! Vagabondin nahkaiset (in and out) ja vieläpä korallin oranssit (sehän on ihan virallinen väri, eikös juu?) korkkarit suloisilla remmeillä ja palloaukoilla. Suljin silmäni, rukoilin koon olevan hyvä ja klikkasin kengät itselleni. Ja kun kengät tuli perille (mainittakoon, että ihan omassa laatikossaan + + +), ne ylitti odotukseni monin verroin. Koko on just eikä melkein, korko on riittävän matala, että vaikka näissä ei platoa ole, niin päkiän marssivamma ei ala vihoittelemaan. Ja siis kaikin puolin nämä oli just kuin olis sukat vetäny jalkaan. Ihanan naiselliset ja juhlavat, mutta silti arkikäyttöönkin istuvat sopivien vaatteiden kanssa.. Ens kesäksi pitää vaan hommata niitä sopivia arkivaatteita, hahaa. :)



Sitten, juju jota en tajunnut ilmoituksessa eikä myyjä siitä mitään maininnut... Näitä ei tarvitse työn ja tuskan kanssa laitella kiinni (solki, jonka piikki ei koskaan osu reikään, mrrr), koska näissä on tuollaiset pikasoljet!
Tässä näyttää ihan normaalilta...
...mutta kun remmille antaa vähän löysää, huomaa jutun juonen. Remmejä saa kyllä säädettyä, mutta kunhan ne saa kohilleen, on loppuelämän ajan remmien kiinni laittaminen ihanan helppoa. :D
En tiedä yksiäkään muita kenkiä, joissa olis vastaava solki. Miksen tiedä? Maailman fiksuin keksintö ja silti täällä peräpohjolassa pitää vattamakkarat kurtussa ja limittäin, ähisten ja puhisten naama punaisena yrittää tunkea "sitä" "sinne". Ei kivaa!


Ens kesän lempparikengät ovat löytyneet! :)

Fashionstoren tilaus

Minulta on jäänyt yksi Fashionstorelle tekemä tilaus tyystin esittelemättä... Kerrankin sieltä puljusta jotain muuta kuin käsilaukku. :D

Guess Jelissa -innostus sai jatkoa, kun bongasin korallin värisen meikkilaukun. Guess Denali-sarjan tuotteisiin ihastuin Seinäjoen Modassa ja kun mä saan Fashionstorelta kantisalennusta, niin penaalin (mitäs sanoinkaan taannoisessa postauksessa nyssyköiden ja pussukoiden sun muiden keräämisestä? :)) tilaaminen kannatti ennemmin kuin liveostaminen. Valkoinen D&G -kotelo pitää sisällään maailman läkähdyttävimmät arskat. Auuuuu!!! :)


Penaalin sisäosa on muovitettu, ei siis sotke vuotavat kynät penaalin vuorta. Mä oon kyllä kynien kanssa yleensäkin aika pikkutarkka... En oo koskaan voinut laittaa penaaliin edes lyijytäytekynää, jos siinä on sitä lyijyosaa näkyvillä. Tavalliset lyijykynät on ihan ehdoton nöynöy, kun se kärkiosa sotkee. Ja kuulakärkikynät klikkaan aina "kiinni". Neuroottinen? Jaa, minä vai? Ehei, ainoastaan pirun tarkka. :)

Meikkipussin viehättävyys piilee sen sisällä. Puoliksi jakautuva osio, vetoketjutaskut ja vieläpä läpinäkyvät osiot. Wau, näitä lisää!
Ja sitten ne arskat. Mulla on kyllä Ray Banit, jotka oli viime kesänä kovassa käytössä mutta kun ne kerran tiputin kaupassa laattalattialle ja toinen linssi irtosi, tuli mieleen, ettei toisesta parista ainakaan haittaa voi olla. Pitää noi Ray Banit viedä keväällä optikkoliikkeeseen, että laittavat sen linssin kunnolla kiinni ja suoraan, kun tiputtamisen jälkeen mä olin ihan hermoheikko, että linssi irtoaa lennosta. Kiva muuten saada kunnon kotelo arskoille, sellaista mulla ei olekaan.
Vaaleanpunaista, lisää vaaleanpunaista ja vielä läpinäkyvää vaaleanpunaista. Oh yeah! :) Sanka on kyllä ehkä enemmän lila kuin vaaleanpunainen, mut mitäs me pienistä väriseikoista.
Ja mun mielestä noi näyttää mun kasvoille istuvan todella hyvin! Erittäin hyvin, jos ihan rehellisiä ollaan. Niin, ja nyt kun kuvaa katson niin huomaan peilikuvani... Ei, en ole kihloissa. En sinnepäinkään. :D

22.11.2011

Neiti reipas & rempseä

Ajattelin kirjoitella postauksen verran ihan vaan tuosta neitikoirasta; mun ilosta ja elämän valosta. :)

Ollaan ahkeria yötyöläisiä, ja Rebekka on sulattanut kaikkien työkavereiden sydämet. Huvittaa, kun joku menee takahuoneeseen (jossa Rebekka on) niin välittömästi alkaa kuulua lepertelyä *tuituitui* -tyyliin. Jopa meidän vuoropäällikkö, joka pelkää koiria, on uskaltautunut Rebekan lähelle ja ohittanut sen viedessään vaikka jotain lappua pöydälle jne. Ja kuinka kiltisti tuo neiti osaakaan työpaikalla olla! Ei hauku, ei inise, ei ulise, ei sano koskaan äännähdystäkään. Okei, jotain tuhoja se on tehnyt; oon tässä kuukauden sisään saanut ostaa kolme riisiä kopiopaperia, kun neiti on iskenyt hampaansa töissä lattialla oleviin kopiopaperinippuihin ja tuhonnut papereiden kulmat sellaiseen malliin, ettei niitä enää tulostimeen/kopiokoneeseen saa. Noh, mihinkäs muuhunkaan sitä rahojaan käyttäisi. ;)

Tähän ilmeeseen kaikki haksahtaa. "Mä olen niin nälkäinen, annan nakkia/lihapullaa/ihan mitä vaan". :D Sanon aina, ettei mee mulla läpi... Mutta ei kerrota työkavereille, että kyllä tuo ilme saa mut kotona joskus hölläämään otetta. :)


"Mä oon aika iso tyttö jo, melkein 1,5 -vuotias. Näytänkin jo isommalta tytöltä, en oo enää niin ruipelo."
Massaa on nyt tullut parin kuukauden aikana reilummin kuin ennen. Ei näytä enää ihan niiiiiin vauvakoiralta. Vähän kuitenkin vielä.

Rebekka auttoi mua järjestelemään tuota nurkkausta. Ei vaan oikein mennyt jakeluun, että se olis voinut pysyä ihan vaan sivussa ja seurata sieltä mun tekemisiä. Ehei, tää haluaa suoraan keskelle toimintaa. Siinä sitä sitten väisteltiin toisiamme, kun mä pyörin ja hyörin ja Rebekka teki samoin, kun luuli että nyt mä siirryn kaueammaksi ja kun en siirtynytkään niin piti pakittaa jne. Koiraperheen arkea, kyllä te koiralliset ainakin tiedätte, mistä puhun!

Talvikin sais tulla jo... Mä nimittäin ostaa pätkäytin Rebekalle tässä pari viikkoa sitten talvitakin. Tai eihän se takki ole, vaan mantteli. Nyt en muista kuollaksenikaan, minkä merkkinen tuo mantteli on... Mutta ei siis ainakaan Hurtta.. Hurtat oli neidille aivan liian isoja. Sitten oli yks kotimaisen valmistajan mantteli, joka oli väriltään ihan tylsä musta ja istui ihan just eikä melkein. Muuten hyvä, mutta ei tuolle kannata ostaa yli 60€ just-eikä-melkein-manttelia tuon ikäisenä, kun massaa tulee vielä reilusti. Rinta täyttyy vielä tosi paljon, niin eihän se olisi enää kevättalvellakaan mahtunut Rebekalle. Ja säätövaraa ei enää ollut...

Tässä kyseisessä manttelissa on vielä säätövaraa, se yltää takareisien päälle ja Rebekka saa nätisti kyykättyä ilman, että mikään kohta likaantuu. Selkäpuolella on aukko, josta saa hihnan ja vielä erikseen lyhyt vetoketju selän päällä, mistä saa valjaisiin kiinnitetyn hihnan "ulos". Tosi kätevää, tuota selkäaukkoa ei oo ainakaan mun näkemissä Hurtan mantteleissa! Edessä on vetoketju, helpottaa pukemista... Mutta meillä ei oo kyllä mitään ongelmia: sain olla niin ylpeä neidistä kun mentiin Mustiin & Mirriin pomppaa sovittamaan. Antoi myyjän pukea manttelit päälle ilman vetkuiluja ja käveli takki päällä heti, niin kuin ei mitään. Hyvä näin! Nyt mietin, että kun tuo meni noin hyvin, pitäiskö opettaa Rebekka tossuihin.... Sille ei meinaan oo kasvanut juurikaan tassukarvoja, ja jos pakkaslukemat on tänä talvena samassa kuin viime talvena niin tassut voi paleltua. Netissä myydään fleecetossuja nahkavahvikkeilla... Ne ei kahise, ja niihin vois olla oikeesti mahikset tuon tottua. Ja tää ei oo mikään vitsi, mietin ihan tosissani asiaa.


Mammaa ei ainakaan yhtään haittaa, että mantteli sattuu olemaan vaaleanpunainen. ;)

Heijastinkankaasta saatan vielä tuonne taakse ommella palat, että varmasti näkyy koko kansalle, kuka on menossa ja mihin suuntaan.


Pieniä haavereitakin meillä on syksyn mittaan sattunut. Lokakuu ei ollut mikään helppo kuukausi... Manta kun oli mun luona pari viikkoa (äitin ollessa sairaalassa), näytti Rebekka yks aamu tältä:

Oikea silmä turvoksissa ja tuollaisia paukamia ihan koko koira täynnä.

Kyljet oli aika hurjan näköiset ja kutisi selkeesti ikävästi. Annoin saman tien kyytabletteja, kun tämän näin ja seurasin neitiä tarkasti koko päivän. Mitään selitystä en tapahtuneeseen keksinyt... Manta oli ollut meillä jo muutaman päivän, sillä ei ollut mitään vaikka olivat olleet koko ajan samoissa paikoissa ja mitään pitkiä lenkkejä ei oltu tehty (kun mä olin aika paljon äitin luona sairaalassa), missä nuo olis päässy muiden koirien luo. Ruoka on samaa merkkiä... En panikoinut, eikä tuossa mitään hengenhätää ollut kun hengitystiet oli ihan auki, hengitys ei rohissut eikä tuo ollut mitenkään apaattinen. Paukamat laski päivän aikana yhtä nopeasti kuin tulivatkin, eikä ole sen jälkeen niitä näkynyt. Mysteeri kaiken kaikkiaan.
Oikea kylki oli näinkin pahan näköinen... Tosin silittäessä ei käteen tuntunut mitään, eli nuo oli tavallaan "nestettä", kun silenivät käden alta pois.

Lisäksi meille sattui lokakuussa pieni haaveri, kun lähdettiin yövuoron jälkeen pyörälenkille. Ulkona oli pimeää, puista tippuneita lehtiä kadut täynnä ja kosteutta aika paljon. Liukastuttiin pakkaantuneisiin lehtiin ja kaaduttiin pyörällä aika railakkaasti ja ryminällä. Mä kaaduin puoliksi kadunreunuksen päälle, olin puoliksi pyörätiellä ja puoliksi linkkapysäkillä (onneksi siinä kohtaa oli pysäkki, ettei autotietä), pyörä tuli mun päälle ja Rebekka pyörän päälle ja kaiken huipuksi sillä jäi toinen etutassu siinä rytäkässä pinnojen väliin. Voi sitä huutoa, mitä se huusi siinä kohtaa. Onneksi pyöräilijä ja jalankulkija pysähtyi auttamaan, kun mä en päässyt heti sieltä alta pois, varsinkin kun pää oli vielä kroppaa alempana. Katottiin, ettei kumpikaan vuoda verta ja Rebekkakaan ei ontunut. Kiitin auttajia ja lähdettiin saman tien kotia kohti, matkaa oli reilu kilometri.

Hyppäsin heti pyörän selkään, ettei Rebekalle tuu mitään kammoa fillaria kohtaan. Ajoin toki ihan mateluvauhtia; silleen että Rebekka vaan käveli hitaasti. Kun oltiin kävelty reilu parisataa metriä, se rupes ontumaan etujalkaansa. Voi poijjat, oli sitten pisin kotimatka koskaan! Kotona annoin Rebekalle kipulääkettä ja tunnustelin jalan. Pieneltä soirolta oli karvat lähteny pois, mutta jalka liikkui normaalisti eikä mitään ollut murtunut. Mentiin nukkumaan ja iltapäivällä neiti olikin jo parempi. Muutama päivä molemmille lepoa (mä olin aivan kuin rekan alle jäänyt, joka paikkaa kolotti, mustelmia oli kankku täynnä ja selkä ihan jumissa) ja sit oltiin taas kuin uudesti syntyneet. Äiti epäili, että kasvaakohan Rebekan jalan karvattomaan kohtaan enää karvat lainkaan takaisin...

Tältä se näytti noin viikko tapahtuneen jälkeen... Mutta kummasti vaan karvat kasvoi takaisin ja enää tuosta ei näy jälkeäkään. Onneksi oli onni matkassa. Siihen tosin loppui meidän yhteispyöräilyt tältä syksyltä. Keväällä sitten taas, kun jalkakäytävät on kunnolla sulat, eikä liukkaita lehtiä tai hiekkaa oo enää missään. :)

Edit// Mantteli on Buster -merkkinen ja tuo kyseinen XXL -koko (aika hassut kokoluokitukset kun bokserinarttu on noinkin monen äksän arvoinen) maksoi M&M:ssä noin 50 €.