29.11.2009

Älä osta mitään -päivän ostokset

Varoituksen sananen heti alkuun, tästä on tulossa pitkä, sekava ja asiasta toiseen hyppivä postaus. Toimitus pahoittelee jo etukäteen!

Viitaten edelliseen postaukseen (kumpi vs. kampi). Tein diplomaattisen ratkaisun ja tilasin NetAnttilasta molemmat. Saan kotona mallailla molempien kanssa ja sovitella rauhassa olalle ja eri asujen kanssa. Ja toisen saa sit palauttaa kahden viikon sisällä, kun teen ratkaisun siitä, kumman pidän itselläni. Siistiä, eikö vain? Ja juuri parhaillaan huijaan törkeästi itseäni jos edes yritän väittää, että kumpikaan laukuista lähtee takaisin 14 vrk sisällä. Ei varmasti lähde, jos yhtään olen itseäni oppinut 23 vuoden aikana tuntemaan.

On muuten melkoisen petollista viettää luppoaikaa kotona. Kahteen viikkoon en ole ollut töissä, joten aikaa on mm. netissä surffaamiseen. Muutaman viime päivän aikana oon tehnyt aivan älymahtavia nettiputiikkilöytöjä ympäri maailmaa, joihin en varmasti olisi eksynyt ilman tällaista massiivista luppoaikaperiodia. Katsotaan nyt, mitä tapahtuu seuraavan kuukauden aikana. Hain tänään uuden työvuorolistan, eikä siinä ollut minulle ainuttakaan vuoroa, eli ainakin kuukausi joutenoloa edessä. Oikeasti tämä ei ole yhtään hauskaa: paitsi että rahan tulo loppuu tyystin, on päivät ihan helkkarin pitkiä ja tylsiä.

Tänään (eilen/lauantaina) on ollut mahtitylsistä mahtitylsin päivä. Päätin iltapäivällä, että meen illalla Seinäjoelle leffaan katsomaan uusimman Twilightin. Mutta. Pyörälenkki äitin koiran kans venähti. Suihkuun meno venähti. Pikainen laittautuminen venähti ja vaikka olin kiukkuinen kuin ampiainen lähtiessäni kotoa ja ajoin sen takia kuin mielipuoli (mitä nyt keskinopeus oli 120 km/h kasikympin alueella. I know, typerää), myöhästyin pari minuuttia lipunmyynnistä ja missasin leffan. Hain työvuorolistan ja ajoin takaisin, eli ajoin 80 km yhden hemmetin työvuorolistan vuoksi, jossa ei edes ole mulle vuoron vuoroa. Nice. Jos ei ennen sitä ketuttanut niin sen jälkeen kyllä. :/ Takaisin tullessa keskinopeus taisi kuitenkin olla "vaan" 100 km/h.

Toivottavasti huomenna on parempi päivä. Uskon ja luotan siihen, koska pääsen pitkästä aikaa katsomaan naiskiekkoa Seinäjoelle. Jei! Iltapäivällä (klo 15.00->) on Seinäjoen uudessa jäähallissa naisten divarikarsintapeli K-Oulua vastaan. Siitä on ikuisuus, kun oon viimeksi ollut katsomas vanhaa joukkuetta! Tosin, kovin moni silloisista joukkuekavereista ei enää pelaa (naiset on aika kovia lisääntymään, IMO :)). Huomenna on varmasti niin nostalgiset kuin haikeatkin fiilikset. Haluaisin niin kovasti päästä jäälle taas! Mutta Varsinais-Suomessa sitten taas aloitan, jahka asetun aloilleni. Tuskin maltan odottaa!

Jos sitten sujuvasti hypättäisiin siihen kuvaosioon. Ihan ensimmäiseksi kuva IsaDoran kynsilakasta, josta lupasin kuvan, miltä lakka näyttää kynsissä. On kyllä ehdottomasti kaunein lakka koskaan!
Perstaina oltiin äitin kanssa kaupungilla (kuten kerroin meidän menevän). Minimanista ostin L'Orealin uusimmasta sarjasta (jaiks, nyt en muista nimeä!) kynsilakan. Pohdin pitkään, minkä sävyisen ostan ja päädyin sinertävään. Oli muuten todella hankalaa ikuistaa lakkaa ja kynsiä, että kuvasta olis käyny ilmi, miltä lakka oikeasti näyttää. Epäilin aluksi hieman, ettei sinisyys näy lainkaan, mutta kyllä tää kummasti vaan taittaa sinisävyyn. Täytyy varmaan hakea joku toinenkin sävy. Kamalat nakkisormet tällä hetkellä, kun kynnet on niin nysät. Blaah. :/
Tiimariin mentiin kynttiläostoksille. Lempparikynttilät on tällä hetkellä suklaantuoksuiset Choco-votiivit. Näyttää paketissa aika kamalalta, kun tuo ruskea pukkaa muovin läpi (en tajua, miten se voi silleen tehdä), mutta nää on vaan niin herkullisen tuoksuisia! <3>Siinä olis sitten äsken napsaistu kuva. Onko mitään tunnelmallisempaa kuin kynttilät? Kaunista, kaunista.

Sitten jääkiekkoa vielä hiukan sivutakseni. En oo varmaan koskaan hihkaissut yhtä lujaa hammasharjan vuoksi. Tästä en päässyt ohi! Jordanilla oli Limited Edition hammasharjoja, jonka ostosummasta menee osa junnukiekkoiluun. Pakko oli ostaa ja tukea hyvää toimintaa! Oon kiekkoleijonien vankkumaton fani.

Seppälässä oli tosiaan ne kantispäivät ja kaikki -20% klubikortilla. Ostin pari kaulakorua ja korvikset. Ekassa kuvassa on molemmat kaulakorut. Pidempi on siis tuollainen sekasikiökoru, jossa helmiä ja ketjua. Tässä ei nyt näy, mutta molemmat (helmet ja ketjut) yhtyy ylhäällä ja korussa on lukkokiinnitys. Lyhyempi on sitten taas tuollainen helmikoru, jossa pieni... ööh... riipus? Kaunis koru, vaikka käyttöä tälle ei ehkä niin paljoa tulekaan.


Tässä vielä lyhyempi koru lähikuvassa.

Ja sitten ne korvikset. Pirteät keltaiset sydännapit, piristää varmasti päivää ja asua!


Eilen taisi olla se "älä osta mitään" -päivä. Erilaisia "päiviä" rupee olemaan jo niin paljon, ettei niissä pysy enää perässä. Kaikenmaailman "älä osta-älä käytä autoa-älä mässää-älä nuku-älä mene töihin" -päivät on ideoiltaan ihan mukavia, mutta todella harvoin noudatan päivän teemaa. Pukeudu pinkkiin -päivä oli poikkeus (tosin silloinkin mulla oli vaan pinkkiä kynsilakkaa). Ei todellakaan olisi tullut mieleeni sanoa äidilleni perjantaina, että en mä nyt voi tulla mukaan eikä sunkaan kannata mennä kun tänään ei saa ostaa mitään. No way.

Huomasitteko muuten: paljon kuvia mutta mukana ei ainuttakaan laukkua? :B Jee!

26.11.2009

United Colors of Benetton - kumpi vai kampi?

Oon aivan into piukeana täällä, koska olen saamassa hyppysiini yhden jutun, josta olen unelmoinut... Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään tässä postauksessa esitellyistä jutuista, vaan jotain josta kerroin alkusyksystä. ;) Kerron kyllä lisää, jahka se on ajankohtaista.

En muista olenko täällä hehkuttanut, kuinka Anttila myy nykyään United Colors of Benettonin ja Sisleyn laukkuja. Oon Seinäjoen Anttilassa hypistellyt säännöllisesti kahta Benettonin laukkua, enkä vain osaa päättää kumpi olisi kivempi! Jaiks! Kuvat on NetAnttilan sivuilta, ja hiukan pieniä mutta kyllä niistä pääkohdat näkyy... Mutkukitku ei osaa päättää! Ylempi olisi ehkä käytännöllisempi, mutta alempi sitten muuten vaan NIIN ihana. Ette usko, kuinka monta kertaa oon jo tarttunut kaupassa ylemmän laukun hihnaan, että "nyt lähdetään Jalasjärvelle" mut sit kuitenkin oon jättäny ostamatta, kun oon ruvennut miettimään, jos sittenkin se toinen olis kivempi. Voi elämä.


Huomenna olis ohjelmassa äitin kans Seinäjoen reissu. Mä haen Minimanista rahaa takaisin, kun jättivät sunnuntaina alennukset antamatta. Ja on muuten _yleistä_ tuolla puljussa tuo rahojen kanssa takkuaminen (milloin annetaan liian vähän takaisin, milloin on alennukset päin kuttua jne.)! Kannattaa tarkastaa kuitit aina kun on asioinut Hyllykallion/Seinäjoen Minimanissa. Katsoin sähköpostista, että Seppälässä on sunnuntaihin (??) saakka klubipäivät, jolloin klubikortilla saa -20% kaikista jutuista. Sinne siis myös. Niin ja kierrätyskeskuksesta mennään hakemaan koirille peittoja häkkeihin ja autoihin, kaikki on taas kummasti joko järsitty tai liattu muuten vaan käyttökelvottomiksi.

Huomenna tulee myös äitin miesystävä meille vkolopuksi. Thank god, se on luvannut ottaa Reinon tehotarkastukseen, Reino kun on tällä viikolla ollut oikein mukava ja jättänyt yhden kerran kaupan ja toisen kerran huoltoaseman pihaan. Jos K löytäis sitten syyn, missä mättää. Toivon todella, rupee tulemaan hulluksi kotona! Ei se mitään, jos olis autottomana Seinäjoella, mutta olepa autoton Jalasjärvellä niin jumissa ollaan ja isosti. Peukkuja nyt, että Reino saadaan kuntoon!

Kotishoppailua & Amerikan serkun saapuminen

Tiedättekö sen ilon tunteen, mikä valtaa mielen, kun löytää 2 euron kolikon jonkun takin tai laukun taskusta. Miten niin pienestä voikin tulla niin iloiseksi? Mitäs sitten, jos löytää jotain isompaa, jonka olemassaoloa ei ole muistanut lainkaan?

Nimesin tapahtuman kotishoppailuksi. Enkä tarkoita kotoa käsin shoppailua esim. netissä vaan nimenomaan kotona shoppailua. :) Katsokaas mitä löysin eilen, kun vilkaisin "rintanappilaukkuni" sisälle:


Uulalaa, vielä kaupan pikkuruinen pussukkakin tallella!

Meinasin lentää pyrstölleni, kun näin mitä pussukka piti sisällään. Miten tuollaisen ostamisen on voinut unohtaa??!

Pitkä musta koru, jossa ihana musta pallo roikkumassa. Love it!


Tässä vielä lähikuvaa pallosta. Uskomattoman ihana! Ja tuossa pussukassa oli vielä ostokuittikin tallella. Arvatkaapas, koska oon korun ostanut (Aleksi13 on btw ostopaikka). Elokuussa? Ennemmin. Toukokuussa? Vieläkin ennemmin, nimittäin helmikuussa!! Korun käyttämättä jättäminen täytyy paikata hetimmiten.


Sitten, otsikon "Amerikan serkku" -osioon. Olen nimittäin viime yönä lyönyt lukkoon ja viimeistellyt adoptoinnin. Tässä lähiaikoina luokseni pitäisi saapua Ed Hardyn jälkeläinen, komeaakin komeampi mustahipiäinen yksilö. Tulokas on tulossa jäädäkseen, toivottavasti se on sellainen, kuin odotankin etten pety pahasti. Saas nähdä, kuinka se tottuu talon tavoille, ulkonäkö meinaan viittaa mahdolliseen kapinointiin. Vai mitä olette mieltä?




Luulen, että tulemme kyllä juttuun oikein mainiosti. :)



25.11.2009

Lapsellinen aikuisuus

Joskus lapsettaa, joskus hiukan enemmän ja joskus vähän vähemmän. Joitakin lapsettaa toisia enemmän ja joitain taas huomattavasti muita vähemmän. Itse kuulun ehdottomasti kastiin "ne jotka eivät halua kasvaa aikuiseksi". Olen yleensä se, jolta kumpuaa mitä ihmeellisimmät ajatukset ja pohdinnat, ja jonka tekemisiä tiukkapipot paheksuvat. Ei, en varasta naapurista omenoita (kesällä varastin kyllä punaisia viinimarjoja - mut se tehtiin kyllä äitin kans yhdessä! :D ), enkä viritä paukkupommeja toisten postilaatikoihin. Enkä sano, että tässä oltaisiin ihan täysiä kersoja, ja etten esim. osaa ottaa vastuuta yms. Lapsenmielisen vakavissaan ollaan selvitetty niin lukiot, armeijat kuin kohta ammattikorkeakin ja töissä ollessani olen hommat hoitanut niin hyvin kuin vain suinkin kykenen ja yleensä saanut pelkkiä kehuja toiminnastani.

Mihin pyrin tällä alkuspiikilläni? Siihen, että lapsenmielisyys puskee pintaan välillä myös materiaalin suhteen. En sentään leiki enää barbeilla, mutta kerään erilaisia lehmäesineitä (oli ne sitten Schleichin figuureja, pehmoleluja, avaimenperiä, astiapyyhkeitä, mukeja, pyyhkeitä...), rakastan suloisia pehmohahmoja ja minulla on läjäpäin (joidenkin mielestä) lapsenmielisiä penaaleja, meikkipusseja ja laukkujakin. Nukun aivan yhtä makeasti omissa Nalle Puh-lakanoissa siinä missä harmaissa Marimekon Kaivo-lakanoissakin ja kaapissakin ne on vierekkäin sulassa sovussa.

Löytyy minulta toki myös aikuismaisempaakin tavaraa, vai löytyykö? Penaalina minulla on ollut jo monta vuotta Marimekko -kuosinen penaali. Kuosi vain sattuu olemaan Bo Boo, joka on virallisesti lastenkuosi. Samalla kuvalla varustettuna omistan meikkilaukun ja laukun. Mitä sitten? Kuosi on ehdoton lempparini Marimekon kuoseista, jollei lasketa Miina Äkkijyrkän lehmiä. Meikkipussina on täällä blogissakin nähty Victoria's Secretin PINK-malliston yksilö, ei mikään tylsimys sekään. Meikkini ovat Ralph Laurenin meikkilaukuissa, ne vain sattuvat olemaan läpinäkyviä malleja ja omalla tavallaan rikkovat tylsän ja aikuismaisen kypsän kaavan. Laukku on Betsey Johnsonin, mutta se on varustettu humoristisella kuosilla. Lompakko on aikuisille tarkoitettu Sanrion Hello Kitty -lompakko. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Aikuismaista, muttei sit kuitenkaan. :)


Olen pikkuhiljaa keksinyt meikkaamisessa siveltimien käytön. Tai yritän ainakin kovasti keksiä. Niille pitäisi vaan löytää sopiva pussukka reissuja ajatellen, etteivät sotke joka paikkaa. Anttilasta löytyi sopivasti Leendert Jan Vis:n (tarvitseeko sanoa, että rakastan kyseisen merkin kuvia??) pussukka, penaaliksi tarkoitettu. Niin mua, etten sanoisi.




Lapsenmielisyyden kun yhdistää roisiin huumorintajuun, niin soppa on valmis. Vaikka olenkin äärettömän eläinrakas, löydän suunnattomasti huumoria esim. Suicide Bunnies -piirroksista sekä David & Goliathin Goodbye Kitty -kuvista. Varmasti on monia, jotka eivät kyseistä huumorin lajia ymmärrä, mutta itseeni nuo kyseiset teemat iskevät. Yhden huumorin lajin olen löytänyt erilaisista rintanapeista. Miten niin pieneen asiaan voi yhdistääkin niin ratkiriemukkaita juttuja? Alla olevan laukun ostaessani mietin, että se kaipaa jotain piristystä ja siitä se ajatus sitten lähti. Laukusta tuli virallinen rintanappilaukkuni. Laukun kyljestä löytyy muuten myös noita em. Goodbye Kitty -nappeja. Joukossa on niin härskejä, suloisia kuin ihan vaan vitsikkäitäkin nappeja, kaikki sievästi sekaisin.


Makuunista leffaa hakiessani löysin itseni nappiapajilta ja kaksi nappia otin mukaani. Ylempänä oleva nappi edustaa juuri sitä huumorin lajia, josta pidän: hauskuuden ja totaalisen överin rajamailla olevaa. Tuon joko ymmärtää tai sitten ei, siitä joko pitää tai ei.



Harmikseni ostin toisen samanlaisen, joka jo laukusta löytyy. Tälle täytyy nyt keksiä jokin toinen paikka.
Lisäksi ostin kaksi avaimenperää. Sian kuva on tällä hetkellä niin loistavan ajankohtainen, että taidan ripustaa sen ihan vaan paheksuntaa herättääkseni jonnekin näkyvälle paikalle. Tiukkapipoille pureskeltavaa (ja ei, en todellakaan laske leikkiä taudin vakavuudesta, älkääs sitten käsittäkö asiaa niin. Naureskelen lähinnä sille hysterialle, jonka tauti ja siitä uutisoiminen on aiheuttanut.). Simpanssillekin on jo oma paikkansa. ;)


Kalenterin ostin myös. Yleensä minulla on kalentereita monta joka vuodelle. Tästä tulee sellainen, joka seisoo tasan yhdessä paikassa koko vuoden, esim. keittiön pöydällä, ja johon merkkaa menot, tekemiset ja muistamiset. Tai sitten tätä kuljetan mukanani (olisi kyllä kiva, jahka tuohon saisi askarreltua jonkun kivan kansikuvan, sitä kun pystyy nääs vaihtamaan) ja laitan itse tekemäni - tai tekeillä olevan - kalenterin yhteen paikkaan. On muuten melkoinen operaatio väsätä kalenteri itse! 13 euroa oli pieni hinta tuosta valmiista.
Saanko esitellä: Kelju K. Kojootti. :D Keljulle ei olla vielä löydetty paikkaa, jossa voisi toimia maskottina... En voinut vastustaa, kun tuon Makuunissa näin!

Siinä pieni paatos lapsellisista aikuisista. :) Löytyykö kohtalotovereita?

21.11.2009

Jumalainen IsaDora!

Eilen sitten pääsin Anttilaan kosmetiikkahyllyjen ääreen, kun torstaina Reino teki tenät ja suunnitelmat epäonnistui.

Viikko sitten sunnuntaina kävin siskon kanssa kaupungilla ja Anttilassa käydessä ihast... ei vaan rakastuin IsaDoran uuteen Snow Fairy -kokoelmaan. Yleensä, kun olen IsaDoran uusia kokoelmia katsellut, niistä on ne parhaat helmet olleet jo loppuunmyytyjä. Hivelin luomiväripalettia, mutta idiootti kun olen, en ostanut sitä viikko sitten. Koko kuluvan viikon ajan olen miettinyt tuota palettia ja eilen sitten säntäsin ensimmäisenä sen luo - ja vein viimeisen hyllyssä olevan paletin (tiedä sitten, onko varastossa vielä lisää)! Miten onnellinen olinkaan - ja olen yhä! Luomiväripalettia tiukasti puristaen katsoin sitten muita saman kokoelman tuotteita ja nappasin vielä ihanan sävyisen kynsilakan mukaani. Vielä tuossa vaiheessa en tajunnut, että ostamani kynsilakka tulee olemaan sävyltään kaunein, mitä olen koskaan kynsiini lakannut.


Tuon luomiväripaletin sävyt vois olla vaikka minkälaista kuraa tahansa, olisin varmaan silti ostanut sen, pelkästään ulkokuoren vuoksi. :)

Kynsilakkapullo tarkemmassa syynissä. Yritän ottaa tänään hyvän kuvan lakasta kynsissäni. I love it!!! Sävy on nimeltään 629 Icy Purple.

Ja tältä ne paletin sävyt sitten näyttävät (ellette vilkaisseet linkittämääni IsaDoran sivua). Parhaat ja lempparisävyni samassa paletissa, unbelieveable!


Toisesta kuvakulmasta. Vasemmanpuoleisin sävy ei ole ihan noin valkoinen, mitä kuva antaa olettaa, vaan sellainen hyvin hento vaaleanpunainen. Tummin sävy näyttää melkeinpä mustalta, mutta on oikeasti tumman luumun väristä.



Värisävyihin sopien uusin laukkuni on eBaysta ostamani Fiorellin laukku. On pienempi, mitä kuvan perusteella oletin ostavani, ja tuskinpa tälle mahdottomasti käyttökertoja tulee. Ulkonäkö on silti hyvin herkullinen - laukku on kuin karkki ja vaikken tätä käyttäisi, tulen pitämään tätä näkyvillä. Harvassa laukussa värit kolahtavat samalla tavalla kuin tässä.

Ai niin, hain Reinon eilen kotiin huoltamolta. Eivät olleet löytäneet siitä mitään vikaa... Tiedä sitten, onko se hyvä vai huono asia. Äitin miesystävä kun tulee viikon päästä meille, niin katsoo vielä pari juttua, joista tuollainen hyytyminen vois johtua. Onneksi nyt ei tuu paljoa kilometrejä, kun en oo ens viikolla töissäkään. Pakko ei ole siis mennä yhtään minnekään.

19.11.2009

Voi Reino minkä teit!

Reino (eli mun pirssendaal - kyllä, olen nimennyt autoni) jätti mut tänään tien päälle. Tai en nyt ihan tien poskeen, mutta olin juoksuttamas koiria muutaman kilometrin päässä keskustasta koirien koulutuskentällä ja auto oli tyhjäkäynnillä jonkun aikaa. Siinä sit mietin, kun se käy hiukan huonosti. Heitin koirat autoon ja tarkoituksena oli laittaa vaihde päälle ku auto simahti. Hyytyi ihan täysin ja varoittamatta eikä käynnistyny enää. Voe helevetti, etten sano. Ja sanoinkin, pahemminkin. Ei muuta ku työnsin autoa vähän sivumpaan, siellä kentällä kun ei oo valoja, et jos sinne olis joku toinen ajanu, se olis saattanu vetää kylkeen. Puhelinta ei ollut mukana - tietenkään, sehän olis ollut jo liian helppoa! Ei auttanu ku ottaa koirat takaluukusta (tai -loosterista, niin kuin meillä sanotaan) ja lähteä apostolinkyydillä kohti keskustaa ja Nesteen huoltoasemaa.

Tiedättekö miten ihanaa on kävellä kahden bokserin kanssa, jotka ei osaa kävellä yhdessä remmilenkillä (eivät siis ole koskaan yhdessä lenkillä, paitsi kun viedään vapaana juoksemaan), toisen kanssa on isot johtajuusongelmat meneillään (eli sen kanssa pelkästäänkin olis ollu hankalaa kävellä) ja toisella koiralla on taluttimena flexi? Minä tiedän, se ei ole yhtään ihanaa. Onneksi sentään molemmilla koirilla oli talutin mukana. Meinasin nimittäin jättää Rapsun hihnan (tai tässä tapauksessa sen flexin) kotiin, kun ei sitä kuitenkaan tarvi. Ja meidän heijastinlukumäärä oli pyöreä nolla. Tai no, flexin hihnassa on heijastin, mutta se on aika olematon. Yleensä vuoraan heijastimilla niin itseni kuin elukat, mutta tällä kertaa en. Ei muuten tule toistumaan tuollainen tilanne!

Kaikkein pöyristyttävintä oli, että pysähdyin katulampun alle, josta mut varmasti huomattiin, ja heilutin kättä pään yläpuolella isossa kaaressa ohi menneille autoille, että olisivat pysähtyneet. Tarkoituksena olisi siis ollut kysyä puhelinta lainaan. Ohi meni viisi autoa, eikä yksikään pysähtynyt, ei edes hidastanut vauhtia. Ei yhden yksikään! Siis mitä helv...?! Ei olisi paljoa vaatinut pysäyttää, avata ikkunaa ja kysyä että onko joku hätä. En tiedä, pelottiko koirat, vai luuliko ne ihmiset että ihan huvikseni seison tien vieressä kahden koiran kans ja heiluttelen ohimeneville autoilijoille. Haistakaahan vittu, toivottavasti teitä ei kukaan pysähdy auttamaan kun apua tarvitsisitte.

Käveltiin sitten sinne Nesteelle, tai oikeastaan Rapsu käveli, Manta poukkoili ja hyppi mua vasten ja mä kirosin ja yritin pitää sitä kurissa. Perillä sidoin koirat pyörätelineeseen, ja menin sisälle huoltoasemalle, jossa sit työntekijä soitti hinaajalle. Hinaaja tuli, etittiin koirille suojaisampi paikka, sidoin ne sinne ja lähdettiin hakemaan autoa. Auto, ihme kyllä, käynnistyi nyt... Totta kai, kun mies on mukana ja mä näytän ihan idiootilta kun sanon, että "ei se hetki sitten vaan käynnistynyt". Mentiin Nesteelle takaisin, jätin auton sinne tarkastettavaksi, hain koirat ja kävelin kotiin. Huomenna sitten meen iltapäivästä hakemaan sen ja köyhtymään x summan kahisevaa.

Mitä tästä opimme:
- AINA puhelin mukaan, minne meneekin.
- Ei kannata varautua siihen, että tuntematon ohikulkija auttaisi. Ei näemmä auta.
- Koirille AINA hihnat mukaan! Jos on mukana kaksi koiraa, niin silloin myös kaksi hihnaa.
- Autoon pari varaheijastinta mukaan, jos sattuu jättään tien päälle, eikä päällä olevassa takissa olekaan heijastimia.

Olihan opettavainen päivä. Piti mennä kaverin kanssa klo 19:00 leffaan (Paranormal Activity), mutta se piti perua kun olin kotona 18:15, hiestä märkänä ja jalat sekä kädet ihan muusina. Ja mun kun piti mennä ennen leffaa Anttilaan kosmetiikkaostoksille... Blaah! Viikonloppuna sitten.

Onko muilla ollut tilanteita, jossa auto tai muu kulkuväline on pettänyt?

17.11.2009

2012

HOXHOX!! TÄMÄ POSTAUS SISÄLTÄÄ ELOKUVAN 2012 JUONTA KOSKEVIA PALJASTUKSIA, JOTEN MIKÄLI ET HALUA TIETÄÄ ELOKUVAN KULUSTA TAI JUONESTA, ÄLÄ LUE TÄTÄ POSTAUSTA.

Meinasi mennä koko elokuvanautinto sivu suun, koska heräsin iltapäivällä kahdelta. WTF?! En oo nyt enää ollenkaan selvillä tästä unirytmistä, enkä saa itseäni kiskottua sängystä ylös, vaikka mitä tekisin. Leffan oli tarkoitus alkaa kolmelta, ja meiltä on Seinäjoelle se puolen tunnin ajomatka. Ensin ajattelin, että jätän välistä mutta sitten nousi sisukkuus ja totesin, että on sitä ennenkin lähdetty matkaan lyhyemmälläkin varoitusajalla. Ei muuta kuin sängystä ylös, vaatteet niskaan, meikkiä naamaan, koiralle ruokaa ja sen pissatus, auton starttaus ja nokka kohti Seinäjokea.

Seinäjoella meinasi tulla tenkkapoo, koska leffateatterin edessä oleva parkkialue on maksullinen, ja sehän on sitä aina klo 18:00 saakka. Kello oli 14:55, joten siinä vaiheessa ei enää ajettu minnekään ilmaiselle alueelle, muutenkin olin jo vähällä myöhästyä. Latasin parkkimittariin niin paljon kolikoita kuin vain löysin ja niillä sain parkkiaikaa 16:38 asti. Ei ollut hajuakaan, kuinka kauan leffa kestää, joten ajattelin, että jos se on 1,5 tunnin pätkä, niin ei oo hätäpäivää. Lippuluukulla kysyin, miten kauan se kestää ja vastaus kuului: 2,5 tuntia. Voooooooi paska. No, ei auttanut itkeä siinä vaiheessa. Vitosen iltapäivästä oli melko varmasti tuleva melkein neljänkympin iltapäivä, mutta siinä vaiheessa en enää halunnut perua juttua, kun olin sinne asti päässyt. Mietin, että jos siellä tuulilasilla sakkolappu on, niin se maksetaan. End of that discussion.

Leffa vei mukanaan ja 2,5 tuntia kului oikeasti aivan hujauksessa. Leffan aikana ulos oli tullut pimeys, ja jännityksellä odotin, onko sakkolappu odottamassa maksajaansa. Ei ollut! Jesh! Siitä sitten auton starttaus ja kotia kohti. Vaikka uumoilin, että rahan tuhlaus ei jää leffalippuun, poppareihin ja limsaan niin kyllä se tällä kertaa jäi. Suurimpana syynä kylläkin tuo myöhälle nukkuminen. Leffan jälkeen piti nääs tulla käyttämään äitin koiraa ulkona, kun sitä en ehtinyt tekemään ennen lähtöä. No, rahaa ehtii tuhlata myöhemminkin.


Sitten, itse elokuva ja sen "opetukset". Rakastan tämän tyylisiä elokuvia, jotka jäävät itselle vellomaan ajatuksiin päiviksi. Katastrofielokuvissa on vaan sitä jotain. Tai oikeastaan rakkaus on hiukan liian väkevä sana, mutta viehätyn kyseistä genreä edustavien leffojen äärellä.




Tämä leffa sai mielen täyteen kysymyksiä vuodesta 2012. Olen kyllä kuullut ennenkin Maya-intiaanien ennustuksista ja Ilmestyskirjasta, mutta nyt jäin oikeasti ajattelemaan asioita. Kotona avasin netin ja rupesin selaamaan vuotta 2012 koskevia juttuja. Maailmanloppua, tai uuden aikajakson alkua, enteilevät ainakin:

- Maya -intiaanien kalenteri (se loppuu 21. tai 23.12.2012)

- Ilmestyskirja - Uuden testamentin viimeinen kirja (tulkintoja tuostakin on toki monia).

- Nostradamus (joka ennusti oikein mm. Yhdysvaltain vapaussodan ja sisällissodan, sekä toisen maailmansodan). Maailmanloppu tulee hänen mukaansa aikavälillä 2006-2012.

- Vuonna 2012 maapallo siirtyy galaksin keskukseen. Tämän on vahvistanut todeksi ainakin NASA ja erilaisten laskukaavojen ja planeettojen liikkeiden perusteella se on mahdollista todentaa. Harvinainen tapahtuma, joka sattuu "kohdalle" kerran kymmenissä tuhansissa vuosissa.

Lisäksi on henkilöitä ja laitteita, jotka ovat ennustaneet jotain tapahtuvan vuonna 2012. Se, haluaako kyseisiin juttuihin uskoa, on jokaisesta itsestään kiinni. Itse olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että maapallo käy enää jatkoajalla. Ihmisiä on liikaa, tavaraa on liikaa, maapalloa kuormittavia tekijöitä on liikaa. Pidin Aasian tsunamiakin osaltaan varoituksena siitä, miten luontoäiti pitää kyllä huolen omastaan. Kiteyttäisin oman mielipiteeni ja ajatusmaailmani lauseeseen: Jos luonto haluaisi asettua ihmisiä vastaan, ihmisillä ei olisi mitään mahdollisuuksia.

Nämä ovat totta kai tulkinnanvaraisia ajatuksia, enkä esitä näitä minään totena. Itse olen vain niin hömppä, että uskon yliluonnollisuuksiin (tietyissä määrin), paranormaaleihin asioihin ja siihen, että jollain muulla planeetalla (jollain toisella galaksilla) on elämää, ja että maan päällä on käynyt tänne kuulumattomia vieraita. Tai ainakin haluan uskoa niihin.

Mitä tulee elokuvan juonenkulkuun, se oli ihan kohtalaista. Hiukan ontuva ajatus, että tuntemattomaksi jäänyt kirjailija saa selville juonen kulun hullulta radiohihhulilta ja sen jälkeen hän automaattisesti yhdistää palaset toisiinsa. Tämä ei häirinnyt itseä kuitenkaan niin paljon, kuin ajoepisodi, jossa kirjailija/limusiinikuski (jota näyttelee John Cusack) huristelee limusiinilla perhe kyydissään väistellen kaikki tielleen osuvat esteet, niin maan "aaltoilusta" kuin kaatuvasta parkkitalosta tippuvat autot. Naurettavin kohta oli, kun auto ajoi rakennuksen sisään, väisteli sielä kaikki paalut ja kivenlohkareet ja rynnisti toisesta päästä taloa pihalle. Jos yhtään tietää, miten massiivisia ja painavia jenkkiautot on, varsinkin jos ne on mallia limusiini, niin ei ne totta vie käänny yhtä ketterästi mitä elokuvassa. Yhtä epäuskottavaa on, että jättimäisen tulivuoren purkautuessa ja syöstessään laavaa ja rojua kilometrien päähän, pienenpieni lentokone saa kokemattoman kuskinsa turvin väisteltyä jokaikisen esteen ja romun. Yeah right.

Tekninen toteutus oli hienoa ja harkittua. Maan vajoaminen oli hienosti toteutettu, samoin kuin luonnonkatastrofikohdat (jättiaallot ja niiden mukana tulevat "rojut", tulivuorenpurkaus jne.). Yksityiskohtia oli paljon ja tästä riittäisi katsottavaa toisellekin kertaa. Huumoria oli sopivan kokoinen hyppysellinen, ja ensimmäinen kunnon spontaani naurunpärskähdys tuli siinä vaiheessa kun Kiinan mantereella kuskattiin kirahveja, sarvikuonoja ja muita elukoita helikoptereilla. En ole raamatun ylin ystävä, mutta tykkäsin asetelmasta, että maailmanlopun ollessa lähellä ihmiset rakentavat arkin (tässä tapauksessa monta arkkia), eivätkä yritäkään mitään avaruusjuttua. Vaikka maailma tuhoutuisi, me pysymme täällä ja taistelemme taistelumme maankamaralla, tänne meidät on luotu ja täällä me olemme loppuun saakka. Pidin myös siitä, miten elokuvassa tuli esille melko varma tosiseikka: mikäli loppu olisi lähellä, tavallisilla pulliaisilla ei olisi mahdollisuuksia päästä rakennetun arkin kyytiin, vaan raha määräisi tässä(kin) asiassa. Valtionpäämiehet ja rikkaat.

Sitä jäin myös miettimään, että jos hallitus/hallitukset tietäisivät tulevasta ja alkaisivat rakentamaan massiivista pelastautumisjuttua, oli se sitten arkki, rakennus, avaruussukkula tms. niin pysyisikö sellainen todellakin salassa? Nyt rupesi kiinnostamaan paitsi vuoden 2012 mysteeri, myös erilaiset salaliittoteoriat. Ei muuta kuin google auki ja kirjastoon. :D

Lyhyenä tiivistelmänä: suosittelen katsomaan elokuvan 2012.

16.11.2009

Yökukkuja...

...täällä hei! Kello tulee puoli viisi ja arvatkaa ketä ei väsytä? \o Fuck.

No mutta, tässä on nyt selattu Youtubea, Huuto.nettiä, eBayta ja yhtä jos toista palstaa läpi ja kaikkea mielenkiintoista on löytynyt. Totesin muuten, että suuntaan huomenna klo 15.00 Seinäjoelle leffaan katsomaan se 2012.. Vitosen iltapäivä, eikä muutakaan tekemistä ole, kotona ei jaksa maleksia koko päivää. Epäilen, että reissun rahankulutus ei jää vitosen leffalippuun (ja popcorneihin + limsaan), mutta katsotaan mitä huom.. tämä päivä tuo tullessaan.

Mutta. Löysin Youtubesta hauskan pätkän. Ollaan siskon kans naurettu aivan vääränä, kun ollaan keksitty erilaisia auton navigaattoreita. Huumorimielellä, tiedättekö mitä tarkoitan? Niko Kivelä, stand up-koomikko, on näköjään keksinyt saman aiheen. Ja vielä, viimeinen Kivelän esittämä navigaattori on kuin ilmetty äiti (kartanlukijana = navigaattorina), samalla periaatteella. Katsokaa, niin tajuatte pointin. ;)




Ja löysin muuten lisää hauskoja pätkiä. Niko Kivelä on kyllä aivan loistava ja hänen kertomana oon kuullut (TV:stä) parhaan pätkän eri ihmisten suojelusenkeleistä. Miten Paavin suojelusenkeli eroaa Kimi Räikkösen enkelistä. Harmi, kun sitä pätkää ei löydy mistään. :( Tässä kuitenkin toinen hauska:



Seuraava pätkä on hauska vain ja ainoastaan sen takia, että se pitää niin hyvin kutinsa. Kovaa yleistämistä naisista ja miehistä, mutta ah niin hauskaa!



Ja vielä yksi pätkä aamuyön kunniaksi, säästin lempparini viimeiseksi. :) Pablo Franciscoa voisi sanoa stand up -komiikan grand old maniksi, ellei kyseessä olisi vasta 35-vuotias mies. :)

15.11.2009

Sunnuntai - lepopäiväkö? Ehei.

Huhhahhei, johan on taas mennyt päivät äkkiä! Torstai-perstai -välinen yö kului töissä, perjantaina nukuin koomassa neljään asti iltapäivällä, touhasin koirien kanssa ja lähdin yöksi töihin. Voihan glamour, etten sano, sitä ei tästä elämästä puutu. Ai mikä elämä? Niinpä. Sitä saakin kysyä, varsinkin kun eilen nukuin kuuteen saakka ja nimenomaan illalla kuuteen. Taitaa olla oma ennätys. Siinä se päivä menikin ja olin ihan sekaisin, että mikä maa mikä valuutta. Lähdin illalla ennen kymmentä Rapen kans Ärrälle hakemaan vuokraleffaa, enkä tajunnut miten paljon kello on. Ärrä oli tietty menny puol kymmenen kiinni.

Katsoin sitten kotoa löytyvät vanhat suosikit: Sininen Salama ja Lällärit Lakoon. Nostalgisinta oli se, että nämä olivat VHS-kasetilla, eikä millä tahansa kasetilla vaan isä on aikoinaan nauhoittanut leffat TV:stä. Huippua katsoa 90-luvun alkupuolen mainoksia. Automainokset on kaikkein parhaimpia, joku Volvo 440, uusinta teknologiaa. :D Ja toiseksi parasta antia oli Atomicin suksimainos. Laskettelijoilla neonkeltaiset/vihreät/pinkit haalarit ja sukset isot ku kakkosneloset. Ai että sai naureskella!

Koska nukuin illalla kuuteen, niin eihän se unikaan tullut ennen kuin aamulla kahdeksalta. Nukuin puolillepäivin, söin ja lähdin Seinäjoelle. Mentiin siskon kans kiertelemään kauppoja. Itsellä oli aika selkeät kuviot, mitä tarvitsen ja mistä niitä juttuja saa ja mistä aion hakea.

Hankintalistalla olivat Rintamäeltä Friis Companyn musta clutch. Oon käynyt sitä säännöllisen epäsäännöllisesti kääntelemässä käsissäni, mutta en ole ennemmin malttanut ostaa. Vaikka omistan laukkuja jo yli 200 kappaletta, minulla ei ole ennestään ainuttakaan clutchia. Eivät ole ennemmin olleet mun tyylisiä, oon kokenut kädessä kantamisen hankalaksi. Nyt päätin, että asiaan tulee muutos! Samanlaista clutchia en ole nähnyt kenelläkään ennemmin, ja myyjän mukaan vein viimeisen erästä, jota ei paljoa ole edes tuotu ("koska tää on sitä kalliimpaa sarjaa", kuului myyjän sanatarkka kommentti).



Mutta tässä se on. Aivan tekee mieli lähteä hippaloimaan. :)



Friis Companylle tyypilliset koristekilluttimet.


Sivusta vielä vähän tarkempaa kuvaa. Ihanaihanaihana!


Sivussa olevan "kantoketjun" saa pois, mutta se on mielestäni juuri laukun hauskin juttu, en todellakaan ota pois.

Sitten oli aika ostaa uutta hiusrompetta. Kanta-Hämeessä asuessani löysin yhden mahtavan parturin, jossa sain juuri sellaiset hiukset, kuin halusin. He käyttivät siellä näitä tuotteita; talkkia muistuttavaa muotoilujuttua ja suihkutettavaa vahaa. Katsotaan, mitä tapahtuu kun itse aloitan näillä sössimisen.

Seuraavat jutut oli harkitun harkitsemattomia. Ostin joku aika sitten uusimman Trendi -lehden ja siellä välissä oli H&M:n mainos ja 20% alekuponki valitsemastaan tuotteesta (lehtiä on edelleen myynnissä *wink-wink*). Kuponki kourassa sitten etsin jotain. Ihan mitä tahansa, mutten kuitenkaan ihan mitä tahansa. Löysin luumun värisen college-takin, jolle jäi alekupongin jälkeen hintaa ~15e. T-paita oli sitten ihan ylimääräinen ihastus ja on muuten oikeasti ihan mielettömän kauniin värinen. Molemmat tulee tarpeeseen, joten sinänsä kyseessä ei olleet heräteostokset.

Lisäksi ostin Tiimarista kynttilöitä, ja lehtiön ja Anttilasta mittanauhan. Urakoin täällä vaatteita huuto.nettiin myyntiin ja yritän mittailla kaiken maailman pituuksia. Argh, tää on hidasta hommaa!

12.11.2009

Paul Frank ja Betsey Johnson sievästi samassa tilassa

Tänään kun menin kotiin, oli postilaatikossa odottamassa kaksi lappua Postista. Käytin koirat ulkona ja lähdin tapaamaan Posti-Patea, joka sitten antoi lappuja vastaan pienemmän kirjatun paketin ja isomman paketin, joka ei ollut mahtunut postilaatikkoon (no ei kai mahtunut, rajansa se on meidänkin postilaatikolla).

Kirjatusta kirjeestä löytyi Paul Frankin laukku, johon ihastuin päätä pahkaa. Tämä on niitä laukkuja, joita tuskin tulen koskaan käyttämään, mutta haluan pitää esillä. Tulen tuosta kuvasta ja väreistä niin hyvälle mielelle, että tämä täytyy pitää jossain lähistöllä; ihan vaan että saa aina vilkaista sitä jos on huono päivä.

Isommassa paketissa olikin sitten Asokselta tilaamani Betseyville. Äärimmäisen nopeaa toimintaa, ei voi kuin ihailla!

Hitot tennismailoista ja vaikken tenniksestä tykkää, laukku on silti nätti kuin p*rkele. :D Ja juuri sopivan kokoinen arkeen ja koko elämän kantamiseen. Kuva ei anna oikeutta, ja tässä kuvassa laukku on lysyssä, näyttää tuo yläosa rumalta. Kangas on miellyttävän pehmeää mutta samalla riittävän jämäkkää, ja laukku on varmasti helppo pitää puhtaana. Koiran omistajana... Ei, korjaan, bokserin omistajana täytyy ottaa kuolahemalimahuuliposket huomioon ja se, että vaikka kuinka liikkuisit gasellin lailla pyyhkimässä ja kuivaamassa koiran turpavärkkiä syömisen/juomisen/lenkin/leikin/minkä tahansa jälkeen, on bokserin hemat ääntäkin nopeampia ja näin ollen aina siellä missä ei pitäisi.

Seuraavaksi yksityiskohtia:






On muuten todella hyvät vetimet. Riittävän isot, että saa hanska kädessäkin otteen. Kaikkeen sitä kiinnittää vaan huomiota, kun ei halua ulkona rasoja riisua. ;)

Lomasuunnitelmia... ja vähän muutakin.

Hihii, siskon kanssa meinataan lähteä ens kesänä Espanjaan! Siskon toinen lapsi tulee mukaan ja 2011 kesällä mennään niin, että on sitten sen toisen lapsen vuoro. Mukava tietää, että on ulkomaanreissu ens ja vielä seuraavanakin kesänä tiedossa. :D Aurinkomatkojen sivuilla ei ollut vielä muita kesän 2010 kohteita, ku Kreeta, niin en saa tähän linkitettyä kohdetta. En myöskään muista sitä, kun on sellainen pienempi paikka ja itselle oli ihan nevöhööd. Sijainti on kuitenkin 20km päässä Palman kaupungista. Toukokuun viimeiselle viikolle reissua uumoiltiin, ei tarvi edes odottaa koko kesää niin kuin menneenä kesänä.

Ihanaa mennä siskon kans (vaikka sen tytär tuleekin mukaan), saadaan hömpöttää sydämemme kyllyydestä viikon verran! Puhuttiin eilen, että varmaan yks kohokohta on se, kun päästään meikkiostoksille. En muista, kirjoitinko tänne siitä, mutta viime reissun viimeisenä iltana ostettiin viereisestä supermarketista kosmetiikkaa. Mä ostin kynsilakan ja huulikiillon ja sisko kaksi kynsilakkaa ja puuterin. Meikit näytti todella kivoilta, sävyt oli kauniita ja kaikki tuotteet oli äärettömän halpoja. 10 ml kynsilakkapullo maksoi suunnilleen 1,60€, huulikiilto sitten hiukan enemmän. Ei viitsitty rohmuta enempää, kun pelättiin tuotteiden laadun olevan ihan kuraa. Lakkasin samana iltana (kyseessä keskiviikkoilta) kynteni ostamallani lakalla. Kaksi kerrosta, ei aluslakkaa eikä päällyslakkaa.

Torstaina palasimme Suomeen, ja lauantaina oli parhaan ystäväni häät, tällöin lakka siis oli kynsissä kolmatta päivää. Otin jo vanulaput ja kynsilakanpoistoaineen esille, että otan vanhat lakat pois ja lakkaan uudestaan mutta totesin, että lakat oli edelleen täydelliset. Ei säröjä, painaumia, lohjenneita kohtia, ei mitään. Taisin sitten seuraavan viikon loppuvaiheilla poistaa lakat kun halusin vaihtaa väriä. Huulikiilto on myös ollut loisto-ostos. Väri on syvän punainen ja kestää ja kestää ja kestää koko päivän. Tiivistettynä siis: ihan mahtavaa kosmetiikkaa! Siskoni kehui myös puuteria, sanoi olleen paras hyvään toviin. Merkistä en ole varma, lakkapullon kyljessä lukee "laca de uñas", mutta en tiedä onko se merkki vai puhutaanko siinä vaan kynsilakasta.

Meidän tulevan reissun huippuhetki taitaa siis olla se, jos/kun löydetään saman merkin meikkejä. :)

ARSKAA ja lämpöä!! 8)

Olin eilen siskon luona lapsenvahtina ja sieltä lähtiessä kävin Anttilassa. Mielessä oli yksi laukku. Vaan ei tämä laukku, jonka sitten loppupeleissä ostin. Tämä pääsi saman tien joka päiväiseen arkikäyttöön. Kuten varmaan arvaattekin, sivussa olevat vetoketjut on ainoastaan koristeita, niiden takana ei ole mitään taskua.

Niittejä, nam!


Tähän oli pakko käyttää salamaa, että sain sivun rypytyshommelit esille. Melko vänkä, vai mitä mieltä olette?

eBayn uusin ostos on Anna Lou of Londonin rannekoru. Pelkäsin tämän olevan ihan lelu ja muovin heikon tuntuista mutta yllätys oli ihana kun koru onkin jämptin oloinen ja vaikuttaa siltä, että kestää oikeasti käyttöäkin. Päivän piristys!


Tässä näkyy, huonosti kylläkin, korun nurjalla puolella oleva "tuotemerkki".


Äiti lähti tänään Helsinkiin työmatkalle, tulee lauantaina. Sanoi menevänsä huomenna Stockmannille ja mietin, jos olisin pyytäny tuomaan jotain mutta sit ajattelin, ettei se kuitenkaan osaa. xD Mulla on nyt sitten kaks koiraa huollettavana kaks päivää. Onneksi ei oo töistä aamuvuoroa, en pääsisi ikimaailmassa sängystä ajoissa ylös ruokkimaan ja käyttämään ulkona kahta koiraa niin, että pitäis seiskaksi ehtiä töihin (työmatkahan on edelleen sen 36km suunta, matka-aika noin puoli tuntia). Huh!

9.11.2009

Haluaisin omistaa jonain päivänä...

1. Amerikkalaisen kuistin ja totta kai talon, jossa kuisti olisi. Amerikkalaisella kuistilla tarkoitan koko talon kiertävää kuistia ilman, että välissä on ainuttakaan erkkeriä. Haaveilen, että saisin sadepäivänä juosta kuistia ympäri koirien kanssa. Ei kastuisi ja saisi silti nauttia sateesta ja raikkaasta ilmasta.



2. Rottweilerin. Uljas rotu, tosin pitkä häntä pilaa ulkonäköä.



3. Bordeauxindoggin. Koiralinjalla jatketaan. Tässä yhdistyvät komea ulkonäkö ja ihana luonne. Olen melko varma, että tämän rodun edustaja minulla tulee joku päivä olemaan.



3. Louis Vuittonin laukun. Speedy -malli on eniten mielessä, mutta brändillä on myös erittäin kauniita olkalaukkuja, jotka ehkä itselle sopisivat paremmin kuin kädessä kannettava malli.



4. Chevy Van. Tämän aion toteuttaa heti, kun on rahaa sen ylläpitoon (=bensan kulutukseen). Unelma-autoni ollut jo pikkutytöstä saakka.


Kuvat: