28.9.2009

Päivämääriä ja haaveilua

Äitin synttärit lusittu, hyvin meni ja sankari oli kattokruunustaan erittäin otettu. Tosin sattui hauska juttu, kun kattokruunu oli alkuperäisessä laatikossaan ja ympäröity sellaisilla pienillä irtonaisilla pehmikejutuilla. Otettiin kruunu laatikosta ja setäni lähti viemään niitä pikkupehmikkeitä roskikseen, kun huomattiin että lampusta puuttui osia! Ei muuta ku roskikselle ja kaivelemaan puuttuvia osia sieltä. Naurettiinkin siellä roskista kaivaessa, että on se varmaan naapureista kiva kattoa kun toiset kaivelee ykköset päällä roskista, että oliko sielä noin huonot tarjottavat. :D Onneksi löydettiin kaikki osat, ja äitin mies laittaa lampun kattoon tulevana viikonloppuna, kun tulee meille.

Sain myös varmistuksen tänään töiden päättymiselle. Mähän olen ollut täällä keväästä saakka ja ensin piti olla elokuun loppuun, sitten syyskuun loppuun, mutta nyt varmistui että viimeinen työpäivä on 21.10. kuluvaa vuotta. Olen oikeasti iloinen, että nyt oon saanut kunnon takarajan, mihin asti oon täällä. On meinaan melkoisen raastavaa olla "vielä kaks viikkoa" ja "vielä kuun loppuun". Se olis sitten Turusta työpaikan etsiminen edessä, samoin kuin kämpän.. Toivottavasti kävis mäihä ja saisin molemmat suht kivuttomasti! Nyt sitten peukut pystyyn kaikilla!

Mitään suurempia ostosteluja en oo nyt suorittanut, huuto.netistä ostin huusin yhden pikkulaukun muutamalla eurolla, mutta siinä ne sitten onkin. Eiku, nyt huijaan itseäni ja teitä!!! Ostinhan mä eBaysta Paul's Boutiquen laukun! Se on maksettu ja toivon mukaan jo matkalla, eikä ole muuten malliltaan lähelläkään niitä, joista laitoin tänne kuvia. Väri on aika... no, värikäs. Näette sitten, sitten olisi yksi haave toteutettu (tosin tuolta merkiltä aion hommata lisää veskoja)! Keskiviikkona on palkkapäivä ja sen, sekä tämän työjutun varmistuttua, kunniaksi aion ostaa jostain jotain. Siitä keskiviikkona tarkemmin!

Tällä hetkellä työn (=metsästyksen) alla on kaksi erilaista Longchampin laukkua.. En ole sinänsä ennen Longchampin laukkuihin kiinnittänyt huomiota, koska niistä "basic-malleista" on niin miljoonaa erilaista kopiota ja halpisversiota. Tutustuessani niihin tarkemmin, tajusin kuinka monikäyttöisiä malleja merkiltä löytyykään! Nyt on löytynyt kaksi suosikkia ylitse muiden, ja näiden odottaisin kyllä olevan hintansa väärttejä, kestäviä ja materiaaliltaan ryhdikkäinä pysyviä. Katselen nyt netistä, löytyykö eBaysta tai huuto.netistä sopivaa ja mikäli ei, niin sitten ostan kyseiset mallit uutena jossain vaiheessa.


Ensimmäinen silmiä hivelevä malli on Le Pliage Hobo bag ja juuri tällainen tummanruskea olisi nam!
Toinen malli on Longchampin sivujen mukaan myös Le Pliage Hobo bag, mutta monissa paikoissa näkyy tästä käytettävän messenger -nimitystä.

Graah, kuola meinaa valua jo ajatuksesta, että nämä olisivat joku päivä minun. :D Todellinen laukkufriikki! Mutku mä haluun....

25.9.2009

Jänskättää!

Sisko haki tänään postista paketin, joka annetaan huomenna äitille synttärilahjaksi. Ostettiin nimittäin äitille kattokruunu! En malta odottaa, että näen äitin ilmeen, kun se avaa paketin. Ei tasan varmasti ole osannut sellaista odottaa, tulee siis ihan puskista sille. Äiti on kautta aikain puhunut, kuinka kattokruunu olisi hieno ja miten ihanaa olisi joskus sellainen omistaa. Ja nyt se saa ihan ikioman! <3


Käytiin äitin kanssa tässä joku aika sitten keräämässä auringonkukkia. On kyllä nättejä kukkia, harvoin vaan tulee kovin läheltä katsottua, aina näitä näkee vaan jossain kaukana.

24.9.2009

eBay-ostos @ home!

Löysin eBaystä Sisleyn laukun, jollaista katselin ja kuolasin kesällä huuto.netissä. Huuto.netin kohde ehti umpeutua ennen huutoani, eikä sitä ole sinne sen koommin ilmestynyt, joten tuntui melkein lottovoitolta löytää samanlainen Iso-Britanniasta. Kohteeseen ei oltu laitettu postikuluja Suomeen, joten lähetin myyjälle viestiä, että onko moinen mahdollista ja vastaukseksi sain "totta kai se on mahdollista". Happyhappy! :) Paketti tuli salamavauhtia, ei ole meinaan montaa päivää kun tämän maksoin.


Sain ensimmäistä kertaa elämässäni kirjatun paketin ja siitä ilmoituksen.

Ja tällaiselta laukku sitten näyttää. On kyllä komia!

23.9.2009

Aa-aa-aaa-aaatshiuuuu!

Tervehdys vaan täältä *atssshiuuuu-niisk-öäärghhgg* flunssan kourista. Loppuviikosta se sitten iski meikäläiseenkin, vaikka yritin taistella vastaan sen minkä vaan pystyin. Ei auttanut ei, viikonloppuna kurkkukipua, sunnuntaina nuhaa ja nyt podetaan nuhan ja yskän välimaastoa. Mulla on vielä mukavana ekstravikana se, että kun poden lentsua, se menee väistämättä poskionteloihin (=poskiontelotulehdus). Tämä kerta ei ollut poikkeus, joten poskipäiden ihana kumahtelu ja paineen tunne kumarrellessa on täällä jälleen. Noh, töiden puolesta tämä meni aika hyvin (tai "hyvin"), koska tällä viikolla en ole töissä kuin to-pe välisen yön. Saan siis potea aikalailla rauhassa.

Viime lauantai-sunnuntai välinen yövuoro meni seuraavien troppien voimalla:

Yllätyin siitä, kuinka hyviä noi keltaiset Strepsilsit oli. Ostin niitä piiiiiiitkästä aikaa hampaat irvessä, kun en muitakaan vastaavia osannut ostaa. Muistelin noiden olevan tosi pahoja, mutta joko mulla on makuaisti muuttunut, muistan väärin tai noiden maku on muuttunut. Veikkaan vaihtoehto kakkosta. Suklaa on sitten vaan lääke kaikkeen ja auttoi se nytkin, aina tilapäisesti. Kryptot olikin sitten psykologinen vastaisku flunssaa vastaan; kun keskittyy johonkin probleemaan oikein kovasti, unohtaa (melkein) kaikki kiputilat.

Käsidesiä meni yön aikana varmaan 1/3 pullollista...


Äitini on tämän viikon lomalla, joten maanantaina sain kuningasidean heti herättyä: "Äitiiiii, lähetäänks Keskisen Vesaa moikkaamaan?". Lähdettiinhän me.
Olo ei ollut mikään mahtavin, mutta sitkeästi vaan tuli taas nurkat koluttua läpi.

Oon himoinnut jo ties kuinka kauan Vääpeli Körmy -DVD:tä. Isä opetti mut aikoinaan katsomaan Körmyjä ja sillä tiellä ollaan edelleen; osaan leffat Uuno Turhapurojen ohella aikalailla ulkoa. Mietin siellä hyllyn edessä, että ostanko kaikki 5 leffaa erikseen (á 6,95e), jolloin kaikissa leffoissa olisi se oma kansi vai ostanko 5 levyn boxin (16,95e), jolloin se on halvempi mutta jäisi ne jokaisen leffan "kansikuvat" pois. Päädyin ostamaan kaikki erikseen. Myöhemmin olisi kaduttanut katsella sitä yhtä ja samaa kantta, jonka alla on kaikki leffat.


"Nimeni on Körmy, arvoni on vääpeli ja tehtäväkseni on armeijan ylipäälikkö määrännyt teitän kouluttamisenne." Heikki Kinnunen on roolissaan yksinkertaisesti mainio! Onneksi itsellä ei armeijassa ollut tuollaista kouluttajaa, siellähän ei muodossa olisi pystynyt olemaan nauramatta (vaikka kaikenmoisia skappareita sitä tuli nähtyä ja niille naurettua).

No joo, lisäksi tuli taas hamstrattua vähän kosmetiikkaa. Lumenen syksyisen oloinen harmaan sävy oli alekorissa, joten se lähti enempiä empimättä matkaan mukaan. Lumenen Natural Codelta omistin ennestään yhden huulikiillon ja olen ollut siihen tyytyväinen, joten ostin toisen, tällä kertaa arkeen sopivan Sheer Nougat -nimisen sävyn. Keltainen kynsilakka kielii menneestä kesästä. On muuten melkoinen väriläiskä kynsissä!




Tiistaina ajelin alkuillasta Seinäjoelle kauppoihin etsimään meille kotiin tietynlaista kannellista koria. Ei löytynyt, mutta jotain muuta kyllä. Minimanista ostin Rimmelin huulikiillon, josta ei pahemmin ole sanottavaa. Se on huulikiilto ja piste. Blistexiltä on taas tullut uusi huulirasva ja kun siinä oli tuollainen jännä tuo... ööh... suuosa (??), joka "hieroo" huulia niin päätin ostaa senkin. Blistexin huulirasvat on muutenkin allekirjoittaneen lemppareita. Jotkut sanovat, että merkin rasvat kuivattavat huulia, jolloin rasvaa saa olla koko ajan lisäämässä, mutta itse olen saanut apua rohtuneisiin huuliin paremmin kuin muilta merkeiltä.

Lisäksi täydellinen heräteostos: Eveline Cosmeticsin (never heard?) huulikiilto, jolla on huulia pullistava vaikutus (ja sitä on kuvattu varsin radikaalilla ruisku + ruksit ympärillä -kuvalla). En ole vielä kokeillut tuotetta, mutta kun kokeilen, kerron kyllä tuliko minusta Angelina Jolie II.


Lindexiltä ostin lökäpökät, joista en ottanut kuvaa, alkkareita ja kuvassa näkyvän laukun. Hyppysissä oli -25% -kuponki, joka poltteli kukkarossa sen verran, etten voinut laukkua(kaan) vastustaa. Tämän taidan ottaa seuraavan kerran mukaan hippaloimaan.





Siinähän ne tärkeimmät. Tällä viikolla olisi ohjelmassa hävityksen kauhistuksen siivoamista (eli huoneeni), koska äitilläni on viikonloppuna 60-vuotissynttärit... Aluksi ei pitänyt olla mitään juhlia ja nyt yhtäkkiä vieraita on tulossa sekä lauantaina ETTÄ sunnuntaina. Naiset, ei ne osaa koskaan päättää! :D

20.9.2009

There's nothing else to do

Tunnen itseni aivan pahaiseksi teiniksi, kun rustaan tällaisia tänne, mutta nyt on yövuorossa hiljaista eikä mitään tekemistä niin menkööt nyt... Toisaalta nämä saattaa olla myös hyvin mielenkiintoisia, mikäli jaksaa vastata muillakin kuin kyllä -tai ei -sanoilla.

50 parasta

Kouluaine: AMK:ssa varmaankin Destination Finland, eli Suomeen kohdistuva turismi.
Väri: vihreä ja vaaleanpunainen
Eläin: koira <3 ja lisäksi oravat ja siilit on kivoja
Nisäkäs: sinivalas
Ruoka: pastavuoka on tämän hetkinen lemppari, tai sitten äitin tekemä lihamureke
Kirja: Tuntematon Sotilas
Bändi: Poets of the Fall
Musiikityyli: (suomi)pop
Biisi: Sleep
Leffa: Tähänkin täytyy sanoa, että Unknown Soldier
TV-sarja: C.S.I.(:t)
Kieli: suomen jälkeen venäjä
Maa: Suomi
Maanosa: Pohjois-Amerikka (Eurooppa ei oikein iske, paitsi mitä nyt Suomen osalta)
Maku: maito
Tuoksu: vanilja
Sarjakuva: Aku Ankka
Lehti: jaa'a... en ole mitään erityistä ykköstä keksinyt, mutta sanotaan nyt Trendi
Nettisivu: Google xP
Puulaji: kuusi
Kuukausi: heinäkuu
Vuodenaika: talvi (ristiriitaa edellisen kanssa...?)
Sana: squirrel (en vielä tänäkään päivänä osaa lausua sitä oikein)
Loma: kesäloma
Vaate: yöpaita :D
Kirjailija: Tätä mietin oikeasti kauan, mutta en vain osaa nimetä yhtä ainoaa...
Ravintola: Kiinan Muuri - kiinalainen ravintola Turussa
Julkkis: Teemu Selänne
Huvipuisto: Särkänniemi (voi kun joskus pääsiskin ulkomaille huvipuistoihin!)
Herkku: suolainen, kotitekoinen, piirakka
Mainos: Esim. Becelin mainos, jossa mies kantaa punaista sydäntä, on hyvä
PC-peli: en pelaa pc-pelejä
Lautapeli: Trivial Pursuit (sanon kyllä aina Russuit)
Korttipeli: en harrasta korttipelejä lainkaan
Kulkuväline: oma pirsendaal
Vuorokaudenaika: aamupäivä
Matkakohde: United States of America
Jäätelö: lakritsi
Laulaja: Kaija Koo
Näyttelijä: Sir Anthony Hopkins
Kaupunki: Seinäjoki on aika kiva :)
Soitin: piano
Hedelmä: omena
Kukka: kamala sanoa tähän kaktus, mut ne on niin kauniita mun silmissä
Karkki: salmiakki
Viikonpäivä: perjantai
Uutisankkuri: Arvi Lindin jälkeen en osaa nimetä "suosikkiani"
Juontaja: Heikki Paasonen
Ihminen: äiti <3 <3 <3

17.9.2009

Rape rapsuttajan vointi ja pohdintoja koiran elinkaaresta

Väliaikatietoja Rapsun voinnista, mikäli ketään se kiinnostaa. 10 päivää kestävä antibioottikuuri aloitettiin maanantaina ja tänään kun pattia tarkemmin tutkailin niin ei siinä enää mitään haavaa näkynyt. :( Eikä se ole kyllä kolmessa päivässä pienentynytkään, ei ainakaan mun silmissä. Ens viikolla sitten lääkäriin... Voi mamman pientä, pelottaa nyt tosissaan että se on kasvain.

Siskon kanssa puhuttiin boksereiden (hehheh, jos joku tästä väänsi kalsarivitsin) keskimääräisestä eliniästä, ja todettiin että on se vaan väärin kun 10-vuotiaasta puhutaan jo todella vanhana. Sitten jotkut tipsut tai noutajat elää 17-vuotiaiksi. Jos bokseri porskuttaa vielä 12-vuotiaana, se on lähes poikkeuksetta kuuro, sokea ja tautinen. Sisko sanoikin aika hyvin, että boksereilla vaan tulee kilometrit ennemmin täyteen, kun siinä missä noutaja ottaa elbaa ja relaa, bokseri riekkuu ympäri metsiä ja on hypersuperaktiivinen. Hämmästyttää vaan silti, koska bokseri ei ole rungoltaan kovin massiivinen (vrt. bullmastiffi tai englanninbulldoggi), joten nivelet ei ole niin suurella rasituksella eikä hengitystietkään ole yhtä ahtaat kuin esim. mopsilla. Jalostuksella saa kyllä kaikkea paskaa aikaiseksi, siitähän se vaan johtuu.... :/ Rape täytti kesäkuussa yhdeksän enkä olisi siitä valmis luopumaan vielä pitkään aikaan. Ja eihän kasvain sellaista välttämättä tarkoitakaan, toisen siskoni bokseri eli kasvaimen "kanssa" monta vuotta ja jouduttiin lopettamaan lopulta 10,5-vuotiaana.

Siskon kanssa pohdittiin myös rotuvalintaa. Miksi on pitänytkin valita rotu, jonka jälkeen mikään ei tunnu miltään. Siinä missä noutajat (itsellä ei siis ole mitään noutajia vastaan, meillä on sellainen ollutkin ja siksi sen tähän valitsinkin) tuntuu olevan melko lailla samasta puusta veistettyjä, bokserit on aina omia persooniaan, ne pystyy pärställään viestimään todella paljon ilmeiden välityksellä, samoin kuin koko muulla olemuksellaan. Bokseri on yksinkertaisesti niin hauska rotu, että ota nyt sellaisen jälkeen sitten joku mitäänsanomaton yhden ilmeen ja yhden mielentilan koira. No can do.

Olen nyt todella herkillä tämän asian kanssa. Rapsu on ensimmäinen oma koirani ja elänyt rinnallani tähänastisen elämäni suurimmat muutokset: murrosikä, pojat (kuinka monen pojan vuoksi on koiran turkkia vasten itketty, en edes halua tietää), ylioppilaaksi kirjoittaminen, armeija-aika, opiskelujen aloittaminen ja omilleen muuttaminen sekä nyt hiljalleen työelämään siirtyminen. Samanlaista myllerrystä ei tule seuraavien koirien kohdalla, voin melkein väittää niin. Ensimmäinen on aina ensimmäinen, niin myös koirissa. Pelottaa mennä eläinlääkäriin ja kuulla mahdollinen diagnoosi. Tiedän, että tässä vaiheessa ei saisi piruja maalailla seinille, mutta pelkotila vie voiton auttamatta.

Miten muut ovat käsitelleet luopumisen tuskan?

13.9.2009

...ja niin HooCee löysi eBayn...

Yritän täällä nollata aivoja selaamalla huuto.nettiä ja eBayta rinta rinnan...

Siskoni huomasi eilen, että Rapsulla on tassussa patti. Patti on toisessa etutassussa, ja kauempaa näyttää kuin reunimmainen antura olisi turvoksissa. Anturan vieressä on kuitenkin aika kovankin tuntuinen paukura ja siinä haava. Siskon silmään näytti kuin haavassa olisi ollut selkeä viilto, eli haava olisi tullut ulkoa jostain (lasinsiru?), mutta koska en itse näe mitään viiltoa eikä Rape vaikuta kipeältä niin olen jo pohtinut kaiken maailman kasvainten olemassaolot. :( Soitan huomenna ell ja pyydän antibioottikuurin ja mikäli se ei auta (eli kyseessä olisi jotain muuta kuin pelkkä tulehtunut haava) niin sitten mennään tarkempiin tutkimuksiin. Aika stressaavaa, koska haluaisin ajatella sen olevan pelkkä haava, mutta pelkään sen olevan jotain muuta. Itkettää jo ajatuskin!

Mutta, koska en halua/voi ajatella asiaa sen enempää ennen huomista, palaan ensimmäiseen lauseeseen... eBayta oon selaillut kyllä totuuden nimissä koko viikon. Rekisteröidyin brittien versioon jo vuosi sitten, mutta en ole uskaltanut kertaakaan huutaa mitään, koska kuvittelin sen systeemin olevan todella hankala. Osaan hyvin englantia, mutta silti pelotti, että jotain jää huomaamatta. PayPal -tilin avasin keväällä, mutta nyt kesällä ajattelin tutustua siihen tarkemmin, koska se on niin kehuttu ja nykyään monessa ulkomaisessa nettiliikkeessä PayPal käy maksuvälineenä.

Google on kaveri monessa asiassa ja hoksasin, että googlen kautta löytää oikeasti simppeleitä käyttövinkkejä niin eBayn kuin PayPalin suhteen. modern day hippien oppaasta koin saavani eniten hyötyä ja rohkeutta kokeilla itsekin.

Ja nyt olen kokeillut! Huusin yhtä tuotetta ja nyt olen maksanut sen PayPalin kautta. Wuuu, mikä voiton tunne! Toivottavasti vaan maksu on mennyt perille ja paketti saapuu sinne minne kuuluukin, eli tänne tänne tänne... Jossain nettikaupassa haluaisin myös kokeilla tuota maksusysteemiä ja ajattelinkin tilata Coastal Scentsin 88 Piece Makeup Paletten. Oon taas hurahtanut meikkaamiseen ja kauhee into olis ostella kaikenmoisia kosmetiikkajuttuja. Tekis mieli satsata kunnon välineisiin ja ostaa kohtuu hyvät "sudit ja pensselit". En vaan tiedä, mitä tällainen arkipäivän meikkaaja tarvitsee päästäkseen alkuun ja mikä olisi sellainen merkki, ettei innostus lopahda sen vuoksi, ette välineet ollutkaan hyvät, mut ei kuitenkaan niin kallis (merkki), ettei sitten harmita jos innostus lopahtaa muusta syystä ja oon syytäny kymmeniä euroja taivaan tuuliin. Täytyy varmaan taas Googlettaa...

10.9.2009

Painavan ja pullistelevan käsilaukun sisältö

Uni ei tule silmään, niin ajattelin ensin ladata kuvat valmiiksi huomista varten, mutta samalla vaivalla nämä tekstitkin tänne kuvien väliin naputtelee.

Kulunut aihe, näihin törmää joka puolella, mutta ajattelin minäkin kantaa korteni kekoon. Vuorossa siis "Mitä löytyy laukustani?" -osio. Itse tunnustaudun ainakin sen verran tirkistelijäksi ja uteliaaksi, etten ole kyllästynyt näihin "mitä löytyy laukusta/lompakosta/meikkilaukusta/jne" -postauksiin.

Kun asuin opiskelupaikkakunnalla, olin ilman autoa (kävin kävellen tai pyörällä kaupassa, koulussa ja yleensäkin joka paikassa) ja kävin koulua niin tavarat oli yleensä koululaukussa tai -repussa ja sitten kauppaan otin repun mukaan ja reppuun lompakon, korttikukkaron ja puhelimet. Ei siis ehtinyt kerääntyä tavaraa laukun pohjalle. Toista se on nyt, kun yhdessä laukussa kantaa koko elämäänsä ja on auto käytössä. Ei siis tarvitse olla koko ajan maailman käytännöllisin.


Tällä hetkellä laukkuna on täälläkin jo esitelty O.I.S.:n olkalaukku, jonka ostin tovi sitten Aleksi 13:sta. On kyllä melkoinen tilaihme ja sen kyllä huomaa; laukku painaa tonnin verran ja sinne tosiaan tulee laitettua yhtä sun toista.

Tässä yleiskuva laukun sen hetkisestä sisällöstä. Tuosta lähti kyllä juttuja pois, kun oli aika asetella tavarat takaisin veskaan. Yläoikealla oleva sekasikiöläjä on mun avainnippu. :D


Vasemmalla dödö, jota kannan mukana vaihtelevasti. Yleensähän se menee niin, että kun dödölle olisi oikeasti käyttöä, se ei ole koskaan mukana ja toisin päin. Sitten löytyy musta pussukka (vihreällä ufon kuvalla varustettu, silmät hieman paistaa tuolta alta), jossa on käsirasva, pari kynää, "sewing kit" eli ompelupakkaus, pienempi pussukka josta löytyy kaksi huulikiiltoa, muistitikku ja sitten tuo oikeassa reunassa oleva vihreä juttu; se on Jordan GO! eli suomeksi sanottuna matkahammasharja (+tahna) pakkaus. Inhottavaa olla jossain reissun päällä ja hampaat aivan älyttömän likaisina, inhoan likakerrosta, joka hampaiden pinnalle muodostuu.


Seuraavat jutut mulla kulkee aina laukun sisäpuolella olevassa vetoketjutaskussa: särkylääkettä, pari sidettä ja pikkuhousunsuojaa, laastaria ja nuo vihreät pötkylät on nimeltään särmärit. Armeijan peruja ja oppeja, mahdottoman kätevät kun pitää housun pultut saada maasta laahaamasta esim. vesikelillä, pyöräillessä (ei rapa roisku eikä nuohoa ketjuja vasten, mulla kun ei pyörässä ole perinteistä muovista ketjunsuojusta) tai töissä kun meen aamulla aamupalaa laittamaan ja keittiön lattia on täynnä ties mitä töhnää niin näiden ansiosta ei oo pultut ihan limaiset.


Koiraihmiset tietää, kuinka kakkapusseja kerääntyy joka takin taskuun ja jokaiseen laukkuun. Tuo musta pussi on siis kakkapussi ja musta filmirullakotelon näköinen kapistus on täynnä kakkapusseja. :) Näiden kanssa sama juttu kuin dödön: silloin kun tarvis niin ei löydy. Siks ne onkin aina mukana, myös silloin kun koira ei oo matkassa! Sukat on eksyny laukkuun puolivahingossa, samoin kuin niiden vieressä olevat neulesormikkaat.. Kirkas hedelmäpussi on tainnut jäädä laukkuun eväsrasian kuljetuksen jäljiltä. Turkoosi nahkainen juttu on huulipunakotelo ja siellä onkin Maybellinen huulipuna. Oikealla mun kännykkäpussukka, jossa on molemmat puhelimet sekä minihuulikiilto ja huulirasva. Jälkimmäiset siksi, että joskus mukana kulkee vain tämä + ehkä lompakko/kukkaro.


Ylhäällä mun kalenteri ja sen päällä lompakko (rakastan mun Hello Kitty -lompakkoa!! <3), vieressä joitain papereita kuten työvuorolistat ja Paavo Pesusieni -silityskuvalla varustettu Marimekon kukkaro, jossa on kaikki kantiskortit (pl. Plussa -ja YkkösBonus -kortit, ne on lompakossa), Hesekuponkeja, leimakeräyskortit, pankkien tilinumerokortit jne. Kaikkea sellaista, mitä ei ihan joka päivä tarvitse. Vasemmalla sininen Golla-pussukka, jossa säilytän MP3-soitinta ja siitä oikealle Pure Jenkki, muistikirja, PAMin kalenteri ja tavan pieni ruutuvihko sekä kuulakärkikynä. Niin ja nenäliinoja, of course.

Jösses, ei tähän varmaan muuta voi todeta. Noilla tavaroilla pärjäis autiossa erämaassa parikin kuukautta, kun kaikkeen on pitänyt varautua. :)

8.9.2009

Suomessa suomituristina

Kotimaan matkailu tuntuu olevan jotenkin todella aliarvostettua. Sitä tehdään kyllä, mutta ei pidetä samalla tavalla matkailuna kuin vaikka matkaa Kanarialle. Itseäni kiehtoo ja viehättää Suomi aivan älyttömästi ja voisin maan sisällä matkustella vaikka kuinka paljon. Rakastan maamme maisemia: jylhiä metsiä, puikkelehtivia jokia, järviä ja kallioita. Autoilu on aina ollut verissä ja mielekästä touhua, nykyään (ajokortillisena) niin ratin takaa kuin apukuskin paikalta, enkä varmasti koskaan tule kyllästymään siihen touhuun. Jos minulle annettaisiin kaksi vaihtoehtoa, ulkomaan matka vai road trip Suomessa, pitäisi ihan tosissaan miettiä asiaa. Päätyisin todennäköisesti Suomeen. Nykyään näihin aatoksiin on tullut jo ammatillistakin puolta korkeakouluopintojen myötä. Minähän siis opiskelen matkailua ja suuntaudun luonto-, maaseutu -ja kulttuurimatkailuun (ja pääpaino on koko opiskelun ajan ollut Suomen matkailussa).

Noh, me päätettiin äitini kanssa, että tänä vuonna tehdään road trip jonnekin päin ja koska Etelä-Suomi on aikalailla koluttu, päädyttiin Itä-Suomeen.

Matkaan lähdettiin 28.8. ja takaisin tultiin 30.8., viikonloppureissu siis kyseessä. Pe-la yö yövyttiin Joutsassa tutun luona ja la-su yö Joensuun Cumuluksessa (ah, henkilökuntahinnat!). Mukaan otettiin meikäläisen koira, äitin koiran mennessä hoitolaan. Periaatteena oli se, että kiirettä ei pidetä. Jos tekee mieli pysähtyä katselemaan jotain paikkaa niin sitten pysähdytään.

Seuraavaksi kuvasaastetta, tosin kuvat on vaan pintaraapaisu reissusta kun nähtävää oli niin paljon. Tässä kuitenkin jotain...


Yläinen Toriseva Virroilla. Kalastajien suosima paikka, mutta kyllä tällainen maisemanautiskelijakin sai vastinetta silmilleen.

Kuusi, joka kasvoi "tyhjän päällä". Juuret siis tulee tuolta kalliosta sivusta. Vahvaa materiaalia tuo kuusi, ei voi muuta sanoa.

Rapsu. Huomaa etutassun varpaiden harottaminen. :) Taisi olla vähän pelottava paikka, kun pitää niin tukevasti olla jalat maassa.

Sitten se, mitä Etelä-Pohjanmaalla ei näe: kanavat. Ja matkalla näitä näkyi joka välissä. Kuvassa Karvion kanava.

Siellä Rapsu uskalsi ottaa jopa juoksuaskeleita. :D

Sitten me pistäydyttiin Valamon luostarissa Heinävedellä. Yllätyttiin, kun siellä sai vapaasti kuvata niin ulkona kuin sisällä. Ainut rajoitus oli, että munkkeja ei saa kuvata ilman heidän lupaa. Nähtiin muuten kaksi munkkia, toinen oli vielä aika nuorikin tapaus (kolmekymppinen pauttiarallaa).



Pääkirkon kyljessä oli todella hieno mosaiikkityö.

Piha oli joka puolella kauniisti hoidettu ja kukat oli todella kauniita.


Kuva pääkirkon sisältä. Melkoista krumeluuria joka paikassa, kultaa ja kimallusta. :)


Sitten perillä määränpäässä, Joensuussa. Rapsu lepäili lempilelunsa kanssa hotlan sängyssä.

Paluumatkalla Tuusniemen kohdilla nähtiin kyltti, jossa opastettiin Seinävuoren rotkolaaksoon ja ihan ex-tempore käännyttiin sinne. Kyllä kannatti!

Rotkon syvyydestä ei saanut oikein selviä kuvia, mutta tässä kuvassa itse seison näköalatasanteella rotkon reunalla. Kuuset olivat täysimittaisia ja jos niiden latva on tuossa meidän kohdilla tai vähän yli niin melkoisen syvä rotko siis kyseessä.



Kyseisessä paikassa oli myös näin hieno ja seesteinen paikka. Suomi kauneimmillaan! Tuosta olisi lähtenyt todella houkuttelevan näköinen pitkospuureitti, voi että olisi tehnyt mieli mennä sinne.

Äiti nappasi koiran pissatuksen yhteydessä tällaisen kuvan, jonkun matkaa ennen Ähtäriä. Nyt ei vain muistu paikka mieleen... Oi ja voi. :)


Paluumatka Joensuusta oli noin 470 km ja aikaa meillä meni siihen 7 tuntia! Voitteko kuvitella?! Koko alkumatka Joensuusta Kuopioon päin oli 80 km/h aluetta ja kameratolppia joka välissä, ja muutamaan otteeseen kun pysähdyttiin niin aika vilisi aivan silmissä. Mutta voitte varmaan kuvitella kuinka hyvin uni maittoi tuollaisen ajomatkan jälkeen. Kaikin puolin mahtireissu ja päätettiinkin äitin kanssa, että ens kesänä lähdetään sitten koluamaan Kainuuta. Siellä maisemat on sit taas aivan eri lukunsa. Tulispa ens kesä pianpianpian!


Onkohan läsnä muita Suomi-faneja?

4.9.2009

I'm so excited and I just can't hide it

Postaus aloitettu 4.9. ja jatkettu/päätetty/julkaistu 7.9.

Tämä viikko oli kyllä jännitystasoltaan elämäni pahin! Voi jukra etten sano!

Tiistaina olin menossa autokouluun (korotin ajoneuvoluokkaa B:stä BC:ksi, suomeksi sanottuna ajoin siis kuorma-autokorttia), kun osuin rengasratsiaan. Juuri edellisenä perjantaina ennen minun, äitin ja koirani lähtöä Joensuuhun (josta kerron seuraavassa postauksessa lisää kuvien kera) katsoin vasenta eturengasta, että siitä kyllä sakko irtoaa mikäli osun ratsiaan. Ja *tadaa* siinä sitä sitten oltiin. Noh, poliisimiehellä oli muutakin, ikävämpää, kerrottavaa. Meitsillä oli nimittäin ajoneuvoveroa rästissä. Siinä sitten poliisi tuumasi, että normaalisti otetaan autosta kilvet irti siinä paikassa, johon minä sopersin, että tarvin autoa työmatkoihin... Sanoi, että sakkolappu tästä nyt tulee, mietitään siinä samalla kilpien kohtaloa.

Oli kyllä mukava (ja komea) poliisi, heitettiin sen ja parin muun poliisin kans hyvää läppää siinä sakkolappua kirjatessa. Kilpiä ei irrotettu, kun lupasin ja vannoin hoitaa asian heti samana päivänä. Voin kertoa sitten, että älkääs koskaan jättäkö veroja maksamatta, ne kun kasvaa ilkeästi korkoa! Tämä kämmi meni kyllä muuttohässäkän piikkiin alkukesällä, mutta minkäs teet, mun mokahan se oli. Renkaasta poliisi ei enää erikseen sakottanut, antoi sen mennä ikään kuin kaupan tekijäistä (ja nämä oli poliisin sanat!). Ja paljonko sain sakkoja? 10 päiväsakkoa ála 10e = 100e maksettavaa. Nice. Mut oikeasti vaikkapa parkki -tai ylinopeussakko olisi ketuttanut enemmän. Tämä oli hyvä tulla nyt, eikä vasta kuukauden päästä, esille. Sain kyllä vastinettakin rahoille: huomioliivin ja mitan, jolla voi mitata renkaiden urasyvyydet.

Kotiin tullessa oli mukava ylläri odottamassa, nimittäin arpajaisvoittoni!



Donna postitti paketin ihanassa laatikossa! Ah, mikä kuviointi (ja minun hieno Paint-muokkaus).

Ja tällaista sieltä paljastui...


Sain vieläpä karkkeja paketin mukana, koska olin "ihkaensimmäisen arvonnan ihkaensimmäinen voittaja". Kiitos, Donna! Hyviä olivat ja tuotepaketti erittäin mieleinen. Meikkipussi paljastui minulle sopivaksi kuin nenä päähän: siinä on 86-vuosiluku (syntymävuoteni), koirien hahmoja (lempieläimeni) ja pinkkiä väriä (muuten vaan superextrajees).

Tiistai parani loppua kohden entisestään, kun menin illalla kaverin kanssa leffaan katsomaan Public Enemies -pätkän. Oli kyllä hyvä! Voih, miesten pukeutuminen 30-luvulla on ollut jotain ainutlaatuisen ihanaa... Pitkät takit, liivit, hatut ja hiustyylit. Lääh!

Torstaina sitten jännitin C-kortin kirjallisia. En ole koskaan jännittänyt yhtä paljoa! Tulin melkein sairaaksi siitä jännittämisestä, mutta niin vain meni kirjalliset läpi. 10 kysymystä, joista 7 piti olla oikein. Sain 8 oikein. Ei täydellinen suoritus, mutta siihen en pyrkinytkään.

Inssi oli lauantaina ja se meni oikein mukavasti! "Inssimies" oli todella mukava keski-ikäinen mies, jonka kanssa höpötettiin se n. 45 minuuttia mm. inttijutuista, Tangomarkkinoista, taantumasta jne. Nauroin sen jutuille ja se nauroi mun jutuille. Ja niin kävi, että sain kuorma-autokortin! Wipii!


Seuraavat kuvat ovat melko "irrallisia", eivät oikein sovi tähän postaukseen teemaltaan, mutta laitan ne mukaan nyt kuitenkin. Kaksi laukkua on tullut ostettua. Ensimmäistä olen kuolannut Seppälässä jo hyvän tovin, mutta jotenkin n. 35e hinta Seppälän laukusta on liian kova taksa. Sitten osuinkin paikalle, kun joka puolella oli "kaikki laukut 19,90e" -lappuja niin eihän se auttanut kuin ostaa. Joskus tosiaan kannattaa odottaa!


Seuraava veska on Global Accessories:n käytetty veska. Todella kaunis väriltään ja malliltaan ja sopii varmasti monen asun kanssa, vaikka ei ehkä ensinäkemältä uskoisi. Tällaiset speedy-mallit tuntuu nyt kiehtovan itseä erityisen paljon. Wonder why, koska oon aina ollut olkalaukkutyyppi.



Mitähän muut ovat jännittäneet aivan kuollakseen elämänsä aikana?