29.1.2010

Pelkoa, itkua ja hämmennystä

Kello on yli puoli kaksi yöllä, ja minä valvon edelleen. Herätys on ennen seiskaa, kun lähden viemään äitiä töihin Seinäjoelle. Ei onneksi tarvi muuta tehdä ku kiskoa takki ja kengät jalkaan ja kotiin tullessa saa sit vielä mennä hetkeksi nukkumaan, jos nukuttaa. Koska sain työvuoroja jälleen, meen huomenna klo 15 töihin eli teen kaksi Seinäjoen reissua huomisen aikana. Sitten kun huomenna pääsen klo 23 töistä, ajan puoli tuntia kotiin, saankin mennä saman tien nukkumaan koska herätys on lauantaiaamuna puoli kuuden jälkeen ja seiskalta pitää olla jo töissä sorvin ääressä.

Tänään tapahtui kaikenlaista... Ensinnäkin, meiltä loppui päivällä yhtäkkiä lämpimän veden tulo. Ja kun se hetken oli ollut niin pannuhuoneessa (jossa on siis meidän kaukolämmön "keskuspaikka") rupes kuulumaan ihmeellistä ääntä. Minä täälä ihan paniikissa, että koko talo räjähtää. Äiti kun tuli töistä kotiin, soitti putkimiehen tänne katsomaan tilannetta. Yks putki oli jäätynyt mutta se saatiin korjattua, onneksi!

Toiseksi, oon puolet päivästä itkenyt Rapen vuoksi, koska se on ollut ihan ihmeellinen. Jos oon ollut esim. sängylläni istumassa, se on tullut viereen seisomaan tai istumaan ja vain tuijottanut minua. Se ei ole koko päivänä mennyt koppaansa makaamaan, vaikka koppa on sen ehdoton lempparipaikka... Itkin illalla vuolaasti sen turkkia vasten, koska hysterisoin jo, että se on kipeä ja suunnilleen jättää jäähyväisiä. Jotenkin sitä vain tajusi tänään, että joka päivä meillä on yhteistä aikaa jäljellä yksi päivä vähemmän. :( Rakastan tuota koiraa niin syvästi, etten kestä ajatusta että se olisi kipeä tai edes allapäin. Mamman rakas kultamuru. Peukut pystyyn, että huomenna olisi parempi päivä!

Kolmas juttu sattui, kun olin Rapen kans iltapissalenkillä. Käveltiin kotiin päin kun risteyksessä vasemmalta tuli auto ja kääntyi vasemmalle samaan suuntaan mihin me oltiin menossa. Mä ehdin liikkumaan ehkä pari metriä kun auto pysähtyi ja rupes peruuttamaan. Eka ajatus oli, että jos se kysyy jotain osoitetta niin mä en osaa lainkaan meidän paikkakunnan tiennimiä, apua! Sieltä sitten nuori mies huikkas moit ja mä vastasin moi niin kuin nyt tuntemattomalle vastataan (äänensävy) ja vasta sitten tunnistin miehen olevan yksi inttituttuni! Muuttui hiukan moin äänensävy. :) Vaihdettiin kuulumiset, se kehui Rapea komeaksi ja sanoi että oli pakko tulla tarkistamaan kun mä näytin niin tutulta, että oonko oikeesti se keneksi se mua luulikin. Aika hyvin noi jätkät vaan tunnistaa, vaikkei mekään olla face-to-face puhuttu noin neljään vuoteen. Tiesin kyllä, että se täällä asuu mutta en olisi uskonut, että se tuollaisen tempun tekee että autolla jo ohi ajettuaan pysäyttää ja peruuttaa kohdalle. Oltiin siis samalla linjalla armeijassa, tai mä olin sen johtajana jos tarkkoja ollaan. :)

Hauska juttu, vaikka mua nolottikin olla suoraan katulampun alla itkettyneiden kasvojeni kanssa. Mulla muuttuu kasvot ihan punavalkoläikkäisiksi jos itken yhdenkin kyyneleen ja kun tuli paruttua sitten oikein antaumuksella vain hetkeä aikaisemmin niin... Mutta ehkä miehet ei tajua tuollaisia juttuja edes katsoa, tuskin sekään mitään huomasi.



Neljäs juttu ei ole mikään tapahtuma - tavallaan. Hain H&M:n paketin. Joo, jälleen. Mutta tämä olikin viimeinen pitkään aikaan. Nyt siellä sivuilla ei ole mitään mielenkiintoista, en oikein jaksa innostua tuosta Sonia Rykielin neulemallistosta. Tosin tässä paketissa oli yksi Sonia Rykielin juttu, johon ihastuin. En odottanut saavani näin isoa rusettia. Tuohan on valtava! Jos sen saisi ihoon jotenkin kiinnitettyä, kiinnittäisin tämän tissien väliin. Kokoa on meinaan sen verran, että peittäisi heittämällä molemmat rinnat. (*vitsi-vitsi*)

Jimmy Choon lompsan heitin ostoskoriin sillä varjolla, että alennuskupongilla tämän jo valmiiksi edullisesta hinnasta lähti pari euroa pois. On todella kaunis lompakko, ajaton ja helposti käsiteltävän mallinen.


Alapuolella yksi kuva lompsan sisätiloista. Kyllähän tuonne nyt jotain saa mahtumaan.

Viimeisenä ale -puolelta bongattu laukku, jota ihailin useasti livenä Seinäjoen H&M:llä ja kun vihdoin ja viimein sen meinasin hakea ne olikin loppuneet. Paljon kauniimpi laukku livenä, kuin kuvissa ja nyt kun tuota sai oikein kunnolla hypistellä, ihastuin siihen entistä enemmän. Pitkää olkahihnaa ei saa säädettyä, mutta se on minun makuuni juuri oikean pituinen. Pitäisiköhän pian vaihtaa kamppeet johonkin toiseen laukkuun...? Hmmm... Olisiko tässä seuraaja...?

26.1.2010

Rakkauspakkaus

Kärsin tällä hetkellä ihan JÄRJETTÖMÄSTÄ suonenvedosta toisessa jalassa, joten tänään en pysty teille antamaan muuta kuin pari kuvaa Rapesta. Käytiin iltapäivällä Seinäjoella ja käveltiin mulle elämäni rakkaimmassa paikassa. Esittelen paikan teille keväämmällä, kun lumet sulaa ja on valoisampaa, I promise! Vinkkinä muuten, että niillä samoilla huudeilla järkätään joka vuosi yksi Suomen suurimmista festareista. ;) Tähän paikkaan ei vaan ihmisillä oo festareiden aikaan mitään asiaa, rajattua aluetta nääs.



The love of my life, with no doubts. Puss!

25.1.2010

Pää räjähtää!

Tämä viikko ei ole minun viikkoni. Ei, vaikka mitä tekisi. Ja kaikki paha mieli, epäonnistumiset (katastrofi kun en saanut Facebookissa statustani muutettua, ooämgee), sekä ylenmääräinen kettuuntuminen juontuu vain ja ainostaan siitä yhdestä jutusta: työhakemuksestani. Viikko on mennyt, ja toivo paikan saamisesta lipuu viemäriin sitä mukaa kun tunnit kuluvat ja päivät vaihtuvat. Olen tavallaan jo vakuuttunut, etten tule saamaan kumpaakaan paikoista ja silti olen äärimmäisen vihainen siitä, että ketkä kaksi muka voisivat mennä edelleni?!

Ja tiedättekö, tämä on äärimmäisen kuluttavaa. Koen yhden päivän aikana valveilla ollessani noin 1098 kertaa mielessäni läpi kaikki mahdolliset tunnetilat läpi, mitä ihminen nyt ylipäätään vain voi kokea. Mieliala vaihtuu ilosta itkuun ja huumorista silkkaan raivoon. Okei, alkavilla menkoilla on myös osasyynsä, mutta olen hyvää vauhtia muuttumassa hermoraunioksi, kun en ole kuullut työhakemukseni johdosta pihahdustakaan. Enkä yksinkertaisesti kestä sitä! ARGH! No, päivän positiivinen juttu oli se, että sain loppuviikolle töitä. Ainakin 3 tai 4 vuoroa. En laita lainkaan pahakseni, syytäkin jo päästä täältä kotoa vähän ihmisten ilmoille.


Nyt jos menisi käyttämään koiran ulkona ja puhaltaisi pahan ilman keuhkoista pois. Olisi vähän parempi mieli mennä nukkumaan. Näin edellisyönä unta, että käytin kovia huumeita (heroiinia ja jotain unessa olevaa uutta, heroiiniakin vahvempaa, huumetta) ja luulen, että se oli heijastus tästä päivän aikana koetusta kiukkuilusta. Kunpa kuulisin sieltä paikasta jotain, vaikka sitten sen kieltävänkin vastauksen. Saisi lopettaa tämän jankkaamisen. Aamen.

Suloista ja tappavaa

Hahaa, löysin jotain todella katu-uskottavaa!




Muahhahhaa, I will rule the world... With my Hello Kitty machine gun, muahhahhaa! xD

23.1.2010

%&¤#¤&%

Tänään on ollut ehdottomasti huonoin päivä pitkään aikaan. Oon ollut nyt kaksi viikkoa kotona, kun työvuoroja ei oo mulle asti riittänyt... Ja kolme viikkoa pitäisi vielä jaksaa kärvistellä. Tuntuu pää hajoavan, ja aivan kuin olisin vankina omassa kodissani, kun on niin kylmäkin, ettei lenkille pääse. Huoh. Toivottavasti huomenna on edes vähän parempi päivä. Edes vähän, koska nyt ollaan aika pohjamudissa. :(

Toinen asia, mikä kaihertaa mieltä, on työhakemus. Hain alkuviikosta erästä työpaikkaa ja kyseessä olisi siis, ainakin käsittääkseni, vakipaikka. Ei yövuoroja (+++++) ja työmatka lyhenisi 5 km, mikä minun tilanteessani tarkoittaisi sitä, ettei tarttisi mennä Seinäjoen keskustaan asti lainkaan. En valehtele, jos sanon stressaavani asiaa.. Olen hyvä työssäni, ja tiedän että olen / olisin hyvä valinta tuohon paikkaan. Mutta jos jotain olen elämässäni oppinut, niin sen ettei asiat mene aina suunnitelmien mukaan ja kuulostaahan se vähän turhankin hyvältä, että saisi vakipaikan ennen valmistumista. Myönnän rehellisesti, että olen todella pettynyt, jos en saa paikkaa, tai siis toista niistä koska paikkoja on avoinna kaksi kappaletta.

On myös ihan typerää tässä vaiheessa haaveilla mistään, kun paikasta ei ole kuulunut vielä pihaustakaan, mutta voi elämä miten siisti kevät ja kesä olisi tiedossa, kun ei olisi yövalvomisia lainkaan! En vain voi sille mitään, että haaveilen asiasta jo nyt ja sitten jos en pääse, niin tipun korkealta ja kovaa. Äsh!

MUTTA. Jos saan paikan, niin lupaan palkita itseni tämän kevään aikana. Ja jos en saa paikkaa, niin palkitsen itseni sitten loppukesästä (tämä on hiuksn budjettikysymys). Olen jo ennemmin kertonut haaveilevani tietyn brändin laukusta, ja nyt kun olen brändin laukkumalleja selannut, olen löytänyt omani. Ja siitä kuva seuraavaksi:
Louis Vuitton Neverfull MM, Damier ebene canvas -kuosilla on se valittu, jota omakseni halajan. Ja tänä vuonna se tapahtuu. Nih.

22.1.2010

JIMMY CHOO for H&M, part miljoona

Jos teitä jo kyllästyttää tämä mun pitkään jatkunut lässytys samasta aiheesta, kannattaa jättää tämä postaus väliin. Jos taas kiinnostaa nähdä, mitä mulla on niin jatka ihmeessä lukemista! :D

Eilen tuli tekstari, että toinen H&M:n paketeista on haettavissa. Ihmettelin vaan, kun kyseessä oli myöhemmin tilattu paketti. Vähän jänskätti, että tuleeko ennemmin tilattua ollenkaan, kun siellä oli enemmän odottamani jutut. Tänään sitten, luojan kiitos, tuli toinen tekstari. Ja nyt on mallailtu ja testattu ja käännelty ja väännelty. Tässä sitten erittäin huonossa valaistuksessa, erittäin kyseenalaisilla taidoilla ja hemmetisti hätiköiden otetut kuvat. :)


Ensimmäisenä eniten odottamani juttu. Tää on TÄYDELLINEN! Iso laukku, johon mahtuu koko elämä, joka aukeaa kunnolla ja mikä parasta: tämä on aitoa, paksua, nahkaa. Painaa paljon, mutta on joka gramman arvoinen. Mamma mia! Mahtuu juuri sopivasti olkapäälle (ei tosin minkään paksumman takin kanssa) ja on sen verran räyheän näköinen, etten malttaisi silmiäni irrottaa hetkeksikään. Valehtelematta nukun tämän vieressä ensi yönä. :) Miksen mä löytänyt tästä etukäteen mitään infoa, onko ihmiset ignoorannut tämän tyystin vai mistä kiikastaa? Minä sanon teille: menkää ja tilatkaa. xD


Tässä vielä kivoin juttu koko laukussa. Vetoketjun alta paljastuu kaksi isoa taskua, johon saa kätevästi avaimet, kännykän ja muuta pikkusälää. Helpossa paikassa, mutta kuitenkin suojassa.


Ballerinat on myös todella ihanat. Kulutin viime kesänä luottoavokkaani loppuun, joten tässä on niille melko varma seuraaja. Kengät on tällä hetkellä juuri sopivan naftit, että nahan muotoutuessa ja antaessa hieman periksi näistä tulee mielettömät. Ja tein oikean päätöksen tilatessani mustat.

Tätä mietin tällä hetkellä... Pidänkö vai palautanko?? Help me! Nätti kuin koru, aitoa nahkaa (tätä seikkaa ei voi kylliksi korostaa), sopivan kokoinen ja silti niin basic ja simppeli kuin luottolaukut nyt yleensä vain ovat. Mutta. En pakosti tarvitse tällaista, käyttöä tulisi aika vähän.. Toisaalta, jos nainen omistaa 200 laukkua, ei hän tarvitse enää mitään laukkua. Ikinä. Ja silti ostaa niitä, joten se oli huonoin mahdollinen perustelu. Pelkään, että tuo muoviosa menee hajalle, koska koko laukun idea ja hienous katoaa sen siliän tien. 40 euroa ei ole paljon nahkaclutchista mutta jos palautan tämän, voin käyttää neljäkymppiä johonkin muuhun. Mut jos sitten kaduttaakin, kun menen tämän palauttamaan. Auttakaa nyt naista mäessä! :)

Salama(seepra) teki tepposet, kyllä nuo raidat on ihan kunnon mustat (piti tämän kuvan nähdessä oikein tarkistaa asia). Leopardi tarvitsee kamun ja tästä seeprasta se sellaisen saa. Hiukan haastava malli meikäläiselle, joka vasta opettelee clutchien käyttämistä, mutta eikö tämä tästä. Täytyy harjoitella, miten tänne saa sievästi laitettua tavaraa ja otettua taas pois (käsittämätöntä, että laukun käyttöä pitää harjoitella). Tästä olen varmasti eniten kuullut kommentteja, 50-50 niin plussaa kuin miinusta, mutta minä siirryn kyllä HOT-jengiin ja haistatan pitkät NOT-porukalle.

Läpimitta 9cm? 9 senttimetriä my ass. Oli meinaan 8cm, jos tarkkoja ollaan. Kukahan insinööri tämänkin on mitannut... Mutta siitä viis, kukkaro on ihanainen. :) Tämän sisällä on muuten kukkaron avatessa sellaiset "levikkeet", ettei tavaraa voi laittaa sisälle kuin yhdessä suunnassa, plussaa ehdottomasti. Tälle pitää kehitellä joku oikein ihana käyttötarkoitus, mun valmiina olleet ideat ei oo ollenkaan tämän kukkaron arvoisia.

Last but not least. Lyhyesti, mutta ytimekkäästi: koru. :D

Huomaatteko, että yksi puuttuu joukosta? Se toinen reilumman kokoinen niittilaukku on ihan kökkö, olkahihna on mulle aivan liian lyhyt olalle kannettavaksi, ja laukkua suljettaessa läppää on aseteltava paikoilleen, että menee nätisti. Se lähtee siis palautukseen ja käytän siihen tuhlaamani 70 euroa johonkin muuhun. :)

Lievä pettymys muuten, etten saanut tällä viikolla postikustilta pakettikortteja. Kolme niitä nimittäin pitäisi tulla. Tiedä sitten, ovatko jääneet tulliin vai mitä... Mutta ensi viikolla, toivottavasti! ;)

21.1.2010

A-fantastic-vatar

Ei ole kuin yksi sana kuvaamaan leffan jälkeisiä fiiliksiä: wau. Minä, vannoutunut scifi -leffojen vastustaja, hullaannuin niin täysin Pandoran maastoihin, etten olisi halunnut havahtua tosielämään lainkaan. Jos joku koskaan keksii keinon päästä Pandoralle, I'm in! :)


Elokuvan puolivälin paikkeilla olin *jadajadajada* -mielellä. "No niin, nyt ne rakastuu ja voittaa nuolilla ja kepeillä armeijan asearsenaalin ja elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka". Sitten, kun rupes murkulaa tippumaan, menikin omat ajatukset ihan sekaisin. "Ai ei tässä olekaan kaikki niin onnellista ja autuasta". Harvoin sitä tulee leffan aikana oikeasti pohdittua tulevaa, koska niin moni leffa saa laittamaan aivot täysin narikkaan, jolloin tv-ruutua tuijottaa kuin lobotomian saaneena, sen enempiä ajattelematta. Nyt sitä jo jossitteli ja voissitteli vähän yli puolenvälissä, että miten tää vois loppua ja jos ne saa toisensa ja jos se ihmisruumis kuoleekin niin mitäs sit vois tapahtua. Hämmentävä tilanne, kun toisaalta täytyy keskittyä sen hetkiseen tilanteeseen, ei halua hetken koskaan loppuvan ja toisaalta haluais jo nähdä loppuratkaisun.

Avatarissa muuten kiteytyy ne jutut, joita itse haluaisi kokea, jos maailmassa olisi Pandoran kaltainen paikka ja vastaavanlaista tekniikkaa, mitä leffassa näytettiin. Kuinka siistiä olisikaan olla yli 3 metriä pitkä, omistaa häntä ja olla notkea kuin pantteri, nopea kuin gepardi ja omistaa yhtä jäntevät lihakset kuin äärimmilleen treenatulla vinttikoiralla? Siihen kun lisää äärimmäisen selviytymisvietin, yliluonnollisen osumatarkkuuden ja ehdottoman äiti-maan kunnioittamisen, on valmis paketti melkolailla kasassa. Niin, ja unohtamatta tärkeintä: satumaisen jumalaista metsää, johon voisin muuttaa hetimiten, villieläimistä ja vaaroista viis!

Rehellisesti sanottuna odotin hätkähdyttävämpiä 3D-efektejä. Siis oli ne aivan älyttömän hienot nytkin, mutta todella vähän oli sellaisia kohtia, joissa meinasi pompata tuoliltaan ylös.. Ei tullut juurikaan liskoja syliin, ei myrkkynuolia suoraan silmien väliä kohti eikä oikein mitään muutakaan. Mutta ehkä tässä ei haettukaan sellaista, ehkä Cameron on tehnyt leffan jonkun muun kuin 3D-efektien vuoksi; ja sille nostan hattua. Toisaalta kuvakulmiin oli saatu sellaista syvyyttä, joka ei tavallisessa näytössä näytä miltään 3D:hen verrattuna.

Tämä on mielestäni leffa, joka kestää aikaa ja katselukertoja. Sitä se tekee varmasti ainakin omalla kohdallani. Tästä suurin kiitos kuuluu varmasti näyttelijöille. Cameron se osaa roolituksen. Sam Worthington ja Zoë Saldaña ovat sen verran pienemmän luokan näyttelijöitä, ettei heistä ole liian jyrkkiä vaikutelmia elokuvaa ajatellen, mutta kumpikin on kuitenkin kokenut työssään ja on saanut jo Hollywoodissa vaadittavaa itseluottamusta. Ja Stephen Lang on juuri oikea mies pahiksen rooliin, voi sitä karskeutta ja ironiaa, jota hänestä huokuu! Nappivalinnat siis, Cameron.

Kyllä, aion ostaa tämän DVD:nä, jahka ilmestyy. Sitä odotellessa Pandoralle taitaa päästä vain unissaan. Hyvää yötä!

20.1.2010

\o/

Tänään se vihdoinkin koittaa - AVATAR (3D)!!! Tätä on odotettu liian kauan! :D Kerron sit leffan jälkeen mietteitäni kyseisestä rainasta.

Huomenna muuten ajattelin pitää laukkukirpparin täällä. Myytäviä jäi kirpparilta, joten jos joku laukku löytäisi vielä kodin... Ja laitan myyntiin sellaisiakin, jotka ei kirpparille asti koskaan ehtinyt. Mutta siitä lisää huomenna. Katsotaan, kiinnostaako asia edes ketään. :)

Kännykät muuttivat

Kerroin taannoin kotishoppaamisesta, eli siitä kun tekee kotoaan löytöjä, joita ei ole kertaakaan käyttänyt ja on jo unohtanut tuotteiden olemassaolon. Periaatteessa siis ostat tuotteen uudelleen - kotoasi. :) Miten tämä sitten liittyy mihinkään? No, tein ison löydön tänään aamupäivän puolella.

Minullahan on siis kaksi kännykkää käytössäni ja olen pitänyt niitä pienessä pussukassa nyt viiden vuoden ajan. Kännykät ovat vaihtuneet, mutta pussukka on pysynyt uskollisena koko ajan. Ostin sen huuto.netistä aikanaan, alunperin se on H&M:n meikkipussi. Materiaaliltaan pussukka on tuollaista denimiä ja väri oli pussin saadessani tummaan vivahtava. Kännyköiden lisäksi pussissa on minihuulikiilto ja huulirasva, koska joskus tuo on avaimien lisäksi ainut juttu minkä mukaani sieppaan, tungen vaan pankkikortin tai rahaa sinne. Viime kesänä pesin pussin ekaa kertaa koskaan... Pussi oli todella, todella, likainen ja oli saanut jo ällöttävän likakerroksen itseensä. Pestessäni sitä, näin miten farkun väri suorastaan liukeni pussista ja valui viemäriin. Pussukka siis haalistui aika radikaalisti pesun jälkeen ja farkusta tuli entistä ohuemman tuntuista. Sitten huomasin, että mikään ei kestä ikuisesti; nurkat rupes purkautumaan, tuli pari pientä reikää, joista tulikin vähän isompia reikiä...


Tässä siis itse sankari.

Ja tässä sisältö...

Olen siis heinäkuusta lähtien etsinyt aktiivisesti kännyköilleni uutta majapaikkaa, mutta mikään ei ole tuntunut voittavan farkkurakkauttani. Pussukka ei saisi olla liian suuri, eikä liian pieni. Pitää olla käteen sopiva ja helppo avata sekä sulkea (mikään nyöritettävä juttu ei siis käy). Ja olishan se kiva, jos olis nättikin.

Tänään kaivelin pöytäni hyllykköä, josta etsin kesällä ostamaani Marimekon pillerirasiaa. Menetin hermoni purkkapussiin, meinasin katkoa kynteni kun en saanut sitä minigripsuljentaa auki, en sitten millään. Lopulta leikkasin saksilla koko pussi auki ja laitoin purkat pillerirasiaan ja sinne laitan vastedeskin kaikki purkat, en suostu enää käyttämään purkkapusseja kun niitä ei kerran saa auki kuin väkivalloin. Tuota pillerirasiaa etsiessäni silmiini osui pussukka, jossa oli vielä hintalaput kiinni. Muistan ostaneeni pussukan noin 5-6 vuotta sitten, ehkä jopa ennemmin. Ja siinä se oli: täydellinen ratkaisu ongelmaani!

Kuvassa siis Paul Frankin vetoketjupussukka, josta tuli kännyköideni (+ huulikiillon ja -rasvan) uusi koti. :)

Tässä pussukka vielä itsessään. Tuohan on täydellinen ja mikä parasta: ei maksanut (enää) mitään!

19.1.2010

Oodi kesälaukuille!

Viimeaikaisista adoptiolapsista suurin osa on ollut miespuolisia, esim. Ed Hardy ja Jimmy Choo, joten vaihteen vuoksi ja tasa-arvon nimissä nyt on naisten vuoro!

Oon katsellut syksyn aikana lukemattoman määrän "What's in my bag" ja "Bag collection" -videoita YouTubesta (ai miten niin laukkufriikki?). Suurin osa on jenkkinaisten tekemiä/kuvaamia ja monessa videossa vilahtaa jenkkien suuresti suosima Vera Bradley -merkkinen laukku. Kiinnostuin merkistä siksi, että videoissa laukut näyttävät niin kuosiltaan kuin materiaaliltaan kovin halvoilta ja tuntuu, että vastaavia laukkuja saa täällä jokaisesta supermarketista alelaarista -70% -lätkällä varustettuna. Päätin ottaa asiasta selvää ja hommata itselleni moisen. Selasin eBaysta sopivia yksilöitä (silmää miellyttävä kuosi ja lompakkoa suosiva hinta) ja yhden suloisen yksilön bongasinkin. Huusin sen ja voilá, täällä se on.

Voi, kuinka väärässä ihminen voikaan olla! Ja minunkin luulisi jotain laukuista jo ymmärtävän. Menin todellakin lankaan videoiden perusteella: tämä laukkuhan on aivan taivaallinen! Kangas on kaikkea muuta kuin halvan tuntuista, se tuntuu paksulta ja jämäkältä, ja siinä on pieni satiininen "väre". Kaikkea muuta siis kuin halvalta vaikuttavaa. Ja kuosi on todella kaunis, tulee ihan mieletön kesäfiilis pelkästään laukkua katsomalla. Katsokaa vaikka itse:

Kukkia, perhosia ja kilpikonnia valkoisella pohjalla. Sweet! Laukku on malliltaan hyvin naisellinen. Jos suurennatte kuvan, näette kenties, että olkain on laukussa kiinni metallisilla rinkuloilla. Jokseenkin ihana yksityiskohta. :)

Ylläolevassa kuvassa laukun "kiinnitysmekanismi". Kun tuo vihreä on noin, laukku on auki ja sen saa siis kierrettyä pystyyn, jolloin laukku on kiinni, of course.

Sisällä on myös Vera Bradleyn tunnari (ja ei-kutsuttu langanpätkä).

Ja tältä laukku näyttää sisältä. Tilaa on juuri sopivasti lompakolle, puhelimelle, avaimille ja vaikkapa huulikiillolle. Ah tulee niin kesä mieleen!!



...kunnes äitin koira kyökkää tai oksentaa viereisessä huoneessa ja palaan arkeen sekä tammikuuhun. En tiedä, onko nyt jotain koirien mahatautia liikenteessä, mutta meillä on siis toinen koira kyökkinyt ja kakonut koko päivän. Ja kun sitä kuuntelee 12h päivän aikana, tulee väistämättä itsellekin huono olo. :< Joten olkaahan koirien omistajat varuillanne, jos on jotain koirien mahapöpöä matkassa!

18.1.2010

Tilinteon hetket, sekä tilauksen täydentyminen

Päivää vain kaikille! Istuskelen sängyllä ja surffaan netissä niin ajattelin sitten samalla väsätä postauksenkin.

Ihan ensimmäiseksi täytyy kertoa, kuinka suoritin lauantaina Onnelassa melkoista extremeurheilua! Olin autolla matkassa ja siis selvin päin. En muista, koska viimeksi oon ollut vesiselvänä baarissa, varmaan joskus 18-19 -vuotiaana... Hauskaa oli silti! Meinasin ensin ryystää kokista koko illan, mutta sit tajusin että voihan niitä drinksuja tehdä alkoholittominakin. Kolme holitonta tilasin yhteensä ja nehän oli mielettömän hyviä! Eikä viinan puutteessaan maksaneet kuin 3-4 euroa/kpl. En tiedä, johtuiko se siitä että on selvin päin vai oliko vaan tällä kertaa sellainen ilta, että aika tuntui kuluvan todella hitaasti. Ehdittiin kaverin kanssa istuskelemaan pitkät tovit ja silti tanssittiinkin vaikka miten ja paljon. Joskus oon ajatellut, ettei selvin päin kehtaa mennä tanssimaan, mutta sielä me kaverin kanssa hetkutettiin aivan kuten aina ennenkin. Mainittakoon muuten, että kaveri ei siis ollut selvin päin matkassa. Pari "julkimoakin" muuten bongattiin. Vessareissulla Kätlin Laas (en suostu liittämään nimeen BB-etuliitettä) tuli kaverinsa kanssa vessaan hihihikikakikattamaan ja kasaripuolen tanssilattialle ilmaantui Tero Pitkämäki. Oltiin itse juuri poistumassa tanssilattialta niin en nähnyt Teroa sheikkaamassa bootya. xD On se kyllä vaan livenä todella hyvännäköinen mies. :)

Eilen koitti sitten totuuden ja tilinteon hetki, kun hain loput laukut kirpparilta pois, ja samalla sain sitten pienen kasan kahisevaa mukaan. Laukkuja meni yhteensä noin kuutisenkymmentä ja rahaa niistä tuli tasan 222 euroa. Olin hiukan huuli pyöreänä kun myyjä otti kuitin ja näytti summan, koska lauantaina summa oli 170 euroa... Enpä olisi uskonut, että myyntiä tulee vielä viimeisenä päivänä yli 50 euron edestä. Hurjaa! Täytyy kyllä tehdä tässä keväällä vielä toinen inventaario ja olla tiukempi sen suhteen, mitä oikeasti pitää itsellään. Nytkin olisi löytynyt vielä myytävää, vaikka kävin koko varastoni läpi... Tajusin vaan joidenkin laukkujen kohdalla asian vasta siinä vaiheessa kun olin sullonut laukkuja jo takaisin säkkeihin enkä jaksanut enää käydä kaikkia säkkejä läpi.

Näin yhteensä kolmen laukun uuden omistajan. :) Yksi kangaslaukku oli lauantaina kirpparilla vanhemman rouvan kätösissä, eikä sitä näkynyt enää myyntipaikallani joten rouva luultavasti myös osti sen. Vanhan nahkapalalaukun bongasin lauantaina Onnelassa (oli sen verran erikoinen väritykseltään, että se oli varmasti myymäni yksilö) ja eilen kun jonotin kirpparin kassalle, edelläni oli nainen yhden laukkuni kanssa. :)

Käytiin eilen kirpparin jälkeen Cittarissa, josta ostin Trendi -lehden, Mavalan Mavadry -pikakuivattajaa (on ollut hankintalistalla hyvän tovin), Mavalan aluslakkaa (vihdoin muistin koko aluslakan!!) sekä Fazerin suklaata, jossa on sitruunajuttua sisällä. On muuten niin herkkua, ettei tosikaan! :P' Näette muuten kuvassa mun ihanaakin ihanammat retro(pussi)lakanat, ehdat 70-lukulaiset. :) Unet maistuu paljon paremmilta tuollaisissa suurikuvioisissa retroissa kuin tavallisissa mälsissä lakanoissa. Mikään ei kyllä silti voita Marimekon harmaita Kaivo-lakanoita.... Mut retrothan nekin ovat, kuvioinniltaan, lakanat vaan on uudehkot.



Tuossa pari postausta sitten myönsin täydentäneeni H&M:n tilausta... Totesin, että tilataan nyt sitten kaikki niistä JC for H&M -tuotteista, mitkä vähänkin kiinnostaa, niin ei jää vahingossakaan vaivaamaan ja loppuu tää loputon nettisivujen kyttääminen. Näin tein, palautetaan sitten ne, jotka ei kiinnosta IRL.

Tilaus täydentyi ensinnäkin mustalla clutchilla. Musta perusclucth on ollut hankinnassa jo hyvän tovin ja innostuin tästä vasta kun katsoin kunnolla mainoskuvaa, jossa tämä oli naisen kätösissä. Allaolevassa kuvassa laukku näyttää kovin pieneltä, melkein lompakolta... Pikkumusta laukuissa, mutta kuitenkin hieman erikoisempi tuon tähtikuvion kanssa.

Allaolevan laukun kanssa kävi sama homma kuin sen ison mustan kanssa; en löytänyt tästä käyttökokemuksia blogeista tai nettisivuilta... Näiden täytyy olla ihan paskoja, kun ihmisillä ei kerran näitä ole. ;) Let's see.

Tämän sieppasin ostoskoriin myös, koska se sattui olemaan tarjolla ja hintana 14,90e on hyvinkin siedettävä. Toivottavasti koru lunastaa odotukset, kuvissa näyttää meinaan todella kivalta.

Näiden kanssa pohdin hyvän tovin. En sitä, tilaanko vai en, vaan tilaanko mustat vaiko seeprakuvioiset. Jouduin lopuksi myöntämään itselleni, ettei mikään valkoinen ole ennenkään tässä koiraperheessä menestynyt, niin ei tule menestymään tälläkään kerralla. Näistä sain sentään imettyä jotain käyttökokemuksia netin syövereistä, mutta ei niistä pahemmin hyötyä ollut koska mielipiteet jakautuivat melkolailla tasan. Toivottavasti istuvat mun jalkaan hyvin, koska mielelläni kotiuttaisin nahkaiset balleriinat ja vieläpä 29,90 euron hintaan. ;)




Nyt on muuten sitten viikko 3, joten tekstiviestillä tulevaa saapumisilmoitusta odotellaan kuin kuuta nousevaa.

17.1.2010

Kuukauden parhaat sekunnit

Tässä video, joka naurattaa tällä hetkellä niin paljon, että vedet valuvat silmistä!

16.1.2010

Ei mitään asiaa ja silti jotain

Huomaa, että porukka on ollut eilen eräissä bileissä, jossa on saatettu juhlia Indiedaysia... Ei ole meinaan tänään tippunut juuri postauksia seuraamiltani bloggaajilta. Taisi siis olla hyvät kemut. :) Toivottavasti sujuivat hyvin ekalla kerralla, ettei tarvi ottaa viikon päästä uudestaan. ;)

Oon miettinyt tänään pääni puhki, mistä kirjoittaisin, enkä ole keksinyt mitään järkevää aihetta... Kirjoittaako siitä, kuinka kirpparipaikalla on laukut huvenneet hyvään tahtiin ja kuinka huomenna hakiessani viimeiset jämäpalat pois, kuittaan mukaani vähintään 170 euroa? Vai siitä, kuinka Rapella oli eilen hellyyspula; oli tunkemassa koko ajan syliin, kihnutti kyljessä kiinni ja kaiken tämän jälkeen kiitti mun sille takaisin osoittamasta hellyydestä kusemalla illalla mun sänkyyn? Vai siitä, ettei viimeksi postaamani Minäkin sorruin part 2 -postauksen tilaus jäänytkään siihen, vaan että siihen tuli lisäystä? Tai että tänään meinasi Tiimarissa oikeasti tulla itku kun suklaan tuoksuisia votiivikynttilöitä ei ollut enää valikoimissa?

Enpä tiedä, kaikista aiheista olisi jotain kerrottavaa, muttei silti juuri mitään mainittavaa... Ja tuossahan kaikki tulikin jo selostettua yhdessä kappaleessa. :)

Nyt aion vain lakata kynnet, laittautua oikein (tai no, ainakin hiukan) nätiksi ja lähden ajelemaan Seinäjoelle. Aion suorittaa tänään extremeurheilua nimeltään "vesiselvänä baarissa". Pitäkää peukkuja, että selviän koitoksestani hengissä, ja mikä tärkeämpää, järjissäni!

14.1.2010

Minäkin sorruin part 2

Sen jälkeen kun hain Ärrältä Jimmy Choo for H&M -tuotteeni, ja huomasin ettei H&M:n sivuilla ole enää ainuttakaan Jimmy Choon tuotetta myynnissä, rupesi ketuttamaan ankarasti oma tyhmyyteni ja hitauteni. Tuossa kyseisessä postauksessakin kerroin, että olisin tilannut vielä muutakin, mutta kun se on myöhäistä. Ekat päivät seurasin jopa maanisella aggressiivisuudella nettisivuja, jos jotain palautuksia vielä tulisi, mutta niin ei tapahtunut. Olin vakaassa uskossa, että tuotteet on vain otettu myynnistä pois. Mielestäni oli epätodennäköistä, että jokainen kyseisen herran tuote olisi myyty loppuun melkein samaan aikaan.

Hyväksyin (katkerana) kohtaloni, ja rupesin puoliksi tosissani ja puoliksi leikilläni kyttäämään eBayta sekä huuto.nettiä. Suoritin jonkin sortin itseni kiduttamista katselemalla kuvia laukuista, joista pyydettiin yli sataa puntaa, kun olisin saanut sen alle 50 eurolla. Ja toisaalta olin erittäin huvittunut, kun ihmiset huusivat esim. seepraclutchia yli 80 punnalla... En tiedä, onko näitä tuotteita myyty millaisilla alennuksilla vaikkapa briteissä, mutta uskoisin brittien äimistyvän siitä, että esim. ostamani mustat korkkarit maksoivat alle 25 euroa.

Viimeisen viikon aikana on todellakin jo muodostunut eräänlaiseksi rutiiniksi klikkaaminen H&M:n sivuille ja sieltä reitti Shop Online -> Naiset -> Asusteet -> Vyöt/laukut. Klikkailu tapahtui täysin automaattisesti, vaikka ihan oikeasti olin jo hyväksynyt kohtaloni... Tai ainakin niellyt tappioni ja nostanut pääni pystyyn. Jimmy Choot on olleet aina tokalla sivulla laukuista, ja meinasin ihan toden teolla pudota persiilleni (ellen olisi istunut jo valmiiksi), kun sivua nro 2 klikatessani verkkokalvoille ilmestyi liuta jo tutuksi tulleita laukkuja. Siitä paikasta klikkasin katsomaan kengät, ja sielläkin oli vaikka mitä - ja älyttömästi kokovaihtoehtoja! Sitten katsoin, onko pyöreä nahkakukkaro "omalla" paikallaan ja olihan se, samoin kuin sininen huivi. Mikä ihana hetki olla väärässä, tuotteita ei oltukaan tyystin vedetty pois markkinoilta. :D

Kaiken kaikkiaan en ymmärrä, miten noita tuotteita voi olla vielä noin paljon jäljellä?? Oliko kokoelma ihan täysi floppi, ja onko se sitä vain Suomessa vai ihan ympäri maailmaa (en tiedä, minkä maiden H&M:ssä tuotteita on ollut)? Eivätkö suomalaiset naiset vaan tajua hyvän päälle, kiikastaako rahasta (ei pitäisi enää ainakaan), vai eikö tuotteet vaan kerta kaikkiaan sovellu tänne peräpohjolaan? Jokin syyhän tuohon täytyy olla, että tavaraa on vielä reilusti jäljellä.

Tällä hetkellä tämän paasaamisen jälkeen nolottaa aivan ä-lyt-tö-mäs-ti, että minä täällä hehkutan posket punaisina kokoelmasta, joka julkaistiin kaksi kuukautta sitten. Huomaa, etten todellakaan ole ajan tasalla muotiin liittyvien juttujen kanssa ja ettei blogiani voi hyvällä tahdollakaan kutsua muotiblogiksi. :) Silti olen iloinen, etten ollut aivan ajan tasalla marraskuussa ja maksanut tilaamistani tuotteista täyttä hintaa. Nahkaisten tuotteiden olettaisi kestävän aikaa - pitkään, joten 5 vuoden kuluttua ketään ei enää kiinnosta, hankinko tuotteen silloin kuin valtaosa vai vasta jälkijunassa. ;)

Tällä kertaa en ajatellut olla yhtä jälkeenjäänyt ja missata haluamiani juttuja. Illalla meinasin tehdä tilauksen, mutta nukahdin. Argh, paniikissa aamulla katsomaan, ettei himoitsemani jutut vaan oo menny vielä.. Turha pelko. *pyörittelee silmiään*



Ensimmäisenä laukku, joka jäi eniten kaihertamaan mieltä. Tämä jäi ekalla tilauskerralla tilaamatta, kun pohdin hintaa. 80 euroa on pieni hinta isosta nahkalaukusta, mutta iso taksa H&M:n tuotteesta. Lisäksi olen googlettanut ympäri ja ämpäri ihmisiä, joilla olisi tämä ja joiden sivuilta tai blogeista olisi voinut lukea käyttökokemuksia ja kenties nähdä kuvia laukusta in action. En ole löytänyt tähän mennessä ketään. Kenelläkään ei ole tätä, mikä on mielestäni aika kummallista... Ehkä viisastun sitten, kun saan tämän käsiini, miksei tästä voi lukea mistään. Seepraclutch on jakanut mielipiteet; toiset ovat haukkuneet tämän olevan ihan roskiskamaa ja toiset ylistävät omistavansa maailman ihanimman ja kauneimman laukun. Nähtäväksi jää, kumpaan leiriin minä päädyn. Leopardilaukustakin luin paljon haukkuja, mutta silti se on mielestäni mielettömän kaunis ja laadukas laukku.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, pikkuinen kukkaro. Tämän hinta on tällä hetkellä 9,90e. Halkaisija on 9cm, joten ei tämä mikään pikkuriikkinenkaan ole... Katsotaan, mihin käyttöön tämä päätyy, pari ideaa on jo valmiina.


Tilausvahvistuksessa luki muuten vähän ristiriitaisesti: toimitus vkolla 3, tammikuun lopussa. Toivottavasti viikko 3 pitää paikkansa, mukavahan noita olisi hypistellä jo ensi viikolla. ;)

13.1.2010

Väliaikatietoja kirpparilta (sekä vinkkivitonen arvontaan)

Wohou, kävin tänään taasen kirpparilla katsastamassa tilanteen (ja viemässä uutta tavaraa), henkarit oli taas tyhjentyny mukavasti joten niihin sai laitettua uutta tavaraa. Täytyy tosin tehdä huomennakin siellä, koska uutta tavaraa oli reilusti yli jätesäkillinen, eikä kaikki millään mahtuneet paikalle ilman, että "kojusta" olisi tullut liian tukkoinen.

Kirppari on muuten Lakeuden Shoppis Seinäjoella, mikäli joku sitä ihmettelee. Kummasti siellä vaan porukkaa käy, maanantaina puoliltapäivin parkkipaikka oli täynnä. Eilen kello 17.00 parkkis täynnä ja tänään klo 16.30 parkkis täynnä. Ja totta tosiaan, laukkuja on mennyt kaupaksi; tähän mennessä yhteensä 94 euron edestä! :O Mieletöntä! Ottaen huomioon, että hinnat on tosiaan sen 2-6 euroa/kappale (ja pari hiukan kalliimpaa, mutta yksikään ei ole yli kymppiä), niin 8 tunnissa, minkä ajan paikka oli eilisen ja tämän päivän välissä auki, oli laukkuja mennyt 60 eurolla! Watta fak? Toki mun myyntipaikka herättää varmasti hiukan huomiota kun myynnissä ei ole mitään muuta kuin veskoja, mutta silti... Olisi kiinnostavaa tietää, onko kaikki laukut menneet eri koteihin vai onko siellä ollut joku kaltaiseni laukkufriikki hamstraamassa koko vuoden tarpeiksi.. Harmi, sitä en koskaan saa tietää. :)

Ja hei, attention please! Koska mä olen tällainen materiaalihaukka, niin tykkään ehdottomasti osallistua erilaisiin blogien arvontoihin (tähän mennessä oon jo kaksi kertaa voittanutkin, joten osallistuminen todella kannattaa). Nyt on sellainen arvonta, johon todella kannattaa osallistua! Labels or Nothing -blogissa on meneillään Suuri ½-vuotiskilpailu , ja palkintona Trivial Pursuit (tai Russuit, kuten itse aina sanon, olen oppinut sen yhdeltä kaveriltani xD) -peli, ja siitä vieläpä suklaaversio. Adrianan blogia kannattaa muutenkin seurata, ainakin arvontojen osalta, koska palkinnot ei ole mitään taviskamaa vaan oikeasti osallistumisen arvoisia, arvokkaitakin, juttuja. Osallistumisaikaakin on reilusti, helmikuun puolelle, joten käykäähän katsomassa! ;)

Läjä laukkuja kirpparilla

Kuten otsikko kertoo, nyt olen laittanut toteen operaation "laukkujen vähennys". Hitto, millainen homma on mennä laukkuja läpi, tarkistaa niiden kunto, tyhjätä ne kaikesta ylimääräisestä (mulla on laukuista löytyvien nenäliinojen perusteella koko vuoden kestävä flunssa), tehdä hintalaput ja vielä laittaa hintalaput laukkuun kiinni.

Maanantaina vein ensimmäisen "kokeiluerän" kirpparille noin puolen päivän aikaan. Erässä oli noin 15 laukkua. Eilen kun kävin kirpparilla siinä viiden aikaan iltapäivästä, vein samalla uuden erän, oli yllätys melkoinen kun paikka oli melkein tyhjä! Neljä tai viisi laukkua oli jäljellä, muut oli menneet. Laitoin uudet laukut henkareille (näyttää muuten paikka todella siistiltä, kun myytävänä ei ole muuta kuin laukkuja ja nekin ovat siististi henkareilla) ja kävin kassalla pyytämässä summan, paljonko on mennyt kaupaksi. Kassaan oli kilahtanut 33,50e ja siitä kun miinustaa paikkavuokran 24e niin plussan puolella ollaan jo ekan päivän jälkeen. Ilmeisesti kaikki paikaltani lähteneet laukut ovat menneet kaupaksi, eikä niitä ole ripoteltu ympäri kirpparia (niin kuin pelkäsin), koska hinnoittelin laukut todella maltillisesti 2-6 euron väliltä/kappale. Tänään menen taas käymään paikan päällä tarkistamassa tilanteen ja viemään uusia laukkuja, toivottavasti eilen viedyt veskat ovat kadonneet. :) Jos tämän päivän laukut lasketaan mukaan, on kirpparille menossa yhteensä noin 70 laukkua. En olisi arvannut luopumisen olevan näin helppoa... :) Päivitän muuten tämän viikon jälkeen tuon sivupalkissa olevan laukkumäärän ajan tasalle, kun näen, paljonko veskoja joudun kantamaan kotiin takaisin.

Maanantaina kävin kirpparin lisäksi keskustassa ja Anttilasta tein pienet löydöt.


Renny Harlinin ohjaama Mindhunters on mielestäni todella hyvä leffa juonensa ja yllättävyydensä vuoksi. Tämä kestää lisäksi katselukertoja, olen nähnyt tämän ainakin neljä kertaa ja silti jaksan syventyä leffaan täysillä ja yllättyä murhaajasta. :) Hintana tällä oli 3,99e.
Olen jo ennemmin esitellyt ostamiani IsaDoran Snow Fairy -tuotteita ja tässä on jälleen yksi. Crystal Gloss Stick, sävynä 87 Sparkling Mauve. Sopii vähän räväkämpään arkeen kuin juhlaankin.

Sitten löysin koko talven ajan himoitsemani luomivärin! Harmitti ihan mielettömästi, että alkutalvesta myöhästyin tämän suhteen, enkä löytänyt tätä nimenomaista trioa mistään. Nyt bongasin ja nappasin omani saman tien. Sävy 480 Prismatic Purples. Kokeilin eilen ja yllätyin, miten tuo valkeakin sävy taittaa hieman violettiin ja tuo tummin sävy on todella tumma luomilla! Mutta hienolta näyttää, se on pääasia. :)


Love it!

Näiden lisäksi ostin meikkikynäteroittimen ja Uppo-Nalle seinäkalenterin. Vähän myöhässä asian suhteen, mutta sain aikaiseksi sentään tammikuun puolella. ;)



Jos menisi vielä vaikka hinnoittelemaan laukkuja ja lähtisi sitten Seinäjoelle tarkastamaan tilanteen. :)

9.1.2010

Pinkkiä maisemaa ja Longchampia

Etelä-Pohjanmaa iltapäivisin. :P Tässä oikeastaan kulminoituu rakkauteni aakeeta laakeeta kohtaan. Maisema, jossa silmä ei tökkää mihinkään, on itselle se rakkain mahdollinen maisema.

Perjantaina sain myös mieleistä postia! eBaysta huutamani, ja Yhdysvalloista asti matkannut Longchamp saapui! Näissä missään kuvissa laukun väri ei oikein vastaa oikeaa, ei varsinkaan tässä ensimmäisessä. Väri on siis silmiinpistävän pinkki, tiedättekö yhtään mitä tarkoitan? Laukku on luonnossa jotenkin pikkuisempi, mitä kuvien perusteella (niin Longchampin sivuilla kuin esim. blogeissa asukuvissa) olisin kuvitellut, vaikka totta kai mitat tiesinkin. Ei silti haittaa, leveydeltään tilaa olikin enemmän kuin ajattelin, joten se kompensoi. Ja kyllähän tuohon, jos ei koko omaisuus niin 2/3 omaisuudesta, mahtuu.


Ratsastajatunnarit on täällä taas!

Samoin kuin läpässä oleva nahkalätkä.

Vetoketjun vedin. On se komea. :)


Viimeisenä kuva vielä sisällä olevasta nahkalepareesta.
Istun tällä hetkellä töissä (nyt on lauantai, kello on 3:46). Väsyttää niin maan perkuleesti, kun heräsin (perjantai)aamulla ennen kahdeksaa, enkä saanut ennen töihin tuloa nukuttua. Aamulla ajan talla pohjassa kotiin, nukun pari tuntia ja sitten pitääkin lähteä kummitädin hautajaisiin 200 kilometrin päähän. Ja vielä pitäisi jaksaa ajaa sieltä kotiin, kun äiti on todella arka ajamaan pimeällä ja lisäksi sen jalka vihoittelee sen verran, että ajaminen on hankalaa. Jaksaisi nyt edes menomatkan ajaa niin että saisin nukkua... Kiva nähdä sukulaisia, vaikkakin surullisissa merkeissä.


Mitäs tykkäätte uudesta pinkistä ihanuudestani?

8.1.2010

Nyt meillä asuu myös Jimmy Choo!

Tällä viikolla hain Jimmy Choo for H&M -paketin Ärrältä. Harmittaa vietävästi, olisin tilannut pari muutakin juttua vielä mutta missasin, nyt on kaikki Jimmy Choon jutut vedetty H&M:n sivuilta pois. Ja mitä äkkiseltään katsoi huuto.netissä tai eBayssa hintoja niin pilviähän ne hipoo. Megaärsytys! Sitä kun jostain innostuu niin innostuu sitten kunnolla, harmi vaan että meikäläinen oli niin hitaasti syttyvää sorttia tässä asiassa.

No, tässä kuitenkin mulle ehtineet jutut.

Tässä vähän vinkkiä...


...samoin kuin tässä...


...ja tässä kokonaisena. Ihana laukku, ja voi vitsit mikä i-ha-na nahan tuoksu tulvahti paketista, aah! Jotkut ovat moittineet laukun ketjuolkahihnaa huonolaatuiseksi, mutta mielestäni se oli todella hyvän tuntuinen. Paksu ja jykevä ketju, ei varmasti mene kovin helposti rikki. Tämä leopardi oli tiistaina jo ekaa kertaa ulkonakin, ja hienosti selviydyttiin ensimmäisestä yhteisestä illasta. Oli muuten illan ainut leopardi Onnelassa. :)


Tässä sitten vinkkiä seuraavasta jutusta...

Yksityiskohtia, voi juku miten upeita!

Nämä ovat huikaisevan korkeat - ja tappavan liukkaat! Päkiän alla ei ole mitään "liukuestettä", ei uria, ei mitään liukumatonta materiaalia, ei mitään! Jos näillä joku kaunis päivä opin kävelemään, nämä täytyy viedä suutarille, joka saa luvan keksiä pohjiin jotkut hiekkapaperit. Eheroon taharoon en rupia ittiäni tappamahan. Tuli muuten kenkiä pyöritellessä mieleen, että ne olisivat kauniit myös ilman tuota nilkkaremmiä. Kuvitelkaapa ylläolevasta kuvasta nilkkaremmi pois.. Mitä mieltä olette?


Olisiko yksi tämän vuoden lupauksista opetella kävelemään noilla? :P