27.5.2010

Kaks vahvaa vahtia



Rape (vas.) kuvattu 03/2010 ja Manta (oik.) 05/2010. Sama asento, nenä osoittaa täsmälleen samaan suuntaan ja paikkakin on vajaa metriä vaille täsmälleen sama. Meinasi itku tulla kun otin Mantasta tuon kuvan, muistin heti Rapsun... Ikävä on ihan hirmuinen!

26.5.2010

Minna Parikka - Maxine vol 2

Niinhän siinä tosiaan kävi, että sorruin myös toisen väriseen Maxineen. Haudoin ajatusta jonkun aikaa, kunnes soitin Minna Parikka Boutiqueen ja kysyin tilannetta. Silloin sanoivat, että laukkuja pitäisi tulla ja ottivat mun nimeni jonolistalle. Olin aika varma, että olin liian myöhään asialla, enkä laukkua tule saamaan. Vaan kuinka kävikään! Sain soiton, että minulle on varattuna yksi kappale mustavalkoisia Maxineja. :) Sovittiin lähetyksestä ja niin vain punaisen M:n serkku saapui kotiin - pysyvästi. Täydet pointsit Minna Parikka Boutiquelle erinomaisesta palvelusta niin sähköpostitse, puhelimitse kuin tuotteen toimituksenkin suhteen, kiitos! Olen erittäin onnellinen kahden täydellisen laukun omistaja.


Kiiltonahkainen yksilö siis tässäkin kyseessä...
...mustalla mokkanahkasivustalla. On muuten veikeän näköinen, hurja kontrasti! Ennemminhän olen sanonut, etten osaa valkoista laukkua oikein käyttää, mutta tämä tulee varmasti keikkumaan olalla, koska kiiltonahka ei niin paljoa ime likaa ja on helpompi puhdistaa ja mustassa mokkanahkassa lika ei näy sitäkään vähää. Perfecto!

Minna Parikalle tyypillinen sydänteema löytyy täältäkin.


Sisätaskun vedin on erilainen kuin punaisessa laukussa ja tasku hieman ei-syvempi. Pikkujuttuja, joihin vain kiinnitti heti huomiota. Avainnauha on paikoillaan tässä serkussakin.


Serkukset vierekkäin. Punainen näyttää pienemmältä, kun se on ollut kovassa käytössä ja sisällä on mun tavara-arsenaalini, on siis lysyssä valkoiseen verrattuna.




Pakko kysyä: punaista vai valkoista? ;)


Abracadabra!

Arvatkaa mitä?! Mun Maxine -laukku osaa tehdä taikatempun. :)



Alkuasetelmissa:





*puff*




Tadaa, siitä tuli valkoinen!

Eikös ollutkin hyvä temppu? ;)

24.5.2010

Voi elämän lanka katketa joskus aivan liian aikaisin

Sain juuri tietää, että eräs inttikaverini on kuollut 9.5. äkillisesti. Hän oli kanssani saman ikäinen ja niin eläväinen ja hyväntahtoinen pojankolli, että aivan kateeksi kävi.. Vetää todella hiljaiseksi, elämä voi tosiaan loppua hetkenä minä hyvänsä. :(

21.5.2010

Guardian Angel

[purkautuminen] Living Security System on asennettu! :) Manta vahtaa naapurin ällötysäijää. Manta ei osaa haukkua käskystä, mutta Rapsu kun osasi niin tein sen kanssa joskus niin että koira terassille ja sanomaan käskystä pari valittua sanaa. Vihaan tuon puolen naapureitamme, johon Mantakin kuvassa katsoo. Näen punaista kun vain ajattelenkin kyseisiä ihmisiä. Ja tunne taitaa olla molemminpuolinen, minuun kohdistuen, olen nimittäin kerran tuolle rouvalle avautunut kovin sanakääntein siitä, mitä mieltä olen heidän tekemisistään. Tiedättekö, tekisin heidän elämästään helvettiä jos asuisin tässä yksin. En mitään laitonta tai mistä itselle koituisi hankaluuksia, vaan juuri sellaisia pieniä, harmittomia mutta perin vittumaisia juttuja. Mä olen ihana naapuri niille, jotka on mulle mukavia (tai edes neutraaleja), mutta tuollaisille ihmisille ei heru sympatiaa. Minäkö vittumainen? Kyllä, ja ylpeä siitä. [/purkautuminen]



Aihetta salakavalan ovelasti vaihtaen siirryn H&M:n tilaukseen, jonka tein tänä aamuna. Enhän mä nyt eilen mitään Against Aids -juttuja muistanut ja työvuoron päätteeksi kun sivuja selasin, yllätyin kun yhtäkkiä ilmaantui lisää tuotteita. Tilausta en ehtinyt enää tekemään kun työvuoro päättyi ja tuotteita/kokoja myytiin loppuun siihen mennessä kun pääsin kotiin koneen ääreen. Tänä aamuna laitoin oikein kellon herättämään puoli seiskalta ja sainkin kaiken haluamani ja oikean kokoisena. Kenkäpitoinen tilaus tulossa, varautukaa! :)


Kerroin ennemmin lauantaina Seinäjoen H&M:ltä ostamistani leopardiavokkaista/ballerinoista ja olen nyt täysin rakastunut niihin. Hyvät ja kevyet jalassa, halvat joten niillä voi huoletta ryynätä missä vain kun ei tarvi säästellä. Sen vuoksi tilasin samat kengät turkooseina...

...pinkkeinä...

...seeproina...

...ja kukallisina. :D

Yhdet arskat tilasin myös. Toivottavasti noi sopii niin malliltaan kuin leveydeltään mulle, noi on tosi herkut!


Seeprakuvioinen saronki, jonka aion kylläkin pyhittää huivikäyttöön... Tai riippuu ihan, millainen se on livenä.

Sitten erävoitto! Oon kuolannut näiden pinkkien korkkareiden perään jo kauan, mutta aina ne perkuleen 39 on päässeet loppumaan kun mulla olis ollu tsäänssit tilata. Nyt oli tsäänssi ja nyt oli 39. Katotaan vaan, olis juuri sopivan ironista että nää onkin livenä ihan hirveät.


Sitten sinne Against Aids -osastolle. Nämä on ihan heräteostos. Mun kropan malliin tuskin tuollaiset nilkan katkaisevat kengät sopii, mutta jos nää on ihanat ja sopivat niin siinä vaiheessa mä heitän vesilintua "säännöillä" mikä sopii kenellekin.


Kaulakoru on niin ruma, että se on oikeasti jo hieno. Like it!



Tää on kaunis kuvassa, toivottavasti myös livenä! Epäsymmetrinen malli ja hieno kuvio, totally like it!


Huono puoli asiassa on se, että otin tilauksen niin että kaikki tulevat kerralla - heinäkuun puolivälissä. :/ Mutta ehkä mä selviän sinne asti. Ehkä.

19.5.2010

Kesäillan valssi

En tajua ajan kulua... Miten niin postasin muka viimeksi torstaina - 6 päivää sitten?? Ei voi pitää paikkaansa, ei siitä voi olla kuin maksimissaan kaksi päivää. :)

Äiti tuli jäätävän kylmästä Budapestistä kesäiseen Suomeen sunnuntaina ja kotiin se ajeli Vantaalta maanantaina. Harmittaa sen puolesta, ei oo kuulemma Budapestissä ollut yhtä kylmää toukokuuta 20 vuoteen. 8 astetta lämmintä ja vettä satanut koko ajan, lauantaina ihan kaatamalla. :(

Mä nautin viikonlopusta täysin siemauksin. Mantan kanssa oli ihanaa olla kahdestaan, kun sain tehdä sen kanssa asiat omalla tavallani ja huolehtia siitä täysin itsenäisesti. Varmuus (karva)vauvakuumeesta vain nousee. :) Touhotettiin ulkona aamusta iltaan, käytiin kävelyllä ja pyörälenkillä. Ja mä rehasin lepolassen etupihalle, jossa Mantan vaijeri on, luin pokkaria ja siemailin Pepsi Maxia Hessu-mukista. Ei ollenkaan hullumpi tapa aloittaa kesä. Lakkasin muuten varpaankynteni ja voin sanoa, että tämä on minulle historiallinen juttu. Oon viimeksi laittanut lakkaa varpaankynsiin yläasteaikoina, silloin ekaa kertaa ja sen yhden ainoan kerran... Nyt päätin kokeilla ja kivaltahan noi näyttää. Oudoilta, mutta kivoilta.


En muista, olenko täällä maininnut aiheesta "hukkuneet kesäkengät"? Joka tapauksessa, olen hukannut viime kesänä käyttämäni kesäkengät. Talossa niitä ei ole, joten niiden on pakko olla autotallissa/varastossa. Luulen, että ne on jonnekin laitettu alkusyksystä, kun siivottiin urakalla äitin kuuskymppisiä varten. Pikkuhiljaa tässä viikkojen varrella oon muistanut lisää ja lisää kenkiä, jotka on hukkuneiden joukossa... Tällä hetkellä lista näyttää tältä: kahdet varvassandaalit, pinkit aitonahkaiset sandaalit, mintunvihreät nahka-avokkaat, pinkit Vagabondin avokkaat, kultaiset Vagabondin avokkaat, mustat peruskorkkarit, toiset mustat korkkarit jotka aitoa nahkaa.. Siis yhteensä kahdeksat (8!!!!!!) kengät jossain hiivatin pienessä nurkassa jossain hiivatin muovipussissa. NICE!

Jotain piti siis tehdä, tai toisin sanoen ostaa. Lauantaina hain H&M:ltä leopardikuvaiset ballerinat ja Anttilasta löytyi ihanimmat Adidaksen varvassandaalit ikinä! Aitoa mokkaa/nahkaa ja paksu pehmeä osa jalkapohjan alla.

Fit Foam, musiikkia silmilleni ja herkkua jaloilleni. :)


H&M:ltä ostin lisäksi yhden hiuskorun, jota en kuitenkaan aio yrittää kiinnittää lyhyisiin hiuksiini, vaan aion tehdä tästä laukkukorun.


Pari teepparia ostin myös H&M:ltä, nämä tulivat todelliseen tarpeeseen.

Varsinkin tämä vaalea turkoosi paita on todella kauniin värinen ja etuosan leikkauskin on just eikä melkein.

Sitten, viikonlopun kauhun hetkien jälkeen ostin itselleni "länsisiipeen" oman kärpäslätkän. Kauhun hetket sisällyttävät mötkyn... Meinasin saada halvauksen kun tulin omaan huoneeseeni ja mötky pörräsi täällä ympäriinsä sahaten kahden ikkunan väliä... Pyydystin sen tyhjän muovisen kukkapurkin ja lehden avulla ja vein pihalle, en siis edes yrittänyt tappaa. Hyvä minä! :)


Äiti toi mulle tuliaisena mm. tällaisen limenvihreän huivin, joka on ihanan ohutta materiaalia. Juuri sopiva viileisiin kesäiltoihin. Kuvassa väri on vain paljon haaleampi, oikeasti tuo on ihan kirkkaan limen värinen.


Lisäksi äiti toi lehmämukin. Lehmähullulle lisää lehmäjuttuja.


Tietää ainakin, mistä muki on kotoisin. :)



Nyt voisi tehdä jotain hyödyllistä... Kuten mennä Mantan seuraksi ulos Hessu -mukin ja pokkarin kanssa. Yöksi sitten töihin - pitkästä aikaa.

13.5.2010

Neiti Aika

Mulla on ongelma. Haluan ja tarvitsen rannekellon. Jouduin viime syksynä sanomaan hyvästit rannekellolleni, koska sen tekonahkainen ranneke haisi suoraan sanottuna kuolemalta. Hiki yhdistettynä moneen eri hajuveteen ja siihen kun vielä ynnää pisteeksi iin päälle koiraharrastuksen ja niiden hajut ja eritteet (kuolaa nyt lähinnä tarkoitan) niin voin sanoa, että vahvempikin pökertyy sen löyhkän edessä. Ja kun rannekello haisi totaalisen pahalta, haju tarttui myös ranteeseen ja sekös vasta yököttävää onkin.


Tämä löyhkäkello oli malliltaan analoginen, mutta kaipaan kovasti "digitaaliaikoja", haluan nimittäin tietää ajan sekunnilleen. Opin tämän armeijassa, jossa digitaalikello (jossa näkyi myös sekuntien kuluminen) oli enemmän kuin tärkeä ja (tarkan) ajan kanssa pelattiin suurimman osan päivästä. Ostin armeijaan aikoinaan ihan perusdigitaalikellon, en mitään kallista enkä minkään erikoisen merkkistä. Muovinen/silikoninen ranneke oli helppo pitää puhtaana, ja se vasta on hyvä puoli koiraihmiselle, jonka koira kuolaa - ja paljon. Kellon ranneke "perstui" ja katkesi noin vuosi reserviin pääsyn jälkeen, mutta löysin sattumalta yhdestä kelloliikkeestä täsmälleen samanlaisen kellon, eri värisen vain. Se kesti hyvän ajan, mutta lopulta sen rannekkeelle kävi samoin kuin edeltäjälleen. Nämä kellot eivät olleet mitä naisellisia kelloja, ei edes erityisen kauniita, mutta parhaat, mitä minulla on koskaan ollut. Ja nyt oltuani yli puoli vuotta ilman rannekelloa alan saada tarpeekseni siitä, kun en koskaan tiedä mitä kello on. En kestä katsoa aikaa kännykästä, kun kännykkä on aina ties missä, ja vielä aina kännykkäpussissaan. Menee liikaa aikaa jo pelkkään ajan tarkistamiseen.


Kello voi olla analoginen, kunhan kellotaulu on selkeä. En halua arvuutella, onko kello yksi vai kaksi, kymmenen vai yksitoista. Ranneke voi olla muovinen, silikoninen tai metallinen, mutta ei missään nimessä (keino)nahkainen.

Nettikaupoista Asos tarjoaa seuraavia mua kiinnostavia vaihtoehtoja:



DKNY:n rannekello on näytöltään riittävän selkeä ja ranneke on todella upea ja mun näköinen!
Tämän mallisiin Adidaksen kelloihin oon nyt kovasti tykästynyt. Malliltaan sporttinen, mutta väreiltään tyttömäinen, tätä saa lähes minkä värisenä tahansa. Jos digitaalikellon hommaan, siinä täytyy näkyä myös sekuntien kuluminen.. Tästä ei saa selkoa, näkyykö ne, mutta kuvittelisin kyllä näkyvän. Tämä on töihin työpaidan hihansuun alle ehkä liian mohlo... Kauluspaita kun on ja kauluspaidan jämäkät hihansuut. Mitään ongelmia minulla ei kyllä olisi tällaista töissä käyttää, sporttikello sopii muuallekin kuin urheiluun!

Tämä Adidaksen analoginen kello houkuttaa myös, juuri tämän värisenä. Todella selkeä näyttö ja taustalla tiiliseinävaikutelma; tykkään todella.


Baby-G:n kello on todellakin minun näköinen: digitaalikello, sekuntinäyttö, pirteän värinen ja läpinäkyvä ranneke. I totally love this!

Outletin puolelta löytyi Andy Warholin ajannäyttäjä. Herkulliset värit, selkeä näyttö ja helposti puhdistettava materiaali. Tämä on ehdottomasti yksi varteenotettava vaihtoehto!

Mikä on sinun lemppari, vai onko kaikki ihan hirvityksiä? Millaista kelloa itse käytät, vai käytätkö mitään?

12.5.2010

Manipulating Manta

Tänään äiti lähtee kohti Vantaata ja minä jään Mantan kanssa kahdestaan tänne. Todella outoa, koska aina meitä on ollut vähintään kolme; minä, Rapsu ja Manta. Toivottavasti muistan ruokkia ja käyttää Mantan ulkona... :) Kahdessa viikossa oppii yllättävän hyvin siihen, että aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä ei tarvitse mennä ulos. Mantahan siis on äitini koira, siitä ei Rapsun kuoleman jälkeen tullut minun koiraa tai meidän yhteistä. Työnjako on edelleen selkeä; minä kyllä käytän Mantan pissalla jos äitillä menee esim. töissä pitkään tai pyöräilytän Mantaa (äitiä en ikimaailmassa päästäisi pyörän selkään koiran kanssa) mutta vastuu ja pääasiallinen hoitaminen kuuluu silti äidille.

Eilen me oltiin Mantan kanssa kyläreissulla, pääsi justiinakin taas pitkästä aikaa Reinon 'takaloosteriin'. :) Pyöräilystä tulikin muuten mieleeni: kaverini kysyi, olenko edelleen kiinnostunut springeristä (tällaisesta), hänen isänsä tekee kevätsiivousta ja heillä olisi käyttämätön springeri. Ilmaisin kiinnostukseni ja odottelen tietoa, paljonko kaverin isä pyytää tuosta vekottimesta. Koskaan en ole koiraa springerin kanssa juoksuttanut, aina oon vienyt hihnaa kädessä pitäen (tähän varoitus siitä, miten moista ei pidä kokeilla kotona). Pari kertaa Rapsun kanssa kaaduin, kun se juoksikin varoittamatta pyörän edestä toiselle puolelle, muiden koirien kanssa en sitten olekaan kaatuillut. Rapsua toki pyöräilytin kaikkein eniten, noin 8 kevät-kesä-syksy -jaksoa. Tähän väliin varmasti fiksua sanoa, etten ole koskaan koskaan käyttänyt pyöräilykypärää.... Ehkä pitäis.


Shoppailemassa en ole pahemmin ehtinyt käydä, viime viikolla kun olin niin tiiviisti töissä, eikä kaupungille kyllä ole asiaa ollutkaan. Jotain kävin alkuviikosta äkkiseltään hakemassa, yhden tarpeeseen ostetun tuotteen ja yhden heräteostoksen.
Hiusvahaa lähdin hakemaan ja halusin kokeilla jotain uutta Osiksen vahojen jälkeen. Tigiltä sitten löytyi yksi kandidaatti, Bed Head Manipulator... En ole varma, pidänkö tästä vai en. Pito on ihan hyvää, mutta koostumus todella mähmäistä, sitkeää ja sotkevaa. Tuoksusta tykkään, mutta taitaa Tigi olla tunnettukin hyvän tuoksuisista tuotteistaan. Tämä on siis ensimmäinen Tigin tuotteeni.

Heräteostoksena ostin Nivean body lotionin. En todellakaan tarvitse uutta vartalorasvaa, The Body Shopin kookosvoi on edelleen lempparini ja sitä on vielä hirmuisesti jäljellä. Mutta hei, vadelmantuoksuista rasvaa vaaleanpunaisessa pullossa...? Can HooCee resist? No, she can't.


Tässä tuo manipulaattori vielä lähikuvassa.


Nyt täytyisi aktivoitua keittiön suuntaan ja tunkea jotain ruokaa ääntä kohti. Tehtiin toissailtana lämpimiä voileipiä ja ostettiin sitä varten uusi paahtoleipäpussi. Nyt sitten oon ihan hulluna grahampaahtoleipä/meetvursti/edam -juusto -yhdistelmään. Syön aika vähän leipää ja yleensä ruissellaista, mutta nyt jostain syystä paahtoleipä on in. Omnomnom! :P'

10.5.2010

- Oh gosh, what a night! - What night?

Huh, jos nyt olis tarpeeksi kunnossa postatakseen... Lauantaina lähdin extempore hyvän ystäväni ja sen pikkuveljen kanssa baarittelemaan. Hauskaa oli ja hyvä meininki koko illan. Ainut vaan, että sunnuntaina kun aamulla heräsin niin mulla ei ollut hajuakaan missä olen ja miten sinne oon päätynyt.

No, onni onnettomuudessa oli se, että olin kaverin luona (missä piti siis alunperinkin yö olla). Muistan hämärästi sen, kun ollaan menty taksiin (kysyin kuljettajalta Visa Electronista maksuvälineenä), mutta baarista lähtöä (loppuajan tekemiset + takin ottaminen narikasta) en muista enkä myöskään sitä kun ollaan kaverin luo menty. En muista pesseeni meikkejä pois, en muista vaihtaneeni toisia rintsikoita, enkä laittaneeni yöpaitaa päälle. Enkä todellakaan muista, miten oon yöpaidan kaivanut laukun pohjalta kaikkea mylläämättä, tai sitä että olen laukkuni kantanut eteisestä huoneeseen, jossa nukuin. Tämä on todella spooky olotila! En juonut mitenkään erityisen paljoa.. Humalassa olin, kyllä, mutta samanlaisia lärvejä on vedetty ennenkin eikä mitään muistiongelmia.

Kerran ennemmin olen muistin menettänyt baari-illan päätteeksi mutta tästä on viisi vuotta aikaa. En tajua, mistä tuollainen oikein johtuu...? Onkohan asiaa koskaan edes tutkittu? Itsellä on sellainen olo nyt, että mun on täytynyt tehdä jotain todella pahaa, kun en muista mutta kaverien mukaan olin ihan normaalisti. Kuulemma etsittiin mun puhelintakin yöllä niiden luona, kun se oli hukassa. Ahaa, ai etsittiin vai...? Just. Onko muilla ollut muistinmenetyksiä, kun alkoholilla on ollut osuutta asiaan?

Sunnuntaina lähdin sitten ajelemaan enemmän tai vähemmän väsyneenä kotiin viettämään äitienpäivää. Molemmat siskoni ja toisen siskon lapset olivat meillä syömässä. Juuri ja juuri sain ruoan syötyä darraltani ja kun menin ruoan päätteeksi hetkeksi köllöttämään niin enköhän nukahtanut. Havahduin siihen kun siskot lähti... Menin illalla vielä uudestaan nukkumaan, kun yövuoro odotti töissä tekijäänsä. Nukuin pari tuntia syvää unta ja kerrankin yövuoro meni varsin kivuttomasti. Aamulla jäin työpaikalle nukkumaan muutamaksi tunniksi, kun piti Seinäjoen poliisilaitokselta hakea äitin uus passi ja käydä pankissa vaihtamassa sille rahaa euroista Unkarin korintteihin. Mamma lähtee torstaina pidennetylle viikonlopulle Unkariin siskonsa kanssa ja me jäädään Mantan kanssa talovahdeiksi. :)

Loppuun vielä kuva, jonka löysin netistä. Komein kuva pandakarhusta koskaan! Miten yksi ilme voikin puhuttaa noin paljon...? :)

Kuva

8.5.2010

Bloglovin'

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Edellä siis linkki, jota klikkaamalla voit seurata blogiani myös bloglovin':ssa.

6.5.2010

Muistatteko omanne?

Uskallan väittää, että lähes jokaisella meillä (ainakin minun kanssa samaa ikäluokkaa olevilla, 80-luvulla syntyneillä, ja sitä nuoremmilla) on sellainen aikoinaan, kouluikäisenä, ollut. Sen ajan ehdottomasti tärkeimpiä viestintävälineitä, jossa luki uutisia ja tietoja laidasta laitaan. Muistatteko oman reissuvihkonne?

Minä löysin (ei se ole koskaan hukassa ollutkaan) vanhan reissuvihkoni apukeittiötä siivotessa. Sen ihka oikean ja alkuperäisen, joka annettiin meille 1. luokalla ensimmäisenä koulupäivänä.

Sininen ruutuvihko, johon opettaja oli liimannut kiiltokuvan ja kirjoittanut, kenen reissuvihko on kyseessä.

Ensimmäinen merkintä. Hienoja täin kuvia, vai mitä? Olen ollut varsinainen piirtäjälahjakkuus jo 7-vuotiaana. ;)




"Isänmaa" -teksti oikeassa reunassa kruunaa koko komeuden. Mikään ihmekään, että olen niin isänmaallinen. Olen ollut sitä jo ekaluokkalaisena.



Kolmiotripit ja hienot hampurilaiset. xD Ja huomatkaa; yksi käärepaperikarkki keskellä.

Tämä oli muistaakseni tokaluokkalaisen minän kirjoittama. Sama vihko kesti käytössä monta vuotta.

Tämä oli puolestaan jo 4. luokalta. Muistan, kuinka opettaja jymäytti meitä kirjoittamalla ensin taululle "jippii" ja vasta sen jälkeen kun kaikki oli niin reissareihinsa kirjoittanut, jatkoi kirjoittamalla maantiedon kokeesta. :D Ja oikeasti, matikan koealueena sivut 62-91?! Kaksikymmentäyhdeksän (29!!!) sivua! Mä haluan takaisin nelosluokalle... Poissa on tuollaiset koealueet, tilalla on monisataasivuisten kirjojen lukeminen - pahimmassa tapauksessa englanniksi, ruotsiksi tai saksaksi.

4.5.2010

Marc by Marc Jacobs


Tässä on laukku, jonka hain eilen postista. Toiskätisesti (2nd hand) ostettu Marc by Marc Jacobsin veska. Materiaali ihanaisen pehmeää nahkaa, väritys tuollainen juuri sopiva, jossa ei lika heti näy, ja joka sopii monenmoisen värin kanssa yks yhteen.










Aika herkullisen värinen vuori! Rakastan laukkuja, joissa vuori on jotain ihan muuta kuin miltä laukku päälle päin näyttää. Tämän laukun vuorikankaan olisi voinut olettaa olevan joku ruskeasävyinen, yksivärinen tai maltillisella kuviolla varustettu. Vaan ei, psykedeelistä kuviota tumman vihreällä pohjalla!

Isosta vetoketjuvetimestä paljon plussaa!

Ai että mä tykkään tästä. Ryhdikkään Minna Parikan Maxinen rinnalle on kiva saada tällainen lötköpötköveska. :)